Kotiseudulle

Tämä viikko on ollut enemmän kuin ankea. Vettä sataa joka päivä, syksyn lehdistä ei ole enää jälkeäkään. Joka puolella on pilkkopimeää, eikä täällä ole edes kahvilaa, jonne illalla voisi mennä. Vitsit siis ovat vähissä tällä viikolla😀 Selvästikin tarvitsen jonkun strategian selvitäkseni näistä mustista päivistä ja talvesta täällä. Kun kaksi viikko sitten ajeltiin syysloman viettoon Etelä-Suomeen 3/4 perheestä huokasi "koti" nähdessään moottoritien reunalta pilkistävät kerrostalot, hotellit ja elämän. Mikähän auttaisi meitä sopeutumaan tänne? Kesällähän maaseutu on parhaimmillaan, mutta mitä ihmettä täällä tehdään koko pitkä talvi? Maanantaina heitettiin meidän Telian liittymä jorpakkoon. Minulla oli illalla Teamsissä työjuttu, joka meni totaalisen pieleen, kun verkko ei taas kerran toiminut. Se oli 17 hengen tilaisuus, jossa keskustelun lisäksi yritettiin työkaverin kanssa jakaa Formsin kautta kysymyksiä osallistujille ja netti meni taas kerran poikki ja Teams kaatui. Miten

  Lähdettiin sitten syyslomalle entisille kotinurkille. Neljän päivän hotelliloma ostoskeskuksessa😁 Näihin päiviin mahtui huvituksia laidasta laitaan ja vähän töitäkin. Askelmittari näytti joka päivä n. 20 000 askelta ja lompakkokin tyhjeni niin, että oli hyvä palata takaisin kotiin kolmen kaupan kaupunkiin, josta huvitukset ovat kaukana😊 Yövyimme Flamingon Sokos-hotellissa perhehuoneessa. Pojille oli kerrossänky, minibaarin tilalla oli jääkaappi ja ikkunasta näkyi mustaa seinää😀 Isommalla budjetilla olisi varmasti saanut lisäneliöitä ja huikeat maisemat, mutta ihan ok tämäkin. Koko reissun päätarkoitus oli mahdollistaa A:lle vanhojen kavereiden tapaaminen ja samalla huvitella kaikissa niissä jutuissa, joita olemme muuton jälkeen kaivanneet.  Ekana iltana oli kiire shoppailemaan Stadiumista uudet nappulakengät perheen jalkapalloilijalle, mutta emme ehtineet vielä Kartanonkosken pimeälle viheriölle. Pienimmällä kaverilla oli onnellinen ilme naamalla ja odotukset seuraavasta päivästä,

  Omissa työkuvioissa työt ja vapaa-aika ovat sekoittuneet aina ja lapset pääsevät usein tutustumaan äidin työjuttuihin. Tämän viikon maanantaina pääsin toimimaan "retkenjohtajana", kun lähdimme poikien, äitini ja poikien serkun kanssa testaamaan työhöni liittyvää virtuaalista seikkailua uuteen kotikaupunkiini. Päivää emme valinneet, emmekä sadetta, mutta retkeilykohteen kyllä. Kannuksessa parin kilometrin päässä meiltä on Kitinkankaan ulkoilualue, jossa on kaikenlaista kaupungin liikuntatoimintaa: uimahalli, frisbeegolf-rata, urheilukentät, peräpallokentät, skuuttipaikka, hiihtoladut, kuntoportaat, tennishalli ja käsittääkseni vaikka mitä. Jätimme auton kuntoportaiden juureen ja lähdimme kävelemään pururataa pitkin metsään ja tekemään luontoon liittyviä tehtäviä yhdessä eri puolilla maata seikkailevien kanssatoverien kanssa.  Tällä lokakuun puolivälin reissulla tajusin oikeastaan, kuinka eri vaiheessa talventulo onkaan eri puolilla Suomea. Siinä missä etelässä vielä ihastell

  Jokainen työpäiväni alkaa nykyään teekupillisella kotityöpisteelläni ja napsauttamalla Teams, sähköposti ja työpuhelin päälle. Ei enää työrepun pakkaamista ja työkamojen roudaamista edestakaisin, kiirehtimistä bussipysäkille, ajan tappamista bussissa, eikä kävelyä rautatieasemalta toimistolle. Säästän joka päivä 2 tuntia työmatkoista, mitä tein ennen koronaa pääkaupunkiseudulla. Saan joka päivä lähettää rakkaat lapseni kouluun ja olla myös vastaanottamassa heitä koulun jälkeen. En kärsi enää kroonisesta univajeesta, kun herään kuuden sijaan vasta seitsemältä ja olen pirteä ja muistavainen. Stressi ja jatkuva kiire ja säätäminen arjessa ovat poissa. Ehdin ja jaksan iltaisin jumppiin, saan viettää laatuaikaa iltaisin aviomieheni kanssa Viaplayn sarjojen parissa, saan pyöritettyä etäpäivieni aikana tauoilla pyykkejä ja astianpesukonetta. Pystyn valvomaan robotti-imuria ja irroittamaan sen tarvittaessa matonhapsuista.😁  Elokuinen aamupuuro mökillä Rakastan myös sitä, että olen saanut ha

Tämä on työkaverini Jaanan heittämä ehdotus tulevalle blogitekstilleni. "Kirjoita siihen kaikki oudot jutut, mitä olet huomannut uudella asuinseudullasi ja sitten joskus vuosien päästä on kiva katsoa, mitkä kaikki niistä ovat muuttuneet. Kiitos tästä ideasta! Tässäpä havaintojani kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta hyvässä ja pahassa😊 1. "Soitellaan" Olemme törmänneet "Soitellaan"-ilmiöön.  Aikatauluja ei laitetakaan täällä "lukkoon" niin kuin muualla ja kirjata kalenteriin, vaan tavara tulee ehkä ensi viikolla, mitä sitten "soitellaan". Toinen jännittävä toteamus on, että "Tulkaa käymään toimistolla", mihin ei varata aikaa, vaan todetaan, että "kyllä minä siellä yleensä olen". Likakaivontyhjentäjä saapuu ehkä loppuviikosta, nuohooja maanantaina tai tiistaina, kun liikkuu "siellä päin". Ilmalämpöpumppuasentaja "joskus lokakuussa". Betoni tulee, kun ehtivät.  Puhutaan, että maalaiset ovat leppoisia ja k