Kotiseudulle

Sunnuntaina mökillä huomasin tehdessäni työfysioterapeutilta saamiani kahvateippihoitoja, että osa leikatusta polvestahan on täysin tunnoton. Kävin tsekkaamassa OYS:n digihoitopolun ja muidenkin sairaaloiden tekonivelleikkausoppaat läpi, eikä niissä missään puhuttu siitä, että polvi voisi jäädä tunnottomaksi. Kun kyselin tekoälyltä, Copilot ymmärsi kyseessä olevan polven halvaustila, jonka johdosta tarvitaan ehkä pikainen uusintaleikkaus. 😕Tsekkasin myös, voisiko tästä teippausoperaatiosta johtua kyseinen tunnottomuus, mutta teipin pitäisi olla turvallinen, ja nimenomaan aktivoida verenkiertoa. Kaiken varmuudeksi kuitenkin revin teipit välittömästi pois, mutta tunto ei ole palautunut polven vasemmalle puolelle ollenkaan. 🙈   Kahvahoito Menen tänään työterveyslääkärille, jolta kysyn seuraavaksi onko tämä normaalia. Sairaanhoitajatyökaverini kertoi jo, että hänen sektion jälkeen osa mahasta oli pitkään tunnoton, ja kuulemma kuuluu "asiaan". 6 viikkoa sitten leikattu entinen t...

 Kävelin tänään työfysioterapeutille ja takaisin vesisateessa kahden kepin kanssa kilometrin suuntaansa. 😊Urakan jälkeen tein kotisohvalla kaikki uudet harjoitteet. Jalkahan on edelleen minun näkökulmasta surkea ja kipeä pölkky, ja kaukana on ne ajat, jolloin jokainen kipaisu jonnekin, ei ollut vaivalloinen "projekti". Fysioterapeutin mukaan kuitenkin polvi on "hyvässä paranemiskunnossa" ja potilaalla pitää olla vain kärsivällisyyttä kuntoutumiseen. Yritin kertoa, että sairaslomani loppuu reilun viikon päästä, enkä selviä edes työpaikan rappusista, saati sitten pyräilystä juna-asemalle. 🙈 Tämän aamun "maraton" vesisateessa, 2 km selvitty jee! Kuntoutumisviikko 2 käynnistyi sillä, että uskaltauduin lähtemään joka päivä ulos parille, pienelle kävelyreissulle. Miten ihana oli pystyä kävelemään noin 500 metriä ja takaisin mahtavissa syyskeleissä. Täällä ei ole vielä ollut pahoja yöpakkasia, ja kissankellotkin vielä ojassa kauniisti kukkivat. 😍  Hommasin 30....

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tänään on rehellisesti sanottuna ensimmäinen päivä jalkaoperaation jälkeen, kun elämä alkaa voittamaan. Söin äsken kaksi ruispalaa juustolla ja munilla. Minulla oli ensimmäistä kertaa nälkä ja ruokahalua. Kävin myös ulkona ihanassa syysauringossa muutama sata metriä köpöttelemässä keppien kanssa. 😍 Tänään elämä jo hymyili ulkona pikkukävelyllä Muuten olen lähinnä yrittänyt selviytyä sohvalla päivät ja sängyssä yöt jatkuvan kivun, väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa lääkitysajankohtia kyttäillen ja odottaen perhettä kotiin auttamaan kiperissä tilanteissa. Heti maanantaina oli aivan pakko aukaista työkone muutamia keskeneräisiä työtehtäviä varten. Jalka huusi istuma-asennossa ja hiki valui heikosta olosta. Jotenkin kuitenkin selvisin parista tunnista ja sain läppärin kiinni ja itseni torkkumaan sohvalle.  Leikkaushaava oli koskemattomana 7 ensimmäistä vuorokautta Perheen K ja A olivat jalkapalloleirillä Oulussa su-ti ja J oli ainoa "hoitajani" kotona koulun ja harrastusten ohel...

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...