Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2022.

Ennen ja jälkeen eteinen, karmea tapetti piiloon + 5G Kotinetti

  Meidän talon pääeteinen näytti ennen tältä. Sama karmea raita-tapetti löytyy myös keittiöstä, mutta sille ei ole jaksettu tehdä vielä mitään. Kun suunnittelin työlästä tapetin poistoa siskoni kanssa, hän keksi, että mitä jos vain kokeilisi maalata valkoista päälle. Päätin kokeilla. Toisella maalauskerralla ruudut katosivat jäljettömiin ja eteisestä tuli heti paljon kivempi. Ollaan oltu nyt puoli vuotta ilman kunnollista naulakkoa ja päätettiin investoida tilaan peilikaappi, jossa olisi tilaa niin vierastakeille, kuin myös vaatteille, joita ei jaksa kuljetella ylös-alas yläkerran vaatehuoneeseen. Valitsin jo kivannäköisen kokonaisuuden verkkokaupasta, kunnes ruudulle välähti hirveät toimitusmaksut tänne periferiaan, joten täytyi googletella, mitä lähikaupunkien rautakaupoista ja huonekaluliikkeistä löytyy. Löydettiin K-Raudasta tällainen kiva kaappi, joka sitten itse peräkärryllä roudattiin Kokkolasta kotiin ja kätevä mieheni ähki lopun iltaa kooten kaappia. Valmis ja olen nyt todella

Puolivuotistilinpäätös - Täyttikö todellisuus odotukset maallemuutosta?

  Mitkä ovat tunnelmat puolen vuoden maalla asumisen jälkeen? Plussaa ja miinusta. Tässäpä muutamia huomioita puolen vuoden täällä asumisen jälkeen.😊 Kun ketään ei tarvitse väistellä Lauantaina lopettelin tiiviin kahden päivän stressaavan työputken Teamsissä ja lähdin ulos. Kävelin talomme vierestä kulkevaa tietä niin pitkälle kuin se vei ja törmäsin ainoastaan kahteen kävelijään ja yhteen hevoseen ohjastajineen. Laajat peltoaukeamat, puhdas ilma, paljon tilaa, luonto ympärillä ja avara taivas ovat jotain, mitä kaupungista ei saa. Stressi ja työajatukset sulivat askel askeleelta ilmaan ja takaisin tullessa olo oli elpynyt. Viikko sitten näin myös elämäni ensimmäistä kertaa kunnon revontulet taivaalla. Tuijotimme kahdeksanvuotiaan poikani kanssa selkeän tähtitaivaan liikkuvaa väriloistoa. Wau😍 Kun tiellä ei tarvitse törmätä keneenkään Paluu 90-luvulle Kun olin pois yli kaksi vuosikymmentä, en tajunnutkaan muuttuneeni niin paljon ja samaan aikaan täällä kaikki oli pysynyt ennallaan. Ku

Hiihtoa sukset kainalossa ja elämää koronarajoitusten varjossa

Minun kampaaja vinkkasi Kannuksen hyvistä hiihtoladuista ja tästä innostuneena kaivettiin vanhat sukset esiin ja suunnattiin eilen illalla Kitinkankaalle. Ja vinkiksi kaikille, että älä laita vanhoja pitopohjasuksia +2 keliin! Tuloksena oli pari kilsaa epätoivoista etenemistä valtavat lumikökkäreet suksien pohjalla, jonka jälkeen luovutin ja potkaisin koko sukset pois jaloista ja kannoin samat kaksi kilometriä sukset takaisin autoon ladun viertä kävellen. Hiki tuli kyllä tässä harrastuksessa ja kaloreitakin kului 500 kcal, mutta varsinaista paloa laduille tämä ei kyllä tehnyt.😁 Tässä vaiheessa hiihtäjä vielä hymyili hiihtovermeet päällä:-) Koulu sitten käynnistyi, enkä kestä tätä korona-hommaa enää yhtään. Hallitushan päätti, että kaikki lasten ja nuorten harrastukset lopetetaan, 5-6 luokkalaiset käyttävät jatkossa maskeja aina sisätiloissa ja lapset testataan kotitesteillä 2x viikossa ja koronan tullessa luokkaan, koko luokka jää karanteeniin. Maanantaina sitten astmaatikko-lapseni o

Tiedätkö kuka olet, tiedätkö mitä haluat ja hallitsetko itse omaa elämääsi?

Olen viettänyt joululomaani edesmenneen Aki Hintsan Voittamisen anatomia -kirjan parissa. Kiitos Marja-siskolle, joka johdatti minutkin äänikirjojen pariin ja päädyin vannoutuneena paperikirjojen ystävänä vihdoin ostamaan kuukausimaksullisen BookBeatin. Kätevää muuten nukahtaa sänkyyn kuunnelleen tarinoita, sen sijaan että tuijottelisi some-kanavia.👍 Hintsan kirjassa kerrataan moneen kertaan seuraavaa kysymyspatteria: "Tiedätkö kuka olet, tiedätkö mitä haluat ja hallitsetko itse omaa elämääsi? Aika vaikeat kysymykset, eikö? Oma haahuiluni lukuisten työpaikkojen, asuntojen ja kaupunkien välillä ei välttämättä anna tasapainoista kuvaa siitä, kuka olen. Lapsiperheen arjessa taitaa jokainen ruuhkavuosiaan elävä kadottaa itsensä ja mitä ikinä elämältään on halunnut. Omat lapset kirjasivat joskus päiväkodin äitienpäiväkorttiin, että "äiti pitää siivouksesta". Kyllä varmasti pitää, tai siltä se taitaa etenkin näyttää lasten silmiin, jos äidin vapaa-aika näyttää kuluvan siivous