IT-osastomme sai tänään minut nauramaan. Halusin tilata työhöni teknisiä apuvälineitä, joista yksi on selfie-keppi, jonka avulla saisimme pian avattavan some-tilin "lentoon". Sain tähän tarpeeseen viestin, kuinka "kukaan ei ole tarvinnut aiemmin täällä selfiekeppiä" ja ehdottivat sellaisen pro-tason "valorengaskepin" hankkimista, joka saa kuulemma kasvot kuin kasvot näyttämään edustavilta ja sopivat vaativaankin studioon. Olin jo naputtelemassa viestiä, että ihan sellaista reppuun mahtuvaa marketti-keppiä olin ajatellut meidän yksikköön, kunnes vinkkasin tästä kollegalleni, jonka mielestä tällainen ammattilaistason "keppi" olisi cool. Voisimme kuulemma marssia valtavan rengasvalokepin kanssa pitkin portaita live-videoita ottaen.😁 Kollegallani on niin surkea puhelin, että siihen ei saa edes whatsappia saati sitten someen kelpaavaa kamerakuvaa, joten päädymme hankkimaan tämän pro-kepin, joka ehkä muuttaa rakeisimmankin kuvan edustavaksi. 😂
 |
Kivasti sävy sävyyn keltaista
|
Kohta siitä on jo puolitoista vuotta, kun raahasimme itsemme ja tavaramme tänne 500 kilometrin päähän. Päivä päivältä olen sopeutunut tänne paremmin. Toisaalta eilen, kun pomoni matkasi Helsinkiin ja hihkaisi Teams-palaverissa, kuinka Helsingissä on lunta, täytyi nieleskellä hetki ikävästä. Siellä jo luistellaan ja lasketaan mäkeä. Enkä siis tosiaan kaipaa lunta, vaan sitä ison kaupungin fiilistä, kun "kaikki" mahdollisuudet ovat siinä ympärillä. Toisaalta murha-uutiset Vantaalta ovat saaneet minut surulliseksi. Kyllä täällä on paljon turvallisempaa olla ja kasvaa.😀 Tälläkin hetkellä pojat tuolla pelaavat X-Boxia Vantaan kavereiden kanssa.
Tein viikonloppuna ensimmäiset joulupaketit ja nyt työhuoneeni nurkkaa koristaakin jo pari joulusäkkiä. Vietin lauantain väsäten lahjaksi kuvakalentereita ja joulukortteja. Sunnuntaina shoppailin vielä muutaman verkko-ostoksen Black Week-tarjouksia hyödyntäen.
 |
| Tästä ne lahjapuuhat alkavat |
Perjantaina investoin itselleni lämpimän täkin. Nyt kun sähkö on "kortilla", meillä ei ole yläkerrassa ollenkaan lämmitystä. Tämä on tarkoittanut jo pitkään, että vilukissana nukun lämpimät pitkiskerrastot ja villasukat päällä kahden täkin alla ja silti välillä palellen ja jonain hetkenä aamuyöstä villasukkia riisuen. Kunnes tosiaan päätin raaskia ostaa kunnollisen täkin siskoni suosituksesta. Vähän epäilytti löytämämme täkki Jyskistä, jonka tuoteselosteessa luki sen olevan "erittäin lämmin". Ensimmäisenä kokeiluiltana kylmissäni luovuin sukista ja villahousuista ja asetuin peiton alle, eikä vastassa ollutkaan se kylmä peitto vaan heti ihanan lämmin peitto, jonka alle oli mahtava käpertyä pakoon kylmää maailmaa. Nyt olen nukkunut sillä jo neljä yötä, enkä enää vaihtaisi sitä kuin ehkä toukokuussa.😁 Nuorempi poikani haluaisi myös samanlaisen, joten ehkäpä meidän sähkölasku korvautuu kohta neljällä uudella täkillä.😅
 |
| Täkkipussiin sujahti jotain sinne kuulumatonta |
Kommentit
Lähetä kommentti