Siirry pääsisältöön

Muutto Vantaan päässä - Viimeisiä kertoja



Meidän viimeinen viikko Vantaalla sisälsi muuton järjestelyjä, mutta yhtä lailla myös paljon viimeisiä kertoja ja haikeita tunnelmia. Pojat viettivät aurinkoisia päiviä kavereidensa kanssa uima-altaalla ja trampalla. Koti alkoi näyttää enemmän pahvilaatikköröykkiöltä kuin kodilta. Öisin pohdin, teemmekö järkyttävän virheen. Kaikkihan muuttavat maalta kaupunkiin, jossa on paremmat mahdollisuudet töihin, palveluihin ja koulutukseen. Jos olisi ollut kyse mistä tahansa muusta paikasta, oltaisiin varmasti käännetty laivan suunta välittömästi takaisin. Mehän rakastetaan Vantaata:-) Kun keskusteltiin muutosta poikien kanssa, nuorempi tokaisi aika hienosti, että "elämässä pitää mennä eteenpäin". Niin...elämässähän voi kokeilla kaikenlaista. Miksi meidän pitäisi jämähtää jonnekin? Eikö jokainen päivä voisi olla seikkailu ja mahdollisuus kokeilla uusia asioita? 

Viimeiset leffat katseltiin pahvilaatikköröykkiöiden keskellä

Palveluiden puute maaseudulla näkyi jo muuttoa suunnitellessa. Kun aiemmin oltiin muutettu etelässä, oli kätevää tilata muoviset muuttolaatikot. Nyt käytännössä muutto olisi pitänyt operoida etelän muuttofirmoja käyttäen, jos olisimme halunneet vuokrata kunnolliset muuttolaatikot ja näiden laatikoiden saanti 500 km päästä takaisin etelään olisi maksanut hunajaa. Siispä ostimme tyhjäksi paikallisen Puuilon, K-Raudan ja Tokmannin koottavista muuttolaatikoista ja koko omaisuutemme sullottiin niihin ja vaatteet mustiin jätesäkkeihin. 


Parasta omassa asuinalueessamme oli päästä kävellen syömään, leffaan, kauppaan, kylpylään ja vaikka minne. Autoa ei tarvinnut oikeastaan minnekään ja jos tarvitsi, onneksi oli HSL. Kun teki mieli hampurilaista, siitä vain sitten tallustelemaan muutama satametriä Jumboon tai Flamingoon. Viimeisenä Vantaa-viikkona hyödynsimme erityisen paljon Jumbon "äitien" kokkailuja. Eipä uskoisi, että Burger Kingiäkin jäi ikävä. Viimeinen kerta Burger Kingissä lasten kanssa. Pääsemmekö tänne enää koskaan? Ainakaan lompakossa ei tarvitse säilöä hampurilaispaikkojen aleseteleitä:-)


Piti ottaa kuva viimeisestä työmatkasta Aviapoliksesta Helsinkiin. Miten tätäkin voi jäädä ikävä? Kuinka tuhannet kerrat olen seissyt näillä pysäkeillä odottamassa bussia Helsinkiin? Miten useasti olin jumissa ruuhkabusseissa, kun piti rientää ennen viittä päiväkotiin. Miten paljon muistoja voi liittyä näihin tuttuihin paikkoihin? Kuinka monesti kipaisinkaan tästä puiston poikki ja kastelin samalla tennarini? Vasta talvellahan kahlattiin tässä pulkkia perässä vetäen Backaksen kartanolle?



Lenkkimahdollisuudet olivat pitkälti moottoriteiden varsilla ja lentokentän laitamilla. Viimeistä kertaa tälläkin "lenkkipolulla". Vanhemman pojan kanssa ihan vasta rämmittiin näissä ojissa etsien Horsmia ja Lupiineja koulun kasvitehtävään.

Täällä nuorimmaisemme oppi pyöräilemään ilman apurattaita joskus vuosia, vuosia sitten. Nappulakengät valmiiksi jalassa oli kätevä pyöräillä futis-treeneihin tai kaverin kanssa potkimaan palloa Kartanonkosken kentälle. Tässä ekaluokkalaisemme menossa viimeistä kertaa potkimaan palloa ystäviensä kanssa Teemu Pukin paita päällä. 

Viimeisenä aamuna A kävi viemässä lempikeppinsä kaverinsa kodin eteen. Näillä kepeillä poikamme on leikkinyt kaverinsa kanssa lähimetsissä. Nieleskellen lähdimme kohti juna-asemaa ja uutta elämää kaukana täältä. 


Labels:

Kommentit

  1. aada19. lokakuuta 2022 klo 10.52

    Aina on haikeaa muuttaa paikasta, jossa on asunut kauan. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Meillä on muutto Helsinkiin edessä, etsitään vielä edullista vuokra-asuntoa. Tähän saakka olemme Sipoossa asustellut, nyt on aika kuitenkin lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiseudulle21. lokakuuta 2022 klo 20.09

      Juurikin näin. Aina kannattaa lähteä ja takaisinhan voi myös palata, jos siltä joskus tuntuu. :-) Onnea teille muuttoon Helsinkiin!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 5: Potilas lievästi ylipainoinen

Viikko sitten edellinen lääkäri totesi piikkien, Cartexan-kuurin ja kortisonihoitojen ja fysioterapian olevan turhaa, kirjoitti särkylääkereseptin ja kehoitti yrittämään magneettikuvausta ja leikkausarviota "omalta" lääkäriltä. Kävin tämän viikon maanantaina työterveyslääkärillä. Sain uuden piikin, polvestani vedettiin 10 milliä nestettä ja sain kehoituksen aloittaa Cartexan uudelleen, lähetteen erikoissairaanhoitoon ja 3 päivää sairaslomaa.😞  Hoitokertomukseen oli kirjattu teksti: "lievästi ylipainoinen"😁. Kyllä! Lievästi ylipainoinen ja kohta vähän enemmänkin, jos en keksi jotain konstia päästä liikkeelle. Tällä kertaa otin sairaslapun käteeni ja linkutin odotusaulaan ja työterveyshuollon edustalla olevan kiven päälle ja kirjoitin siellä läppärilläni "sataan" paikkaan, että olen out of office ja tilasin kuljetuksen kotiin mieheltäni, asettauduin sohvalle jalka suorana ja aloin paneutumaan suoratoistotarjontaan, jotka tosin olin jo lopettanut. (Koska jo...
2 kommenttia
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...
Lähetä kommentti
Lue lisää »