Kotiseudulle

Meidän viimeinen viikko Vantaalla sisälsi muuton järjestelyjä, mutta yhtä lailla myös paljon viimeisiä kertoja ja haikeita tunnelmia. Pojat viettivät aurinkoisia päiviä kavereidensa kanssa uima-altaalla ja trampalla. Koti alkoi näyttää enemmän pahvilaatikköröykkiöltä kuin kodilta. Öisin pohdin, teemmekö järkyttävän virheen. Kaikkihan muuttavat maalta kaupunkiin, jossa on paremmat mahdollisuudet töihin, palveluihin ja koulutukseen. Jos olisi ollut kyse mistä tahansa muusta paikasta, oltaisiin varmasti käännetty laivan suunta välittömästi takaisin. Mehän rakastetaan Vantaata:-) Kun keskusteltiin muutosta poikien kanssa, nuorempi tokaisi aika hienosti, että "elämässä pitää mennä eteenpäin". Niin...elämässähän voi kokeilla kaikenlaista. Miksi meidän pitäisi jämähtää jonnekin? Eikö jokainen päivä voisi olla seikkailu ja mahdollisuus kokeilla uusia asioita?  Viimeiset leffat katseltiin pahvilaatikköröykkiöiden keskellä Palveluiden puute maaseudulla näkyi jo muuttoa suunnitellessa.

  Ja sitten se asuntoasia. Rajasimme Etuovesta pois kaikki kunnat, jossa ei ollut juna-asemaa, joten meille jäi enää Kokkola, Kannus ja Ylivieska. Koska K:n työpaikka oli Kokkolassa, oli järkevää katsella asuntoja sieltä. Kokkola on Keski-Pohjanmaan keskuspaikka, jossa sijaitsee Keskussairaala ja valtion virastot, jotka ovat aikoja sitten karanneet pikkukunnista pois.🙄  Kokkola on ollut itselleni aina kaukainen paikka. Omissa muistikuvissa Kokkolasta oli lähinnä ankea, betoninen Keskussairaala, jossa käytiin koko lapsuuteni ykköstyypin diabetesta sairastavan siskoni kontrollikäynneillä. Muistan sen aulassa olevan akvaarion ja pihalla olleen suihkulähteen. Niin ja kanttiinin, josta äitini osti minulle ja siskolleni joskus yhteisen limukkapullon jaettavaksi. Kaksi edesmennyttä tätiäni asui aikoinaan Kokkolassa myös. Muistan pikkulapsena ihmetelleeni kaupungilla kävellessäni ruskeaa "jokea", jota suntiksi kutsuttiin. Ylä-asteaikana kävin kerran ystäväni Mariannen kanssa ostamas

Pääsiäisen aikaan kävelylenkillä Pohjanmaalla Se oli yksi huolimaton toteamus miehelleni keskellä kiireistä arkea pääkaupunkiseudulla syksyllä 2020: "Hae tuonne". Yksi työpaikkailmoitus Keski-Pohjanmaalta osui silmiini jossakin kohtaa somea selatessani. Vakituinen työ lähellä meidän kotiseutua. Pitkät lomat, dynaaminen työyhteisö, etätyötä, ok palkkakin. Eihän siinä muuta erikoista ollut kuin, että kuukauden päästä tästä mieheni kertoi saaneensa paikan ja ottaneensa sen vastaan. Toisen meistä työpaikka olikin yhtäkkiä 500 kilometrin päässä kodistamme ja 50 kilometrin päässä kesämökiltämme ja minun lapsuuden kodistani. Niin ja se alkaisi loppiaisen jälkeen tammikuussa. Kiitos koronan, sitä pystyi hoitamaan alkuun täysin etänä Vantaalta käsin. Voitaisiinko todellakin muuttaa kotiseudulle? Miten minun työlle käy? Eihän tuolla seudulla ole töitä. Minne muuttaisimme? Kokkolaan, Kannukseen, Ylivieskaan? Millaisia asuntoja siellä on? Olin aloittanut samana vuonna vasta nykyisen proj