Kotiseudulle

Meidän kirkonkylällä paistoi aurinko Tällä viikolla tsempattiin vanhempina, ja määrättiin lapsillemme ruutuaika. Jokainen hyvä vanhempihan tietää, että lasten ruutuaikaa tarvitsee määrätietoisesti rajoittaa tai lapsesta tulee sokea, kuuro, huonoryhtinen ja keskittymiskyvytön sohvalle kyyristynyt vaimeasti urahteleva olio, josta ei ole kuuliaiseksi veronmaksajaksi. No lähdettiin siitä, että tarkistin poikien ja omaa ruutuaikaa kännykästä. Poikien ruutuaika vaihteli 3 tunnista 6 tuntiin päivässä.😮Oma ruutuaika oli vähän maltillisempi, mutta ihan liikaa sekin selailla viikossa 2h 18 minuuttia Facebookia.  Oma viikkoraportti ruutuajasta Päätettiin aloittaa heti perjantaista. Jo torstai-iltana lapset tarvitsivat terapeuttia.😕 Ruutuajan vahtiminen oli stressaavaa ja kun itse tulin torstaina kuuden jälkeen töistä ei enää onnistunutkaan pötkähtää sohvalle surffailemaan some-kanaville, vaan piti yrittää keksiä jotain aktiivista perhetekemistä. 😅 Ja mitä ruutu-aikaan lasketaan? Entä jos kuunt

Tässäpä fiiliksiä pimeänä tammikuun iltana 2023.Vaikka toisinaan itken täällä maaseudulla parempien palveluiden, kauppojen, työpaikkojen ja ravintoloiden perään, on täällä paljon asioita, jotka ovat hyvin. Eli kämppä ei ole vieläkään myynnissä, eikä menolippuja etelään ostettu.😅   1.  Mummo kahvilla Äsken sanoin heipat 82-vuotiaalle äidilleni, joka terveyskeskusjumpan jälkeen autoili kotiimme päiväkahveille. Paistettiin vohveleita kolmen sukupolven voimin ja kun kiirehdin Teams-palaveriin, J ja mummo alkoivat pelaamaan yhdessä lautapelejä.😍 Elämässä mikään ei ole ikuista, ja tässä vaiheessa osaa arvostaa näitä hetkiä enemmän kuin koskaan.  2. Pilatesta ja Runebergin torttua Eilen illalla taas ähellettiin yhden siskon kanssa pilateksessa alakoulun liikuntasalissa ja siunailtiin vatsalle kertyneitä senttejä. Viime viikolla toisen siskon kanssa parannettiin maailmaa meidän keittiössä Runebergintortuilla. Kummastakaan tapahtumasta ei tullut otettua kuvaa, mutta kelvatkoon nämä viime kesä

Tällä viikolla olen yrittänyt kaikenlaista niin töissä, kotona kuin vapaa-ajallakin, eikä kaikki ole mennyt ihan putkeen. Äsken hinkattiin oksennusta keittiön matolta, kun sain terveellisen elämän puuskan ja ostin meille säkillisen herkullisia appelsiineja. Tänä aamuna ideoin äidin ja poikien appelsiinitehtaan, jossa harjoiteltiin käsipuristimella oman appelsiinin työstöä ja herkuttelua hedelmälihalla ja itsepuristetulla mehulla. Vanhempi poikani laattasi appelsiinilihat keittiön matolle ja oli sitä mieltä, että se on pahinta ikinä. Ennemmin alas menee kuulemma jopa koulun porkkanapihvi tai vegemakkara.😮 🟠  Hedelmälihan irrotusta Keskiviikkona menttaalini petti. Aloin miettiä, miltä tuntuisikaan olla ihan normaali työntekijä, joka ei yritä muuttaa mitään. Menisin vain töihin ja tekisin asioita, jotka joku toinen on keksinyt. Noudattaisin vain kiltisti ohjeita ilman että yrittäisin uudistaa yhtään mitään. Minulla olisi säännöllinen työ, juoksevat lomat ja edessä häämöttävä kultakello

Viikko sitten palattiin mökiltä kaupunkiin ja olisin valmis ryhtymään karhuksi ja käymään talviunille lämpoiseen pesään ja heräämään vasta, kun vesi tippuu räystäistä ja kevätaurinko paistaa taivaalla. Kateellisena katselen makuuhuoneemme isoa nallea kuinka rennolta hänen elämänsä aina näyttääkin, eikä lumipyrystä ole mitään haittaa.  Saisko kavereita? Täällä nukutaan Latasin maanantaina puhelimeeni Yazio-sovelluksen ja merkkasin maanantain syömiseni. Jo alkuillasta tavoitekalorini 1600 oli syöty 45 minuutin kuntosalikäynnistä huolimatta, enkä pystynyt lisäämään edes kahta keittion pöydältä naappaamaani piparkakkua sinne enää.😕Yritys kalorien laskemiseen katosi viimeistään tiistaina, kun kävimme työkavereiden kanssa syömässä lounaalla aasialaisen buffettin jälkiruokajäätelöineen.🙈  Pilateksen alkua täällä kovasti odotellaan.😀 Torstai-aamuna kumarruin sytyttämään jouluvalot kuuseemme ja onnistuin saamaan samalla noidannuolen tai vastaavan selkääni. Siinä sitten makasin avuttomana lat