Siirry pääsisältöön

Tarvitaanko hyvään elämään oma piha? - Aikuinen pihalla

Viime päivinä olen oikeasti miettinyt, tarvitsenko pihaa. Hengaako joku aikuinen oikeasti omalla pihallaan? Mitä siellä ylipäätään pitäisi tehdä? Vanha sanonta kertoo, että jos haluat tulla onnelliseksi,  ryhdy puutarhuriksi.😮Sanonnan keksijä on varmastikin tykännyt puutarhahommista. Voiko joku toinen ihminen saada saman onnenkokemuksen vain kävelemällä yleiseen puistoon ja katselemalla ympärilleen vai edellyttääkö onni ensin pieniä puutarhatöitä? Nautin siis paljon kauniiden kukkien ja viheriöiden katselusta, mutta en jostain syystä omaa pienintäkään viherpeukaloa taikka intohimoa rikkaruohojen ja paarmojen kanssa taisteluun. 

Lauantaina löysin uudelta pihaltamme sinne viime vuonna "unohtuneen" ruusun. Olin yhtenä päivänä syömässä lounassalaattiani etuoven portaalla ja huomasin edessä olevasta rehevöityneestä kukkapuskasta pilkistävän punaisen ruusun. Tarkemmin katsottuani muistin, että minähän istutin siihen viime kevään äitienpäiväruusun, joka kuukahti siihen heti loppukesästä, mutta heräsi ilmeisesti henkiin nyt.😍 Unohduksesta häveten, oli pakko alkaa perkuuhommiin, jotta kaunis ruusu pääsi sieltä kaiken kasvuston keskeltä esille.


Viime viikolla annoin pojalleni päivätehtäväksi huolehtia talvisäilytyksessä olevat puutarhapehmusteet takaisin terassilla talven rutussa olleisiin puutarhatuoliin. Nyt on jo heinäkuun puoliväli, eikä vielä ole saatu terasseja kuntoon, että joku edes voisi ajatella viettävänsä siellä aikaa.🙊 Kaksi kertaa olen todistetusti istunut aurinkoisena etätyöpäivänä pihamme portaalla syömässä lounassalaattiani. Kerran olen tänä kesänä myös pelannut perheeni kanssa pihapeliä ulkona. Lauantaina sain kuitenkin vietyä jo huhtikuussa kuihtuneen narsissi/pääsiäisruukun roskiin ja vähän jopa lakaistua viime syksynä lentäneitä lehtiä terassilta pois. Ensi viikolla, kun lomani alkaa, lupaan siis laittaa terassit ainakin jonkinlaiseen kuntoon ennen kuin lumi hiipii takaisin.😁


Kun tarkkailen pihamme käyttöä, suurimmaksi käyttäjäryhmäksi osoittautuvat meidän pojat. Trampoliinilla hypitään useita kertoja päivässä ja myös jalkapallomaali on päivittäin käytössä. Talvella pihaa ei käytä kukaan. 


Mökillä rikkaruohotalkoisiin kannustaa meidän marjat. Eilen keräsin ensimmäiset oman maan mansikat ja nautiskelin niistä jäätelön kanssa. 


Viimeisiä päiviä viedään vielä töissä ennen kesälomaa. Eilen odottelin kaksi tuntia junaa aurinkoisen kesäkaupungin kukkaloistoa katsellen. Jotenkin olen pitkään kaupungeissa asuneena vain tottunut näihin yhteisiin pihoihin, joita ylläpidetään veroja maksamalla ja joista pääsevät nauttimaan kaikki. 😍 Tulipa ostettua vielä irtojäätelökin ja nautiskeltua ypöyksin kesäkaupungin vilskeestä. Ehkä tätä voisi kokeilla omalla pihallakin, kun saan ne tuolit paikoilleen ja putsattua.😁







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...