Siirry pääsisältöön

Helsinkiläinen narkkari tai jotain sinne päin

En ole vieläkään selvinnyt huumetestistä. Ensimmäinen näytteeni oli liian laimeaa ja toisesta kerrasta ei tunnu tuloksia tulevan monen viikon jälkeenkään. Liekö A tai B -näytteestä on löytynyt kiellettyjä aineita, jotka vaarantavat työni tietokoneen ääressä? Onko monivitamiinissani kuitenkin ekstaasia? Laimennusepäilyksiä välttääkseni toisella näytteenottokerralla työnsin sen mäiskeisen purkin kurkkauskaappiin pesemättä käsiä tai pyyhkimättä purkkia edes käsipaperilla. En myöskään kaapinut purkkiin pöntöstä siniseksi värjättyä vettä. Yritin myös olla hymyilemättä liikaa.😁 Onkohan minut kirjattu järjestelmään potentiaaliseksi helsinkiläiseksi narkkariksi? 😂


Toinen hauska juttu on uudessa työpuhelimessani. Kun avaan sen, siihen tulee uhkaava teksti "Organisaatiosi omistaa tämän laitteen".  Jos puhelin onkin yhteydessä narkkaristatukseeni ja teksti poistuu, kun puhtaat näytteet varmistuvat? Ehkä entisenä digiaktiivina pitäisi varmuuden vuoksi teipata kameran päälle maalarinteippiä niin kuin olen huomannut monen tekevän.🙄 Tai ainakin muistaa laittaa etätöihinkin huulipunaa. Nyt en uskalla koskea koko laitteeseen, vaan se lepää pöydällä koskemattomana. Pitäisikö kokeilla laittaa poikienkin kännyköihin tuo teksti, vähenisikö "turhat" youtube-videot?😂

Vietettiin viime lauantai maakuntamatkaillen tällä kertaa Lohtajalla. Vettä satoi koko päivän ja tuuli kylmetti kaiken pitkistä kalsareista huolimatta ja aloin ymmärtämään miksi kuplahalleja rakennetaan. Siis jonnekin muualle kuin tänne maaseudulle. Nuorempi jalkapallolupauksemme kysyi tyhjentävän kysymyksen aution rötiskötalon kohdalla Lohtajan keskustassa. Ei kai me tänne muuteta? Joo ei muuteta.😅 Miten minusta tuntuu, että maaseutuasujia meidän pojista ei tule ikinä. 

Lohtajalla aloin ymmärtämään myös paikallisten tarpeita ostaa autoja ja käyttää niitä tyhjäkäynnillä.😁 

Syksy on täällä nyt kauneimmillaan. Äidin kukat kukoistavat vielä mummolan pihalla toisin kuin minun kesäkukat, joissa ei montaa lehteä ole enää jäljellä. Myös äitienpäiväruusu näköjään kukoistaa hyvällä hoidolla. Minun vastaavassa ei ole kukan kukkaa.😕


Kohta lähden makoilemaan kirjaston lattialle syvävenyttelyyn. Ihan parasta täällä maaseudulla on julkisten tilojen parempi hyödyntäminen. Jos joku olisi kertonut vielä pari vuotta sitten, että jumppailen joku päivä iloisesti niin kaupungintalon, kirjaston kuin taidegalleriankin lattialla joogamattoni päällä niin en olisi kyllä uskonut.😀

Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...
Lähetä kommentti
Lue lisää »