"On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa..." Tuli jotenkin epätodellinen olo elää kaksi päivää "oman napani ympärillä" Helsingissä vailla arjen pyöritystä. Töiden jälkeen minulla oli aidosti kaksi kokonaista iltaa omaa aikaa keskustassa tehdä mitä huvittaa. Mikä sitten huvitti? Kävelin kahden vuorokauden aikana 50 000 askelta pitkin Helsingin rantoja hengittäen meri-ilmaa ja nauttien iltojen viimeisistä auringonsäteistä. Miten vapauttavaa oli heittää talvikengät, sukkahousut ja pipot pois pitkän talven jälkeen ja talsia tennarit jalassa vailla minkäänlaista suunnitelmaa tai päämäärää. Saatiin viimein viikko sitten meidän talokaupat "maaliin" ja käytännössä meillä ei ole enää mitään "tukikohtaa" etelässä. Katselin rautatieasemalla ohilipuvia Vantaan busseja ja muistelin niitä lukuisia vuosia, jolloin juoksin bussiin, jotta ehtisin ennen viittä päiväkodille. Katselin HSL:n mobiilisovellusta puhelimessa ja mietin tarvitsenkohan sitä enää. Muutun
Tässä blogissa kuvataan ja analysoidaan millaista on muuttaa pääkaupunkiseudulta maalle ja kotiseudulle parinkymmenen kaupunkivuoden jälkeen.