Kuinka pysyä positiivisena kaikesta huolimatta?

Pysäyttävää nähdä omassa Facebook-feedissä teksti kuinka Etelä-Suomen äitikaverini oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Hoikka, aktiivinen, elämää täynnä oleva, oman ikäisten lasten vanhempi kuoli alle 50-vuotiaana. Hänet vei viime heinäkuussa todettu haimasyöpä. Pari vuotta sitten Facebook-seinälleni ilmestyi vastaava ilmoitus. Jälleen kerran lasten kautta tavattu kaveri, jonka kanssa vaihdettiin iloja ja suruja liittyen lasten kielelliseen erityisvaikeuteen. Hänet vei agressiivinen rintasyöpä. Ja entä tällä viikolla edesmennyt Dawson´s Creekin Dawson (James Van Der Beek). Eihän nuoruuden idolit voi kuolla? Samaan aikaan valitat täällä kylmästä, pimeästä ja omasta kiireisestä arjestasi, etkä kuitenkaan jaksa tehdä asioille mitään, vaan odotat vain kevättä, lomaa, matkoja tai jotain muuta kuin heräämistä klo 5.45 ja raahautumista kylmässä ja pimeässä juna-asemalle oravanpyörään juoksemaan. 😅

Joo, ehkä me jokainen voitaisiin tehdä jotain. Vaikka oppia nauttimaan näistä ohikiitävistä hetkistä ja päivistä, mitkä täällä maapallolla saadaan olla. Tekemään jokaisesta päivästä parasta ikinä. Luin tämän jostain elämäntapaoppaasta. 😁 Kirjoita vaikka kiitollisuuspäiväkirjaa! Elämä paranee saman tien, jos raapustat illalla vihkoosi ne "perhe, ystävät, kukat, lemmikit, tähdet, kirjat ja elokuvat". Vai paraneeko? Tai voit vaikka hengitellä! Parasympaattinen hermostosi rauhoittuu, ja pääset nauttimaan hetkestä paremmin. Paras konsti, minkä olen lukenut on, että "kasta pääsi kylmään vesiämpäriin!". Muistaakseni neuvo liittyi juuri tuohon hermoston säikäyttämiseen. Et voi olla masentunut, jos pääsi on jäässä! 😂 Yksi tuttavani kävi joka aamu kylmässä suihkussa. Hänkin kuoli jo ennen eläkeikää. 

Tai voit aina harrastaa liikuntaa päästäksesi ahdistuksesta eroon. Liikunta on tutkimusten mukaan jopa tehokkaampi lääke kuin masennuslääkkeet. Aivovoimaa-kirjaa lukiessani, ymmärsin, että aerobinen liikunta olisi tehokkaampi onnellisuuspilleri kuin esimerkiksi kuntosali. Vasta luin jostain, että kävely oli parempi kuin hölkkä, ja luonto parempi kuin katujen varret. Tästä innostuneena etsittiin tänään meidän sukset ja lähdettiin paikkakunnan latuverkostoa testaamaan. Myös täysillä porottava aurinko auttoi lähtemispäätökseen, ja A:n ensi viikon hiihtokisoihin ostetut uudet sukset. Maisemat oli ihan parasta, lumiset puut, sininen taivas ja se aurinko siellä ja luonto ympärillä. Mutta....ahdistusta lisäsi kanssahiihtäjät. Kuvitella, että joku pieni tenavakin hiihti nopeammin kuin minä ja 13-vuotias poikani, joka ei edes osaa hiihtää. 😅Kaiken lisäksi kaikki vastaan tulevat hiihtäjät tervehtivät ihan kuin kuuluisin tähän hiihtäjien joukkoon yrittäessäni räpiköidä eteenpäin vastaantulevien kaistaa. (Toista kaistaa ei ollut aurattu) Kun yritin pysyä edes vähän muiden tahdissa, syke kohosi 160:een, pää oli hiestä märkä, käsiin sattui ja sukset lipsuivat koko ajan ladulla. 🙈

Joka tapauksessa poikani sai edes yhden hiihtokokemuksen tälle vuodelle ennen koulujen välistä kisaa ja ennen reissua piti katsoa YouTubesta ohjeet perinteisen hiihdon oikeaoppiseen tekniikkaan. Täytyi oikein purskahtaa nauruun, kun luin töissä opettajan kirjoittamaan Wilma-viestiä koulujen välisiin hiihtokisoihin menevistä oppilaista. ("Kisoihin menevät oppilaat on valittu hiihtoinnon ja -kunnon perusteella") Totta kai meidän hiihtoa harrastamaton, Etelä-Suomen lumettomilla laduilla kasvanut poika valitaan edustamaan kouluaan hiihtokisoihin. Käytiin tästä perjantai-iltana keskustelua, että voisiko kaveri hiihtää koulun suksilla, koska meidän vanhat ovat joko a)liian pieniä (ostettu ehkäpä Vantaalla joskus kun kaverit oli paljon pienempiä...) tai b) minun sukset, jotka ovat myös 15-vuotta vanhat, joiden pohjiin lumi paakkuuntuu, ja toisen suksen lukko on vähän rikki, ja sen laittamiseen tarvitaan vähintäänkin koulutettu insinööri. 😁 Koulun lainasukset eivät kelvanneet (koska, luuleeko äiti, että liikunnasta voi saada kymppiä, jos hiihtää lainavälineillä?) ja kaveri lopulta heitti vielä sen lauseen: " Ollaanko me niin köyhiä, ettei voida ostaa uusia suksia?". 

Myös töissä positiivisesta ajattelusta on hyötyä. Yhdelle työkaverilleni oli sanottu esihenkilönsä toimesta, että hän on liian negatiivinen. Aina välillä mietin itsekin, kuinkahan negatiiviselta mahdan vaikuttaa, kun tulee "välillä" puolihuumorilla heitettyä yhtä jos toista. Joten ehkä neuvoisin itseäni ja muita, että a) älä valita mistään tai ei ainakaan koko aikaa, ja b) hymyile, tekohymykin on parempi kuin nyrpeä naama, ja c) Älä missään nimessä laita kenellekään kakka-emojia! ja d) muistapa tervehtiä ja mennä höpöttelemään lounaspöytään muiden kanssa. Entä jos olet introvertti, eikä vain kiinnosta? Jos Keltinkangas-Järvistä on uskominen, työelämä haluaa ekstrovertteja. Jos et ole sellainen, niin sitten vain harjoittelet. 😁

Ei muuten voi olla huonolla tuulella syödessään kesän kypsentämiä marjoja pois pakkasesta. 😋Myös karkki toimii aina. Joskus jopa kylmä siideri vaikkapa niiden työkavereiden kanssa porukassa. 

Nyt on muuten talviolympialaiset, ja ollaan katsottu välillä niitä telkkarista. Tänään myös mummolassa miesten sprinttihiihdot pyörivät telkkarissa, ja etenkin nuorempi väki kuulosti miettivän kovasti, miten norjalaisen saisi jotenkin pyyhkäistyä sieltä kärjestä. Paras idea oli ehkä viritellä hiekoituspussi omaan haaroväliin, mistä tasaisesti valuisi hiekkaa takanatulevien hiihtäjien kiusaksi. 😁 Kun käytiin keskustelua siitä, miksi niin pieni maa kuin Norja voi pärjätä niin paljon paremmin kuin Suomi. Nooh...voikohan enää vedota heidän öljyyn tai valaisiin???? Sisko tokaisi, että he pärjäävät, koska heillä on siellä niitä vuoria. A totesi, että hänkin voisi olla hiihtäjä, mutta "kyllähän se tympäisisi lähteä joka päivä vain hiihtämään yksin". Eli ehkä pysytään jalkapallossa kuitenkin vielä ellei sitten muuteta Norjaan. 😃

Mukavaa viikkoa sinne! Ja eilistä ystävänpäivääkin! 💗 Miten sinä selviät positiivisena täällä kylmässä ja pimeässä Suomessa? Itsellä ja perheellä on alkamassa talviloma viikon päästä, jee😊 Huomenna menen terapiavesijuoksuun siskon kanssa, tiistaina kolistelemaan puntteja salille, keskiviikkona terapiakaljalle työkavereiden kanssa, torstaina terapiakampaajalle ja perjantaina toivottavasti päästään mökkiä lämmittämään ja puusaunaan, mikä sekin on melkoista terapiaa. Ei voi masentaa yhtään. 😅 Ja eikös maaliskuu ole jo kevätkuukausi?