Kotiseudulle

  "On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa..." Tuli jotenkin epätodellinen olo elää kaksi päivää "oman napani ympärillä" Helsingissä vailla arjen pyöritystä. Töiden jälkeen minulla oli aidosti kaksi kokonaista iltaa omaa aikaa keskustassa tehdä mitä huvittaa. Mikä sitten huvitti? Kävelin kahden vuorokauden aikana 50 000 askelta pitkin Helsingin rantoja hengittäen meri-ilmaa ja nauttien iltojen viimeisistä auringonsäteistä.  Miten vapauttavaa oli heittää talvikengät, sukkahousut ja pipot pois pitkän talven jälkeen ja talsia tennarit jalassa vailla minkäänlaista suunnitelmaa tai päämäärää.  Saatiin viimein viikko sitten meidän talokaupat "maaliin" ja käytännössä meillä ei ole enää mitään "tukikohtaa" etelässä. Katselin rautatieasemalla ohilipuvia Vantaan busseja ja muistelin niitä lukuisia vuosia, jolloin juoksin bussiin, jotta ehtisin ennen viittä päiväkodille. Katselin HSL:n mobiilisovellusta puhelimessa ja mietin tarvitsenkohan sitä enää. Muutun

  Selvä kevään merkki pihallamme Tällä viikolla on odotettu malttamattomasti kevättä ja lumien sulamista. Aurinko on paistanut lähes joka päivä. Vesi lorisee katolta ja räystäistä, mutta ihmeen vähän pihalta löytyy sulia kohtia. En malttaisi odottaa, että näen pihan keväällä. Saman odotuksen jakaa myös perhe. Yksi hakkaa asfaltilta jäätä, jotta se sulaisi nopeampaa, toinen tutkii joka päivä sääkarttoja ja lämpötiloja, kolmas katselee päivittäin YouTubesta Singapore-videoita vuokra-asuntoineen sieltä, neljäs tilaa meille trampoliinin. Lueskeltuani hetken viestiketjuja kuinka viime kesän trampoliini-toimitukset viivästyivät syksyyn, päätin tilata pihallemme trampoliinin "hyvissä ajoin".😂  Kaukokiidon lähetys Kun rekka-auto kävi kippaamassa tulevan tramppamme pihallemme lumen keskelle kaksi päivää tilauksen jälkeen olin ihmeissäni, mitä tulikaan tehtyä. Pojat innostuivat lapioimaan maahan 4,3 m:n läntin, jonne tramppa oli tarkoitus sijoittaa, kun maata olisi vähänkään näkyvissä

K:n synttärileivokset (Tuulomantorttupohjasta) Olen aloittanut leipomaan. Lapsena leivoin paljonkin äitini kanssa kaikenlaista. Myös kotiäiti-hetkinä tuli vietettyä aikaa hellan ääressä. Vuosi vuodelta leipomishetket ovat kuitenkin hiipuneet. Vantaan asuntoomme oli turha kuvitella mahtuvaksi mitään sähkövatkainta enempää. Kiireinen arki jatko-opintojen, työelämän ja lapsiperhe-elämän keskellä vei kaikki mehut naisesta, joten leivonnaiset ovat jo vuosia löytyneet kauppojen hyllyiltä. Sitten muutettiin tänne.😊  Mun näppärä yleisapuri, Bosh Mum joku malli??? Vihjasin joululahjaideaksi aviomiehelleni yleiskonetta. Joo-o, jossain vaiheessa alusvaatetoiveet vaihtuvat näköjään yleiskoneeseen.😁 Kun kurjan vatkaamisen voi delegoida tälle tyypille, niin leipominen sujuu kuin tanssi. Samaan aikaan, kun "tyyppi" vatkaa, voin rauhassa etsiä kaapeista lisäaineita. Luoja paratkoon, me ei kohta mahduta mihinkään kerrostaloasuntoon, kun uusi kotimme täyttyy kaikesta "tarpeellisesta&quo

  Ennen lomalle lähtöä kävimme paljon keskusteluja Ukrainan tilanteesta. Kaivoin jopa esiin vanhan karttakirjan, josta katselimme, missä Ukraina on. Oli vaikeaa vastata tokaluokkalaisemme kysymykseen, miksi niin iso valtio kuin Venäjä haluaa vielä lisää maata. Yleensähän tontit ostetaan niitä vapaaehtoisesti myyviltä, eikä lähdetä niitä yksisuuntaisesti valtaamaan pyssyjen kanssa. Nämä iltaisin käytävät sotakeskustelut olivat ahdistavia, eikä vastauksia kysymyksiin ollut helppoa löytää. Päätettiin, että talvilomalla pysytään niin kaukana sotauutisoinneista kuin mahdollista ja meidän hotellitelkustahan näkyi pelkästään Viaplay.😁  Aloitettiin loma ajamalla Jyväskylän Laajavuoren Scandiciin. K ja A lähtivät Laajavuoren rinteisiin pariksi tunniksi laskettelemaan ja me J:n kanssa treffattiin samaan aikaan Petri-setää Keski-Suomen lumivuorista nauttien. Illalla ja aamulla lilluttiin kivassa Scandicin kylpylässä. Ihana paikka, jota ainakaan lapsiperheiden ei kannata ohittaa. Ja isossa perhe-