Vielä vuosi sitten kirjoittelin, että täältä maalta ei kyllä tule yhtään Ronaldoa.😅 Nyt täytyy kyllä sanoa, että olin kyllä väärässä.
Viime vuoden postaus Cupista
Meidän kotikunnan jalkapalloinnostus on noussut vuoden aikana uuden tekonurmen ansiosta huikeasti. Joukkueet ovat täynnä innokkaita futaajia, jotka "asuvat" treenien välitkin kentällä kaverien kanssa poikien.😍 Treenimäärä on noussut yhdestä viikkotreenistä kolmeen. Meidän futaajalle annettiin mahdollisuus päästä myös 2 vuotta vanhempien treeneihin, joten viikkotreenejä on 5 pv ja sen lisäksi pelit ja turnaukset molemmissa joukkueissa.😅 Kevään harjoittelut huipentuivat Kokkola Cupiin, jossa poika pääsi pelaamaan 11 ottelua, ja jotka huipentuivat eilisiin mitalipeleihin, johon poikamme nuorempien joukkue taisteli tiensä.😊 Tässäpä tunnelmapaloja ja ajatuksia kisoista, joista toivutaan varmasti tämä viikko.😴
1. Sää ja varusteet
Vietettiin kaikki 4 päivää paljaan taivaan alla, ja ensimmäisen päivän ihana aurinko vaihtui perjantaiaamun rankkasateisiin ja mutavelliin kentällä. Perjantai-illalla tarvittiin taas aurinkosuojaa ja yhden jos toisenkin naama punotti illalla. Pelipäiviin pitää siis varautua lukuisilla vaihtovaatteilla, vaihtokengillä, sateenvarjolla, hellehatuilla, aurinkorasvalla, fleecepaidoilla, kumisaappailla ja omilla tuoleilla, jos mielii istua 8 tunnin aikana.😁
Pelejä oli aamukahdeksan ja iltakahdeksan välillä. Esim pe-aamuna herätys oli ennen kuutta ja kotona oltiin kahdeksalta illalla. Hengailtiin pelien välitauot katsellen muita pelejä tai lähtemällä syömään keskustaan. Tulipa käytyä syömässä niin Rossossa, Mäkkärillä kuin Pedrinaksessakin ja päästiin siis välillä sisälle ja vesivessoihin.😅 Mukana jalkapallohulinassa meillä oli kolmena päivänä A:n kummisetä Petri.
3. Huoltohommat
Jokaiseen päivään piti varautua puhtailla ja kuivilla varusteilla, joten pesukone ja kuivurit pörräsivät kotona iltaisin yömyöhään. Vesipullot, urheilujuomat, palautusjuomat, sukkateipit, suklaapatukat, banaanit, rusinat ym. sullottiin joka aamu kylmälaukkuun.😅 Märkiä varusteita ripoteltiin päivien aikana kuivumaan myös autoon, jonka ansiosta auto haisee Kokkola Cupille vielä pitkään.😁 Unohtuneita sadetakkeja, pulloja, palloja ja reppuja etsittiin ympäri kenttiä.😅
4. Jännät pelit
Elettiin neljä päivää joukkueiden kanssa niin hyvinä kuin pahoinakin hetkinä. Jännitettiin seuraavaa tai analysoitiin edellistä.
5. Seurattiin valmentajien loistavaa työtä
Joukkueiden valmentajat ovat tavallisia isejä ja äitejä, jotka päivätöidensä ohessa luotsaavat iltaisin ja viikonloppuisin palkatta lapsia eteenpäin jalkapalloharrastuksessaan. Ehkä liikuttavin hetki oli, kun yksi toisen joukkueen pelaajista otettiin pelistä vaihtopenkille ja lapsi purskahti itkuun. Valmentaja ehti kesken pelin istua jantterin viereen, halata ja kertoa pojalle kuinka hyvä hän oli pelissä.😍 Myös meidän jantteri huomattiin sunnuntai-aamuna ennen pronssipeliä ja edellisestä häviöstä pettynyt poika sai kuulla olevansa keskikentän luovuttamaton työmyyrä, joka taistelee koko ajan väsymättä joukkueen eteen.😊 Ilman näitä välittäviä ja aikaansa antavia valmentajia meidän lapsilla ei olisi tätä harrastusta.
6. Neljäs sija
Viime vuonna hävittiin kaikki pelit ja nyt voitettiin lohko ja välierä, josta päästiin taistelemaan mitaleista. Vaikka pettymys eilen oli valtava, niin illalla alkoi jo hymyilyttämään neljäs sija 44 joukkueesta.😍 Mutta se mitali kuulemma pitää vielä saada.😊 Kun rantauduttiin 4 raskaan päivän jälkeen mökille toipumaan, niin ei mennyt kauaa kun pellolle ilmestyi taa poika ja pallo.⚽️
Tulipa nostalginen olo postauksestasi. Tällaista meidänkin arki oli runsaat kymmenen vuotta sitten kun poikamme pelasi ensin nappulaliigassa ja sitten sarjassa. paljon hyviä muistoja ja matkoja liittyy noihin aikoihin ja paljon hyviä ystäviä löytyi muista vanhemmista kentän reunalta.
VastaaPoistaFutis oli hyvä harrastus, jopa niin, että sitten poikien - omamme ja joukkuekavereiden - vähän vanhennuttua, ei siinä teini-iässäkään ollut mitään kovin ikävia "kokeiluja", kun aina piti olla kunnossa lauantai- tai sunnuntaiaamujen peleihin tai treeneihin :) .
Sitten kun perheeseen tuli eka koira, niin sekin oppi vetämään hirsiä kentällä (https://wiimansivu.blogspot.com/2012/08/ihan-lyhyt-postaus-vaan-kun-tuli-pari.html) ja vaikka poikamme futispelit on jo pelattu ja hän on aikuinen, niin tämä koira aina kiskoo kentän reunalle, jos jostain kuuluu matsin ääniä, futiskentästä tuli sen sielunmaisema :) .
Mukavia pelejä teille!
Mukava kuulla Terhi ja kiitos😊 Mukavia muistoja näistä päivistä jää varmasti meillekin loppuiäksi ja kiva tosiaan, jos harrastus kantaa vielä teini-iän ylikin. Ihanaa kesää teille!
Poista