Terveisiä työterveyslääkäriltä! Sain tänään kortisonipistos nro kolmen. Piikki- ja ehkä vähän lääkärikammoinenkin joutui nöyrtymään jälleen kerran lääkärin pakeille jokapäiväisistä omenista huolimatta.😕
Nivelrikko-operaationi käynnistyi vuosi sitten kovalla polvikivulla. Tässäpä vuoden takainen postaus senhetkisestä tilanteesta. Sillä hoidolla pärjäsin suht kivuttomana kaksi kuukautta, kunnes heinäkuussa Helsingin reissun 20 000 askelta päivässä ei enää onnistunut, kipu hiipi takaisin ja syyskuussa saavutti viimeisen pisteen, että lääkärille oli mentävä taas. Tässä syyskuun tunnelmia, kun polvi oli saatava kuntoon syksyn laihdutusoperaatiota varten. Sain taas kortisonipiikin ja lähetteen röntgen-kuvaukseen. Kuvauksesta tuli viikon päästä röntgenlääkärin lausunto, että minulla on nivelrikko, josta kirjoitin tähän postaukseen. Laihdutuksen ja lisääntyneen liikunnan myötä ajattelin, että tauti on nyt voitettu ja pysyikin lähes kivuttomana tämän vuoden helmikuuhun asti, jonka jälkeen olenkin sitkutellut päivä kerrallaan entisillä kipulääkkeillä, kinesioteipeillä ja olenpa sivellyt polveen myös glukosamiini-voidetta, johon sain vahvan suosituksen.
Viime viikon Helsingin reissu oli erityisen kivulias, kun yritin vähänkään kävellä katsastaen tuttuja paikkoja. Junassa pääsin hädin tuskin ontumaan vessaan pitkällisen istumisen jälkeen. Oli pakko alkaa katselemaan magneettikuvauksen ja ortopedin aikoja paikallisesta "kimalaisesta" ja kauhistella niiden hintalappuja. Sairaanhoitaja-työkaverini kanssa tein uuden strategian päästäkseni työterveyden kautta magneettiin. Kuulemma työterveyden chatissa annetaan löperösti lääkkeitä ja lähetteitä, joten minäpä eilen aloin kirjoittelemaan sinne sairauskertomustani.😅 Ei muuten onnistunut. Lääkäri siirsi minut saman tien varaamaan hoitajalta live-aikaa lääkärille, jossa siis kävin tänään. Ainoa ilo chat-lääkäristä oli, että pääsin kysymään häneltä, onko heillä jotain spesialistia, joka osaisi oikeasti arvioida jalkani tilannetta. Hän kehoitti varaamaan työterveyslääkärin eikä yleislääkäriä. En siis edes tiennyt, että niillä on jokin ero. Kävin siis tänään työterveyslääkärillä. Ne aiemmat taisivat olla yleislääkäreitä, joita randomisti listalta valitsin. 😕
Tämän päivän lääkäri tyrmäsi magneettikuvaus/ortopediaikomukseni, koska muita hoitomuotoja on vielä "käyttämättä". Hän ehdotti niveleen pistettävää happohoitoa, joka voisi auttaa sökönä olevaa polvea parantumaan tai ainakin hidastaisi nivelen tuhoutumista kokonaan. Kun laitoin kotona ko. lääkkeen nimen googleen, sainkin tiedon, että Lempi apteekki myy sitä hintaan 203 e/pistos.😮 Työterveyslääkärin hoitosuunnitelma oli, että tänään pistettiin perinteinen kortisoni-piikki ja imettiin samalla liian nesteet polvesta. Aloitan lisäksi 1-2 viikon kipulääkekuurin sekä Glukosamiinia kapseleina kahden kuukauden ajan. Kun pahin tulehdus polvesta on hellittänyt em. toimenpiteillä, viikon päästä aloitetaan "happohoito" injektioina viikon välein.🙈 Lueskelin kokemuksia nopeasti Vauva-palstoilta ja jollakin jalka oli turvonnut kaksinkertaiseksi, piikki oli kuin olisi leikattu kirveellä jalka poikki ja kivutkin piikin jälkeen entiseen verrattuna x 4. Ja sairaslomaa oli jouduttu piikin jälkeen kirjoittamaan 1,5 kk. Joten pikkaisen paniikki-mielellä menen sinne ensi tiistaina tunnin palaveri-aukossa ihmetellen selviääkö sieltä hengissä.😕
Puudutteen ja pistoksen jälkeen toinen polveni alkoi kantamaan. Heitin polven päälle kylmäpussin työpisteelläni, minkä pitäisi tehostaa vaikutusta. Lekuri olisi määrännyt minulle sairaslomaa, mutta en huolinut. Tänään pitää ottaa rauhallisesti, mutta niin jo odotan jos pääsisin viikonloppuna lenkille.😍 Mutta siis googlettelin sitä viikon päästä annettavaa piikkiä. Lääkkeellä on todettu hyviä tuloksia mm. vuohilla, kaneilla ja hevosilla. "Yhden pistoksen jälkeen 80 % hevosista ei enää ontunut".🙊
Viikonloppuna pidettiin J:n synttärit ja koristeltiin koti juhlakuntoon. Leivottiin munkkeja, juusto-kinkkusarvia ja tietenkin täytekakku jo 14 kynttilän kera. Miten upeita nuoria miehiä meillä kasvaakaan täällä maaseudulla. Ystävämme Petri kysyi lauantaina meille tullessaan vieläkö pojat haluavat muuttaa takaisin Vantaalle, ja kumpikin sanoi ei.😮 Kotiutumista on ilmeisesti tapahtunut ja elämää täällä alkaa olemaan enemmän kuin ruusuisia muistikuvia entisiltä kotihoodeilta.😍
Kommentit
Lähetä kommentti