Kotiseudulle

Jos opiskeluaikana joku olisi kertonut, että jonain päivänä istut työksesi kotona järkkäillen kaikenlaisia tapahtumia asiakkaille ja palaveeraten työkavereiden ja verkostojen kanssa niin makuuhuoneesta, keittiöstä kuin eteisen lattialtakin käsin, niin olisin varmasti pitänyt pelkkää ajatustakin hulluna.😁 Tällä viikolla pääsin järkkäilemaan maanantaina ystävänpäivätapahtumaa ja vetämään jumppahetkeä työhuoneeltani käsin pinkki peruukki ja vappulasit päässä. Perhe on jo niin tottunut äidin kummallisiin juttuihin ja asuihin, että eipä tunnu missään.😂 Keskiviikkona osallistuin puheenjohtajakahveille ihan ilman kahvikupposta ja sen jälkeen vielä vähän tanhua työyhteisön taukojumpan parissa pyörähdellen tietokoneen edessä. Torstaina pohdittiin lähes koko päivä mittareita, koulutusstrategiaa ja rekisterijuttuja työyhteisön kanssa välillä lounasmunakasta kokkaillen keittiössä. Laskuja, kuitteja ja tilastoja pyöritellään erilaisissa sähköisissä ohjelmissa ja kaikesta on tullut normaalia. Tämä

Lauantaina iski epätoivoinen olo. Sipsien valinta paikallisesta S-Marketista takkusi. Halusin niin meidän lähimarketit takaisin. Haaveilin Citymarketin mustikkarahkasta, irtokarkkivalikoimasta tai vaikkapa vaatekaupoista, joihin voisi mennä hetkeksi hypistelemään kauniita vaatteita. Masentuneena mietin, enkö pääse enää koskaan kävelemään perjantai-iltaisin leffaan tai ravintolaan syömään. En aiemmin tajunnutkaan, kuinka itsestäänselvyytenä pidin monia lähipalveluita.  Haettiin A:n kummisetä juna-asemalta ja käytiin testaamassa viimeinenkin ravintola täältä. Nyt ollaan siis syöty grillillä, kahdessa lounasravintolassa, Thaimaalaisessa, kahdessa pitseriassa ja yhdessä kahvilassa. Kaikki on periaatteessa ihan syötävää, mutta ehdottomasti paras kokemus meillä on Thaimaalaisesta, jossa ollaan useimmiten lounasaikaan mieheni kanssa ainoat asiakkaat. Raikkaat salaatit ja hyvältä maistuva ruoka, johon ei ole kaadettu kilokaupalla suolaa, voita, juustoa eikä kermaa. Ja jälkkäri-tee hedelmineen,

Lokakuun talven tulosta lähtien tokaluokkalaisemme on toivonut autotallista treenisalia, jossa voisi harjoitella puttausta ilman kiekkojen katoamista lumen alle. Toiveena oli myös jalkapalloviheriö, jossa potkuja voisi treenata ilman lumikasoja. Päätettiin sitten toteuttaa pienen pojan toiveet.😀 Lähtötilanne oli suurin piirtein tämä. Kun kesällä muutettiin ja purettiin tavaroita, kaikki epämääräinen pahvi- ja muoviroska tuotiin autotalliin, kirpparia odottavat leluröykkiöt, pieneksi jääneet vaatteet, kausikengät ja urheiluvälineet, renkaat ym. kama, jonka ei ollut välttämätöntä olla sisällä, ja jota ei ehditty karsia ennen muuttoa pääkaupunkiseudulta. Näiden lisäksi tuotiin Jyväskylän myytävältä mökiltä vielä yksi peräkärrykuormallinen muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Sitten alettiin toissaviikonloppuna hommiin ja saatiin viimein yksi peräkärryllinen lajiteltua hyötyjäteasemalle ja vielä vietyäkin perjantaina, jolloin se on muutaman tunnin auki.😅 Ja kun enin tavara oli saatu pois