Siirry pääsisältöön

Painonhallintakurssilla

Kerroin aiemmin, että ilmoittauduin viimeisellä kesälomaviikollani sipsipussin äärestä painonhallintakurssille. Ko. ilmaiskurssin kriteerinä oli BMI >30. Kun juttelin kurssille osallistumisesta lähipiirilleni ja työkavereille, sain monta tyrmäystä, että en olisi riittävän lihava kurssille. Tästä pelästyneenä olen tankannut viimeiset pari viikkoa vettä, limukkaa ja pitsaa ennen ensimmäistä punnitusta, joka oli maanantaina.🫣
Valmistauduin koitokseen painavimmilla farkuilla ja isoimmilla alushousuilla. Työkaverit pelottelivat päivällä, kuinka punnitus tapahtuisi ympyrän keskellä alushousuissa. Epätoivoisena etsin jopa vuosien takaisia, painavia geelirintaliivejä. Kun töiden jälkeen vedin kokis-pullon ja pitsaa ennen punnitusta, tunsin itseni kyllä totaalisen hölmöksi. Kun kehonkoostumusmittaaja johdatti minut vessaan ennen punnitusta, seisoin vessassa lirutellen vesihanaa ja astuin "hyvin tyhjentyneenä" läskimittaukseen.😳
Paperille piirtyi jo vuoden takaisesta työterveystarkastuksesta tuttu läskivuori. Minun kehossa on oikeasti 50% pelkkää rasvaa, (sen pitäisi olla n.25%) joten huolellinen valmistautumiseni oli ehkä turhaa ja olisin kelvannut kurssille ilman erityistä valmistautumistakin. Tosin nestetasapaino näytti olevan ainoa kunnossa oleva osa-alue kropassani kiitos varmaan sen ennen kurssinalkua juomani kokiksen🫣
Nyt siis 10 vk kurssi on saatu alkuun ja olen ollut ilman sokeria kokonaiset kolme vuorokautta ja kärsin jäätävästä päänsärystä. Ensimmäisenä laihdutusyönä menin nukkumaan nälkäisenä ja pyörin sängyssäni unettomana. Nesteet tulevat ulos kehostani ilmeisesti öisin.🤔 Toisena iltana söin 2 pyöreää näkkileipää iltapalaksi ja nukkuminen onnistui vähän paremmin. 
Nyt siis kaikki epäterveellinen elämä on mennyttä ja minusta on tullut nälkäkiukkuinen äiti, joka yrittää epätoivoisesti päästä eroon kehonkoostumusmittauksessa mitatusta 26 ylimääräisestä rasvakilosta.😅

Työkaverini oli lukenut juttua jostakusta, joka oli laihtunut syömällä Subwayn patonkeja. Tästä innostuneena istuttiin siis lounaalla heti tiistaina Subilla. Sokeripepsi toki piti vaihtaa Zup zeroksi, mutta sekin oli ihan juotavaa.😋
Eväitä töihin en edelleenkään ole saanut tehtyä muuten kuin ottamalla työpöydälleni karviaisia naposteltavaksi. Olen käynyt syömässä ihan normilounaat ja kitkutellut sitten illalla enemmän. Eka stoppi on päästä eroon karkeista, limsasta, sipseistä, suklaakekseistä, makkaroista ja siidereistä. Ja lisätä liikuntaa päiviin.
Meidän piti ryhmässä asettaa tälle viikolle yksi, pieni, uusi tapa. Valitsin hula-renkaan pyörityksen. Joskus 5-v sitten, kun painolliset hula-renkaat tulivat muotiin, kokeilin renkaan pyöritystä päivittäin puolentoista kuukauden ajan korjaamatta mitään muuta elämästäni ja sain sillä sulamaan 5cm vyötäröltä. Nyt kokeilen, jos läskimakkarani vyötäröltä lähtisivät taas liikkeelle. Tosin jo ekana iltana sain vyötäröni niin helläksi, että toisena iltana en pystynyt kuin minuutin taistelemaan. Tänään kokeillaan taas uudella innolla. Muistaakseni silloin ikuisuus sitten, peitin vyötäröni toppatakilla, jolloin mustelmat eivät tuntuneet niin pahalta.🤔
Sain kurssilta luettavaksi painonhallintakirjan, mitä vähän silmäilin. Kirja on lepsu, kehopositiivinen opas, missä puhutaan arvoista ja pienistä muutoksista. Ei minkäänlaista kukkakaalidietin ohjetta ja kirja täynnä kuvia hyvin syöneistä ihmisistä. Mietin, että pitäisikö kirjassa ennemmin olla hoikkia malleja näyttämässä meille pullukoille esimerkkiä omasta syömisestään? Olisipa ollut kiinnostavaa, jos ryhmänohjaajat olisivat jakaneet meille Playboy-lehtiset ja ruoskineet meitä vähän enemmän liikkeelle.😁
Tässäpä siis 10 viikon aloituskuva vaatteet päällä ensimmäiseltä laihdutusviikolta. Sota on aloitettu kaikkea hyvää vastaan.🫡 Tänään töiden jälkeen kävelin puolitoista tuntia tihkusateessa työlaukku läppäreineen selässä kaverini kanssa jutellen, enkä siis ainakaan eksynyt Heselle tai jäätelöbaariin.😅

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...