Siirry pääsisältöön

Helsinkiläinen narkkari tai jotain sinne päin

En ole vieläkään selvinnyt huumetestistä. Ensimmäinen näytteeni oli liian laimeaa ja toisesta kerrasta ei tunnu tuloksia tulevan monen viikon jälkeenkään. Liekö A tai B -näytteestä on löytynyt kiellettyjä aineita, jotka vaarantavat työni tietokoneen ääressä? Onko monivitamiinissani kuitenkin ekstaasia? Laimennusepäilyksiä välttääkseni toisella näytteenottokerralla työnsin sen mäiskeisen purkin kurkkauskaappiin pesemättä käsiä tai pyyhkimättä purkkia edes käsipaperilla. En myöskään kaapinut purkkiin pöntöstä siniseksi värjättyä vettä. Yritin myös olla hymyilemättä liikaa.😁 Onkohan minut kirjattu järjestelmään potentiaaliseksi helsinkiläiseksi narkkariksi? 😂


Toinen hauska juttu on uudessa työpuhelimessani. Kun avaan sen, siihen tulee uhkaava teksti "Organisaatiosi omistaa tämän laitteen".  Jos puhelin onkin yhteydessä narkkaristatukseeni ja teksti poistuu, kun puhtaat näytteet varmistuvat? Ehkä entisenä digiaktiivina pitäisi varmuuden vuoksi teipata kameran päälle maalarinteippiä niin kuin olen huomannut monen tekevän.🙄 Tai ainakin muistaa laittaa etätöihinkin huulipunaa. Nyt en uskalla koskea koko laitteeseen, vaan se lepää pöydällä koskemattomana. Pitäisikö kokeilla laittaa poikienkin kännyköihin tuo teksti, vähenisikö "turhat" youtube-videot?😂

Vietettiin viime lauantai maakuntamatkaillen tällä kertaa Lohtajalla. Vettä satoi koko päivän ja tuuli kylmetti kaiken pitkistä kalsareista huolimatta ja aloin ymmärtämään miksi kuplahalleja rakennetaan. Siis jonnekin muualle kuin tänne maaseudulle. Nuorempi jalkapallolupauksemme kysyi tyhjentävän kysymyksen aution rötiskötalon kohdalla Lohtajan keskustassa. Ei kai me tänne muuteta? Joo ei muuteta.😅 Miten minusta tuntuu, että maaseutuasujia meidän pojista ei tule ikinä. 

Lohtajalla aloin ymmärtämään myös paikallisten tarpeita ostaa autoja ja käyttää niitä tyhjäkäynnillä.😁 

Syksy on täällä nyt kauneimmillaan. Äidin kukat kukoistavat vielä mummolan pihalla toisin kuin minun kesäkukat, joissa ei montaa lehteä ole enää jäljellä. Myös äitienpäiväruusu näköjään kukoistaa hyvällä hoidolla. Minun vastaavassa ei ole kukan kukkaa.😕


Kohta lähden makoilemaan kirjaston lattialle syvävenyttelyyn. Ihan parasta täällä maaseudulla on julkisten tilojen parempi hyödyntäminen. Jos joku olisi kertonut vielä pari vuotta sitten, että jumppailen joku päivä iloisesti niin kaupungintalon, kirjaston kuin taidegalleriankin lattialla joogamattoni päällä niin en olisi kyllä uskonut.😀

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ennen ja jälkeen eteinen, karmea tapetti piiloon + 5G Kotinetti

  Meidän talon pääeteinen näytti ennen tältä. Sama karmea raita-tapetti löytyy myös keittiöstä, mutta sille ei ole jaksettu tehdä vielä mitään. Kun suunnittelin työlästä tapetin poistoa siskoni kanssa, hän keksi, että mitä jos vain kokeilisi maalata valkoista päälle. Päätin kokeilla. Toisella maalauskerralla ruudut katosivat jäljettömiin ja eteisestä tuli heti paljon kivempi. Ollaan oltu nyt puoli vuotta ilman kunnollista naulakkoa ja päätettiin investoida tilaan peilikaappi, jossa olisi tilaa niin vierastakeille, kuin myös vaatteille, joita ei jaksa kuljetella ylös-alas yläkerran vaatehuoneeseen. Valitsin jo kivannäköisen kokonaisuuden verkkokaupasta, kunnes ruudulle välähti hirveät toimitusmaksut tänne periferiaan, joten täytyi googletella, mitä lähikaupunkien rautakaupoista ja huonekaluliikkeistä löytyy. Löydettiin K-Raudasta tällainen kiva kaappi, joka sitten itse peräkärryllä roudattiin Kokkolasta kotiin ja kätevä mieheni ähki lopun iltaa kooten kaappia. Valmis ja olen nyt todella

Arki koittaa ja uusi elämä pikkukaupungissa

Muutettiin tänne eilen. Tätä ennen on käyty täällä lähinnä purkamassa pahvilaatikkoja ja viettämällä muutama yksittäinen yö. Nyt siis ajatuksena on oikeasti muuttaa tänne ja totutella asumaan. Raahattiin siis mökiltä nallet, Xbox ja minun työkamppeet ja nyt yritetään löytää kesän aikana nopeasti puretut tavarat jostakin:-) Tässä kuvassa A:n uusi huone yläkerrassa. Uudessa ison pojan 120cm:n sängyssä on tilaa tehdä lukuläksyjä ja viettää aikaa tulevien kaverien kanssa. Vanhasta on muistuttamassa seinällä entiset luokkakuvat niin päiväkodista, eskarista kuin ekaluokaltakin Vantaalta. Olohuonekin alkaa näyttää meidän olohuoneelta, kun tuttu sohva on paikoillaan. Uusina hankintoina on matto ja nojatuoli. Haaveena on hommata vielä kukkapöytä tai ikkunanlaudat ja pari viherkasvia. Kerrankin meillä on isot ikkunat ja edes jonkinlainen mahdollisuus saada pidettyä kasveja hengissä:-)  Tässä on minun suuri ylpeys. Säädettävä työpöytä, joka eilen haettiin Kokkolasta Jyskistä ja näppärä mieheni as

Hae tuonne - Miten ihmeessä meistä tuli Keski-Pohjalaisia?

Pääsiäisen aikaan kävelylenkillä Pohjanmaalla Se oli yksi huolimaton toteamus miehelleni keskellä kiireistä arkea pääkaupunkiseudulla syksyllä 2020: "Hae tuonne". Yksi työpaikkailmoitus Keski-Pohjanmaalta osui silmiini jossakin kohtaa somea selatessani. Vakituinen työ lähellä meidän kotiseutua. Pitkät lomat, dynaaminen työyhteisö, etätyötä, ok palkkakin. Eihän siinä muuta erikoista ollut kuin, että kuukauden päästä tästä mieheni kertoi saaneensa paikan ja ottaneensa sen vastaan. Toisen meistä työpaikka olikin yhtäkkiä 500 kilometrin päässä kodistamme ja 50 kilometrin päässä kesämökiltämme ja minun lapsuuden kodistani. Niin ja se alkaisi loppiaisen jälkeen tammikuussa. Kiitos koronan, sitä pystyi hoitamaan alkuun täysin etänä Vantaalta käsin. Voitaisiinko todellakin muuttaa kotiseudulle? Miten minun työlle käy? Eihän tuolla seudulla ole töitä. Minne muuttaisimme? Kokkolaan, Kannukseen, Ylivieskaan? Millaisia asuntoja siellä on? Olin aloittanut samana vuonna vasta nykyisen proj