En ole vieläkään selvinnyt huumetestistä. Ensimmäinen näytteeni oli liian laimeaa ja toisesta kerrasta ei tunnu tuloksia tulevan monen viikon jälkeenkään. Liekö A tai B -näytteestä on löytynyt kiellettyjä aineita, jotka vaarantavat työni tietokoneen ääressä? Onko monivitamiinissani kuitenkin ekstaasia? Laimennusepäilyksiä välttääkseni toisella näytteenottokerralla työnsin sen mäiskeisen purkin kurkkauskaappiin pesemättä käsiä tai pyyhkimättä purkkia edes käsipaperilla. En myöskään kaapinut purkkiin pöntöstä siniseksi värjättyä vettä. Yritin myös olla hymyilemättä liikaa.😁 Onkohan minut kirjattu järjestelmään potentiaaliseksi helsinkiläiseksi narkkariksi? 😂
Toinen hauska juttu on uudessa työpuhelimessani. Kun avaan sen, siihen tulee uhkaava teksti "Organisaatiosi omistaa tämän laitteen". Jos puhelin onkin yhteydessä narkkaristatukseeni ja teksti poistuu, kun puhtaat näytteet varmistuvat? Ehkä entisenä digiaktiivina pitäisi varmuuden vuoksi teipata kameran päälle maalarinteippiä niin kuin olen huomannut monen tekevän.🙄 Tai ainakin muistaa laittaa etätöihinkin huulipunaa. Nyt en uskalla koskea koko laitteeseen, vaan se lepää pöydällä koskemattomana. Pitäisikö kokeilla laittaa poikienkin kännyköihin tuo teksti, vähenisikö "turhat" youtube-videot?😂
Syksy on täällä nyt kauneimmillaan. Äidin kukat kukoistavat vielä mummolan pihalla toisin kuin minun kesäkukat, joissa ei montaa lehteä ole enää jäljellä. Myös äitienpäiväruusu näköjään kukoistaa hyvällä hoidolla. Minun vastaavassa ei ole kukan kukkaa.😕
Kohta lähden makoilemaan kirjaston lattialle syvävenyttelyyn. Ihan parasta täällä maaseudulla on julkisten tilojen parempi hyödyntäminen. Jos joku olisi kertonut vielä pari vuotta sitten, että jumppailen joku päivä iloisesti niin kaupungintalon, kirjaston kuin taidegalleriankin lattialla joogamattoni päällä niin en olisi kyllä uskonut.😀
Kommentit
Lähetä kommentti