Kotiseudulle

Kävin keskiviikkona viimeisessä lymfaterapiassa kuntouttamassa leikattua tekonivelpolveani ja terapeutti mittasi polven liikkuvuuden. Sehän oli 140 astetta. 😀 Vielä 6 viikon lopputarkastuksessa polven taivutus oli 120 astetta. Tekoälyn mukaan: "Turvotuksen laskiessa polvi taipuu paremmin ja enemmän kuin 90 asteen kulmaan. Pitkällä aikavälillä on mahdollista saavuttaa jopa 140 asteen taivutus osana täyttä toipumista, joka voi kestää 1-2 vuotta." Sairaalasta lähtiessä jalka taipui nipin napin 90 astetta. Joten jee, 10 viikossa polvi on ihan kyykkäyskuntoinen, kunhan polven lihakset paranisivat entiseensä ja pääsisin sieltä kyykystä ylöskin. 😂 Vähän epäilevästi suhtauduin siihen LPG-hoitoon, mutta ilmeisesti polven turvotus sekä arven kireys saatiin sillä hallintaan, eli täysi suositus tuolle hoidolle tekonivelleikkausten jälkeen, jos turvotus vaivaa ja arpi kiristää. 😍 Enkä siis olisi itse ikinä tajunnut tällaista hoitoa polveeni käydä ottamassa ilman työfysioterapauttini va...

Polven tekonivelleikkauksesta on tänään 9 viikkoa ja 3 päivää. Miten kaikki on mennyt niin kuin omasta mielestäni? Oliko leikkauksessa järkeä, vai olisiko kuitenkin pitänyt pärjätä vielä vanhalla jalalla? Eilen kaupungin jouluavajaisissa joen rannassa 1. Kipu Ennen leikkausta söin kipulääkkeeksi Etoricoxib 90 mg kerran päivässä noin kahden vuoden ajan. Ilman sitä en käytännössä pärjännyt päivääkään. Lääkkeen avulla pääsin töihin ja jaksoin noin kilometrin kävellä jalalla. Seisominen jalkojen varassa onnistui ehkäpä puolen tunnin ajan kivun kanssa ja varaten lähinnä terveelle jalalle.  Tällä hetkellä syön 1-2 Panadol 1000 mg sekä 1-2 Celecoxib STADA 100 mg päivässä. Jaksan kävellä yhtäjaksoisesti n. 4 kilometriä ja seisoskella noin pari tuntia välillä liikkuen.  Lääkearsenalia 2. Nukkuminen Tarvitsen edelleen sänkyyn polvien väliin tyynyn. Unet sujuivat ennen leikkausta ja nyt aika lailla samaan tyyliin, nyt kun pystyn taas leikkaushaavan toipuessa kääntyilemään, miten päin vai...

En ollut uskoa silmiäni, kun luin paikallislehdestä, että meidän kotikuntaan on ilmestynyt jokirantaan ulkokuntosali, penkkejä, kasveja ja vielä selfieikkunakin.😍 Koko meidän täällä oloajan olen tainnut valittaa penkkien ja kukkaistutusten puutetta ja epäsiistiä joenrantaa.😉 Joka kerta, kun kaupunki tai liikuntatoimi on pyytänyt palautetta ja kehittämisideoita, olen kirjannut sinne samaisen joenrannan hyödyntämisen kuntalaisten virkistysalueeksi, ja toivonut juurikin niitä penkkejä, istutuksia ja ulkokuntosalia, joiden siis uskoin olevan tässä kuntien taloustilanteessa aivan utopiaa. Keskustan reikaisiä teitä on yritetty korjata jo kaksi vuotta, ja ainakin oma usko loppui jo aikaa sitten, että keskustaan saataisiin ikinä mitään, mutta nyt marraskuun puolessa välissä ensilumen tultua, uusi puistoalue on valmis kuntalaisten käyttöön.👌 Uusi selfienottopaikka, johon tulee vielä keinu ja kyltti lehtijutun mukaan Jos tämän myötä keskustaan saataisiin ihmisiä. Nykyisin en näe täällä koskaa...

Hyvää isäinpäivää kaikille! 💓 Oma isä on ollut haudassa jo 9 vuotta, mutta oman puolison isäinpäivää on vietetty jo 15 vuotta lasten kanssa. Myös appiukko elää vielä, ja ollaankin lähdössä perheen "miesten" futistreenien jälkeen häntä onnittelemaan Ylivieskaan. Aamulla unenpöpperössä loihdittiin poikien kanssa perinteinen homemade isäinpäiväkakku. 😀 Meidän vaahtokarkki-kermakakku raikkalla hedelmätäytteellä Poikien kortit oli myös huiput. Ohikiitäviä hetkiä nämä, kun saadaan vielä nauttia itsetehdyistä korteista. 😍 Ostin pitkällisen miettimisen jälkeen miehelleni lahjaksi uudet Sketchersit. Ei varmasti hirveän järkevä ostos näin tulevaa talvea vasten, mutta koska näen joka päivä eteisessä aivan loppuun kulahtaneet, entiset valkoiset Sketchersit, joita pidetään päivästä toiseen, missä tahansa säässä ja tilanteessa, ajattelin, että uudetkaan kengät eivät varmasti jää pitämättä. 😁Myyjä kaupassa kertoi, että heidän joka tilaamansa erä myydään heti loppuun, joten kai näitä käy...

Kävin torstaina viimein työfysioterapeutin suosittelemalla lymfaterapeutilla. En tiedä, miten onnistuin kuvittelemaan etukäteen, kuinka makaisin mukavalla hierontapöydällä, rentouttava musiikki soisi taustalla ja kuinka jalkaa siveltäisiin kevyesti jollakin ultraäänilaitteella jalan lihaksia ja kudoksia hellästi pehmittäen. Ei mennyt ihan noin. Asettauduin makaamaan hoitopöydälle ja kaveri tarrasi jalkaani kiinni kylmällä ja pahaäänisellä "imurilla", joka veti varmastikin puoli jalkaa imurin sisään. Rentoutumisesta ei ollut tietoakaan, kun jäykkänä kuin rautakanki makasin kidutettavana hoitopöydällä hammaslääkärin poraukseen verrattavassa olotilassa käsillä penkistä puristaen.    Arven rapsutushoito Kun kipeää jalkaa oli vedelty LPG-laitteella edestakaisin joka puolelta, kaveri vaihtoi työkalun pienempään, jolla käsiteltiin vain arpea. Pienempi laite ei sattunut niin paljon, vaan nipisteli pelkkää arpikohtaa. Sen jälkeen hän otti vielä tylpän metalliesiteen, jolla ikään kuin ...