Kotiseudulle

Tulipa rikollinen ja sairas olo keskiviikkona, kun kävin työhöntulotarkastuksessa työterveydessä. Terveydenhoitaja kysyi, minkä numeron antaisin työkyvylleni nollasta kymppiin ja valitsin siinä kympin. Kerroin nukkuvani hyvin, syöväni terveellisesti, en tupakoi enkä käytä alkoholia tai muita päihteitä. Mutta, sitten alkoikin varsinaiset testit, jotka eivät selitystä tarvinneet. Pääsin seisomaan "kehonkoostumusautomaattiin", jossa läskimittari aina vain kasvoi kasvamistaan ja vastaavasti lihasmittari jäi kauaksi erinomaisesta. Viskelaari-rasvasta piirtyi paperille kamala vuori. Näytti ihan siltä Titanicin vuorelta, jossa vain pieni osa näkyi viivan yläpuolella ja loput olivat siellä meren alla.😕Huumetestissä hoitaja tuikkasi vessanpönttöön sinistä ainetta, jotta en voisi laimentaa näytettä pöntöstä vettä ottaen.😅 Itse purkkihomman jälkeen menin pesemään kädet ennen kuin kehtasin työntää purkin luukusta. Hoitaja totesi näytteen olevan liian laimeaa, ja jälkeenpäin mietin, ett

  Tulin ekana työpäivänäni niin aikaisin työpaikalle ilman avaimia, että päädyin tutustumaan uuteen työpaikkakuntaani jalkaisin. Kun valitsee umpimähkää Rantakadun, niin oman logiikan mukaan rannan pitäisi löytyä jommasta kummasta suunnasta ja niinhän se löytyikin. Ruskeaa vettä, mutta vettä ja ranta kuitenkin.😁  Miten varustauduin uuteen työhöni? Ottamalla kaksi teepussia laukun pohjalle mukaan sekä entiseltä työpaikaltani olevia kyniä, muistikirjan ja vesipullon. Ja niitä kaikkia tarvittiin.😁 Tapasin viikon aikana tosi mukavia ja ystävällisiä työkavereita, jotka jaksoivat kärsivällisesti opastaa minua uuden organisaation ja paikkakunnan saloihin. Sain ainakin toistaiseksi oman työhuoneen. Pääsin tutustumaan 3 kertaa paikallisen kaupan lounastarjontaan sekä yhden kerran sairaalan linjastolle. Hei ja täällä on kuulemma aina torstaisin hernekeittoa ja pannukakkuja.🤩 Takkusin IT:n ja verkkoyhteyden kanssa, mutta lopulta sain itselleni toimivan tietokoneen ja puhelimen. Loppuviikosta s

Miten outoa oli palata eilen Helsingistä ilman työtä. Ei työkonetta, ei työpuhelinta, ei työsähköposteja, ei työsometilejä, ei kerrassaan mitään työvälineitä, millä voisi kuluttaa aikaa 4,5 tunnin työmatkalla. Matkalaukussa oli työtodistus ja ihania läksiäislahjoja. Mielessä ja sydämessä ne kaikki muutaman päivän aikana saadut kymmenet lämpimät viestit ja halaukset. Rinnassa pelottava tunne, mitä ihmettä olen taas tekemässä.  Läksiäislahjat työkavereilta Joskus kesäkuussa juteltiin työkaverini kanssa Helsingin lähiliikenteessä siitä, kuinka minun tarvitsisi varmaankin alkaa katselemaan työpaikkoja täältä nykyiseltä seudultani. Kaikista Pohjanmaan työpaikoista löysin yhden kiinnostavan, jonne rustasin hakemukseni. Parin viikon päästä puhelin soi ja sain kutsun haastatteluun. Miten jännittävää olikaan mennä haastatteluun kuuden vuoden tauon jälkeen.😟 Ensimmäisenä lomapäivänäni sain tietää, että haluaisivat minut.😊  Mietin kuinka työni etelässä on pitänyt minut pinnalla synkkinäkin, pim

  Käytiin koko perheen kanssa stadissa 3 päivän seikkailulla. Kun oltiin tulossa Lasipalatsille Amos Rex -museoon lasten kanssa, pettymys oli melkoinen, kun pojat näkivät Lasipalatsin. Nimi ehkä antoi odottaa jotain enemmän. Nuorempi tokaisi, että ei tämä kyllä ole mikään palatsi. Pelkkää romua ja lasiakin noin vähän.😂 Itse taidemuseokäynti oli kuitenkin mieleinen ja sinne piti päästä myös toisena päivänä uudestaan.😍 Erityisesti poikien mieleen oli kurkistuskopit, mistä näkyi "makkaroita", lattiasta huutava nainen, keltainen pressu, jonka alle pääsi ryömimään ja transsituoli, jossa kuului meditatiivista kahden lukijan tarinaa.😀 Näistä museokäynneistä voimaantuneina saadaan Museokortille varmasti käyttöä tulevillakin reissuilla.  Lintsihän oli meidän tämänkin kesälomareissun ykköskohde. Paikka oli täysin ennallaan, säät suosivat ja mukava päivä aamusta iltaan siellä koko perheen voimin. Perheenisän vatsa ei tahdo vain enää kestää hurjimpia laitteita.😁 Minä selviän vain Mus

Eilen havahduin siihen, kun kerroin perheelleni, että tämä päivä tuntuu aivan lomalta. Oltiin 3/4 perheen kanssa Kalajoella viskomassa frisbeetä ja haahuilemassa tuulisella rannalla ilman tärkeämpiä töitä. Olen oikeasti lomaillut jo neljä viikkoa.😁 Jotenkin tämä ei vain tunnu useinkaan lomalta. Onko maaseudun ihminen lähtökohtaisesti ahkerampi? Herää aikaisin ja touhuaa talon ja pihan kunnostustöitä koko vuorokauden hymyssä suin säässä kuin säässä miljoonien siivekkäiden ötököiden seassa. Samalla valmistuvat maukkaat omatekoiset padat, puurot ja keitokset. Puuliiterin puukasa vain jatkaa kasvamistaan ja ruokapöydän antimet kerätään pöytään maalta, jossa on ne rikkaruohottomat porkkanarivit. Lapset viihtyvät avojaloin pelloilla juoksennellen leijan kanssa kauniiden perennojen välissä ja illalla uni maittaa aikaisin touhukkaan päivän päätteeksi?  Oikeasti aloin muistelemaan omaa nuoruuttani täällä, jonka olin jo unohtanut. En tainnut viihtyä koskaan vapaaehtoisesti ulkona, vaan tilan tö