Tällä viikolla tuntematon venyttelykaverini kertoi paikkakunnan papin törmänneen vahingossa tyttärensä uuden talon lasioveen. Mitään harkitsematta veistelin tähän, että jos kerta jeesuskin käveli vetten päällä, niin liekö tyyppi yrittänyt samaa lasioven kanssa.😂 Tämän sanottuani meinasin kadota nopeasti lattianrakoon. Tiistaina kerroin uudelle työtuttavalleni Teams-palaverissa, että ihan kuin olisin palannut 20 vuotta ajassa taaksepäin, kun muutin tänne. Jos 90 prosenttia kansasta käyttää älypuhelinta, se sama porukka oppii myös käyttämään sähköisiä palveluita. Ihan turha opettaa puolidementoitunutta mummoa varaamaan aikoja netistä, mutta mitä jos pakotettaisiin se 90 prosenttia siirtymään 2020-luvulle ja käyttämään puhelimen sijasta nettiä? Palopuheeni jälkeen hymyilin vielä pitkään. Halpahallin lounaalla sieppasin vahingossa ruotsinkielisen sanomalehden ja yritin epätoivoisesti saada jutuista selvää. Tulipa niin fiksu olo, kun alkuun luin jalkarahasta kaupunginpuiston uudistamisee
Tässä blogissa kuvataan ja analysoidaan millaista on muuttaa pääkaupunkiseudulta maalle ja kotiseudulle parinkymmenen kaupunkivuoden jälkeen.