Kesästä on muisto enää jäljellä. Vedet on laskettu pois ja muutama puolityhjennyt ja auringossa haalistunut uimalelu odottaa vielä siivoamistaan altaan pohjalla. Aiotaan talveksi suojata uutta katetta jonkinlaisella tukirakennelmalla altaan sisällä ja toki tulevat lumet täytyy käydä pudottelemassa kuvun päältä. Pumppu ja letkut otetaan suojaan ja siinäpä ne syksyn hommat sitten onkin. Katteen hankinta on ollut ihan huippuhankinta, kun muistelee toissakesän jokapäiväistä lehti/ötökkäharavointia vedestä. Nyt pärjättiin pohjan kertaimuroinnilla viikkoon, jota poitsut tunnollisesti suorittivat. Toki nakattiin veteen myös kertaviikkoon altaanpuhdistusaineita + käytettiin pumppua. Täytyy toivoa, että kate selviää ensimmäisestä talvestaan ehjänä.😊
Eilen oltiin mökillä saunomassa ja saunan jälkeen istuskeltiin uima-altaan vieressä terassilla katsellen pimenevää taivasta ja "syttyviä" tähtiä. Miten puhdasta ja hiljaista täällä onkaan. Jos asuttaisiin vielä etelässä, nyt viimeistään käännettäisiin auton keula kohti Etelä-Suomen valoja. Pimeys täällä on jotenkin niin totaalista, eikä katulamppuja ole.
Kävin poimimassa suuhun vielä muutamia ylikypsiä viinimarjoja ja vadelmia, kun pellolla jotakin näin. Katselin surullista, yksinäistä keinua ja puituja viljapeltoja. Pakko kai uskoa, että kesää ei ole enää jäljellä.
Päivällä on ollut onneksi lämmintä ja aurinkoista tällä viikolla. Kävimme eilen päiväretkellä Kalajoella heittelemässä perheen kanssa frisbeetä ja syömässä Lokkilinnassa. Miten rakastankaan Hiekkasärkiltä avautuvaa merimaisemaa. Missä muualla pääsisikään heittelemään frisbeetä näin hienoissa maisemissa? Kalajoki💕
Lokkilinnassa odottelemassa evästä |
Kommentit
Lähetä kommentti