Tunnen eniten ulkopuolisuutta ihmisten kanssa täällä aina, kun aletaan puhumaan marjoista, sienistä, sadonkorjuusta, kalastuksesta ja metsästyksestä. Ihaillen kuuntelen juttuja ja katselen kuvia lakkaämpäreistä, mustikka-apajista, kantarellisaaliista, hirvenkaadoista, lintupaisteista jne, mutta en voi kuvitellakaan pystyväni koskaan samaan. En yksinkertaisesti löydä itsestäni metsästäjä-keräilijää.😁 Eilen käytiin tästä huolimatta kolmen polven mustikkaretkellä. Omat tavoitteeni retkellä liittyi lähinnä mustikkapiirakkavärkkien ja muutaman pakasterasiallisen saamiseen pakkaseen ensi vuoden mahatautien varalta. Tämän lisäksi ajattelin tarjota iäkkäälle äidilleni turvallisen mahdollisuuden päästä vielä metsään ja pojilleni kokemuksen, mistä marjat ylipäätään tulevat.😅 "Ei täällä oo mitään", oli varmaankin ensimmäinen huudahdus metsässä. 5 minuutin päästä tästä: "Täällä on tylsää, voisi laittaa jonkun striimin YouTubesta". Puolen tunnin päästä:
Tässä blogissa kuvataan ja analysoidaan millaista on muuttaa pääkaupunkiseudulta maalle ja kotiseudulle parinkymmenen kaupunkivuoden jälkeen.