Kotiseudulle

IT-osastomme sai tänään minut nauramaan. Halusin tilata työhöni teknisiä apuvälineitä, joista yksi on selfie-keppi, jonka avulla saisimme pian avattavan some-tilin "lentoon". Sain tähän tarpeeseen viestin, kuinka "kukaan ei ole tarvinnut aiemmin täällä selfiekeppiä" ja ehdottivat sellaisen pro-tason "valorengaskepin" hankkimista, joka saa kuulemma kasvot kuin kasvot näyttämään edustavilta ja sopivat vaativaankin studioon. Olin jo naputtelemassa viestiä, että ihan sellaista reppuun mahtuvaa marketti-keppiä olin ajatellut meidän yksikköön, kunnes vinkkasin tästä kollegalleni, jonka mielestä tällainen ammattilaistason "keppi" olisi cool. Voisimme kuulemma marssia valtavan rengasvalokepin kanssa pitkin portaita live-videoita ottaen.😁 Kollegallani on niin surkea puhelin, että siihen ei saa edes whatsappia saati sitten someen kelpaavaa kamerakuvaa, joten päädymme hankkimaan tämän pro-kepin, joka ehkä muuttaa rakeisimmankin kuvan edustavaksi. 😂 Kivast

Olet ehkä kokenut töissä sen saman tunteen, kun kokouksessa kysytään, kuka kirjoittaisi tänään muistion, ja yrität piiloutua läppärin taakse ja valua tuolillasi näkymättömäksi. Niin minäkin teen seuraavalla kerralla. Sain tänään oppitunnin siitä, miten julkisen sektorin muistiota (=pöytäkirjaa) kirjoitetaan. Palataan siis kaksi viikkoa taaksepäin.  Lumetonta pakkasmaisemaa mökillä Viisi minuuttia ennen silloisen kokouksen alkua kollegani rekrytoi minut kirjoittamaan hänen puolestaan muistiota. Lupasin tämän ja puolitoistatuntisen kokouksen aikana kirjoittelin kolmisen sivua tekstiä asioista, joista keskusteltiin. Yritin epätoivoisesti kirjata osallistujia Teamsissä ja koska en itse ollut kokouksen järjestäjä, en tietenkään saanut osallistujalistaa jälkikäteen. Kokouksen jälkeen kollegani kehoitti kirjaamaan muistion järjestelmään. Järjestelmä kuitenkin vaati tunnareita, joita minulla ei ollut ja joita pyysin esimiestäni hakemaan. Esimieheni kertoi, että ei hänelläkään ole ja hän on yri

Mitähän tapahtuisi, jos jättäisi omalta joulun tehtävälistalta jotain pois? Tulisiko joulu sittenkin? Moittisiko joku? Olisinko maailman huonoin äiti? Vai huomaisiko kukaan? Näitä pohdin tänään ja listaan samalla omia tehtäviäni. Reilu kuukausi vielä aikaa "hoidella" kaikki kuntoon.😅😅  1. Joulukalenteri Jokunen vuosi sitten ajattelin ryhtyä paremmaksi äidiksi ja viritellä joulunodotukseen itsekokoamani kalenterin pojille. Jo ensimmäisenä vuonna pyyhin hikikarpaloita otsaltani, kun yritin keksiä jotain uniikkia, kivaa tai ainakin toiveherkkua joka päivälle. Kalenterista muodostui äkkiä poikien odottama suosikki. Nyt, kun Jumbo on kaukana, täytyy käyttää vieläkin enemmän kekseliäisyyttä. Työkaverini ehdotti jotain yhteistä kotityötä. Ensimmäiseksi luukuksi voisikin olla uunin siivous? 😂 Tässä riittää vielä hommaa, kun 20 luukkuun pitäisi keksiä vielä jotain laitettavaa. 2. Jouluvalot Eilen oli meidän "kylän" joulunavajaiset ja niistä innostuneena oli pakko lähteä p

Neuvottiinko teidänkin köksän tunneilla tekemään sokerikakun pohja kolmella lasilla? Meillä neuvottiin ja eilen pääsin kokeilemaan samaa taikaa omien lasteni kanssa isäinpäiväkakku-teemalla. Lasiin mahtui viisi pientä munaa piripintaan, jonka jälkeen mitattiin sama määrä sokeria ja jauhoja. Meillä tuli vastaan ongelma nro 1) Kananmunalasi tuli täyteen pieniä kananmunankuoria (joita oli mahdotonta enää sieltä kasasta noukkia) ja nro 2) Jauholasi tuli niin täyteen, että siihen oli mahdotonta "sekoittaa" leivinjauhetta ja vanilliinisokeria ilman, että pöytä, lattia sekä poikien housut olivat valkoisena. Nooh, kuten nuorempi poikani totesi: "Sehän vain vähän rapisee hampaissa ja housut saa puhtaiksi puistelemalla ne lattialle."😁 Seuraavan kerran vaihdetaan ehkä lasit tuoppeihin.😅 Kolmen lasin sokerikakkupohja teon alla Komea kakkupohja saatiin vain pienellä lässähtämisellä ja 30 minuutin ajastuksella. Mehän poltetaan kaikki ilman uunin ajastinta. Koulussa ja kotonakin

Kaksi ja puoli kuukautta uudessa työssä - ja hengissä edelleen.😊 Mikä muuttui?   1. Työmatka Uuteen työhön on 42 kilometriä, joten matka-aikaa tähän kuluu. Pyöräilen mun Tunturilla ensin vajaan kilometrin matkan juna-asemalle. Koska en pidä yksityisautoilusta saati sitten pimeässä ja liukkaalla ajamisesta, valitsen aina julkiset. Saan jopa valita 45 minuuttia kestävän bussin tai 20 minuuttia kestävän junan välillä. Eiväthän nämä mitään HSL:n palveluja ole ja vuorovälit ovat hirveät, mutta jokainen työpäivä sieltä on jollakin konstilla toistaiseksi takaisin päästy.  Työpaikkani portaat 2. Lähityö Miten ihana on ollutkaan, että minulla on työkaverit, eikä loputtoman yksinäisiä päiviä tietokoneen ja Teamsin äärellä. Olin pitkällä etätyöjaksolla niin kaivannut teehetkiä ja jutustelua mukavien tyyppien kanssa työn lomaan ja nyt niitä siellä on.  3. Etäpäivät Ennen olin 5 päivää viikossa etätöissä ja nyt 2. Jos pojilta kysyy, nykyinen työni on karmeinta ikinä, kun olen pitkät päivät poissa

Meidän maallemuutosta on nyt jo vuosi ja neljä kuukautta. Mikä tänä päivänä vielä ihastuttaa? Miksi ehkä sinunkin kannattaisi harkita maalle muuttoa?  1. Helpot harrastukset Ei monimutkaisia kuljetuksia ja säätämistä. Miten ihana on joka päivä katsella, kun perheen jalkapalloilija lähtee potkimaan kentälle palloa jalkapallokavereidensa kanssa. Etelässä ohjatut urheiluseurat veivät "vuorot" ja omatoimiharrastaminen oli hankalaa. Täällä kaikilla urheilukentillä on rajattomasti tilaa mihin tahansa aktiivipelaamiseen kavereiden kanssa.  Omatoimitreenit kutsuvat tänään 2. Turvallisuus Huomasin yksi päivä pimeässä töistä tullessani, että en ole koko täällä asumisaikana pelännyt mitään. Täällä ei ole pelottavia, kovaäänisiä tai aineissa olevia seurueita, joita pitää kierrellä. Pyöriä ei varastella (vaikka niitä ei edes lukittaisi), eikä mitään muutakaan pihalta. Postilaatikot ovat vailla lukkoja. Lapset voivat vapaasti liikkua minne vain. Muistan etelässä aika usein pelänneeni liikk