Siirry pääsisältöön

Painonhallintakurssilla

Kerroin aiemmin, että ilmoittauduin viimeisellä kesälomaviikollani sipsipussin äärestä painonhallintakurssille. Ko. ilmaiskurssin kriteerinä oli BMI >30. Kun juttelin kurssille osallistumisesta lähipiirilleni ja työkavereille, sain monta tyrmäystä, että en olisi riittävän lihava kurssille. Tästä pelästyneenä olen tankannut viimeiset pari viikkoa vettä, limukkaa ja pitsaa ennen ensimmäistä punnitusta, joka oli maanantaina.🫣
Valmistauduin koitokseen painavimmilla farkuilla ja isoimmilla alushousuilla. Työkaverit pelottelivat päivällä, kuinka punnitus tapahtuisi ympyrän keskellä alushousuissa. Epätoivoisena etsin jopa vuosien takaisia, painavia geelirintaliivejä. Kun töiden jälkeen vedin kokis-pullon ja pitsaa ennen punnitusta, tunsin itseni kyllä totaalisen hölmöksi. Kun kehonkoostumusmittaaja johdatti minut vessaan ennen punnitusta, seisoin vessassa lirutellen vesihanaa ja astuin "hyvin tyhjentyneenä" läskimittaukseen.😳
Paperille piirtyi jo vuoden takaisesta työterveystarkastuksesta tuttu läskivuori. Minun kehossa on oikeasti 50% pelkkää rasvaa, (sen pitäisi olla n.25%) joten huolellinen valmistautumiseni oli ehkä turhaa ja olisin kelvannut kurssille ilman erityistä valmistautumistakin. Tosin nestetasapaino näytti olevan ainoa kunnossa oleva osa-alue kropassani kiitos varmaan sen ennen kurssinalkua juomani kokiksen🫣
Nyt siis 10 vk kurssi on saatu alkuun ja olen ollut ilman sokeria kokonaiset kolme vuorokautta ja kärsin jäätävästä päänsärystä. Ensimmäisenä laihdutusyönä menin nukkumaan nälkäisenä ja pyörin sängyssäni unettomana. Nesteet tulevat ulos kehostani ilmeisesti öisin.🤔 Toisena iltana söin 2 pyöreää näkkileipää iltapalaksi ja nukkuminen onnistui vähän paremmin. 
Nyt siis kaikki epäterveellinen elämä on mennyttä ja minusta on tullut nälkäkiukkuinen äiti, joka yrittää epätoivoisesti päästä eroon kehonkoostumusmittauksessa mitatusta 26 ylimääräisestä rasvakilosta.😅

Työkaverini oli lukenut juttua jostakusta, joka oli laihtunut syömällä Subwayn patonkeja. Tästä innostuneena istuttiin siis lounaalla heti tiistaina Subilla. Sokeripepsi toki piti vaihtaa Zup zeroksi, mutta sekin oli ihan juotavaa.😋
Eväitä töihin en edelleenkään ole saanut tehtyä muuten kuin ottamalla työpöydälleni karviaisia naposteltavaksi. Olen käynyt syömässä ihan normilounaat ja kitkutellut sitten illalla enemmän. Eka stoppi on päästä eroon karkeista, limsasta, sipseistä, suklaakekseistä, makkaroista ja siidereistä. Ja lisätä liikuntaa päiviin.
Meidän piti ryhmässä asettaa tälle viikolle yksi, pieni, uusi tapa. Valitsin hula-renkaan pyörityksen. Joskus 5-v sitten, kun painolliset hula-renkaat tulivat muotiin, kokeilin renkaan pyöritystä päivittäin puolentoista kuukauden ajan korjaamatta mitään muuta elämästäni ja sain sillä sulamaan 5cm vyötäröltä. Nyt kokeilen, jos läskimakkarani vyötäröltä lähtisivät taas liikkeelle. Tosin jo ekana iltana sain vyötäröni niin helläksi, että toisena iltana en pystynyt kuin minuutin taistelemaan. Tänään kokeillaan taas uudella innolla. Muistaakseni silloin ikuisuus sitten, peitin vyötäröni toppatakilla, jolloin mustelmat eivät tuntuneet niin pahalta.🤔
Sain kurssilta luettavaksi painonhallintakirjan, mitä vähän silmäilin. Kirja on lepsu, kehopositiivinen opas, missä puhutaan arvoista ja pienistä muutoksista. Ei minkäänlaista kukkakaalidietin ohjetta ja kirja täynnä kuvia hyvin syöneistä ihmisistä. Mietin, että pitäisikö kirjassa ennemmin olla hoikkia malleja näyttämässä meille pullukoille esimerkkiä omasta syömisestään? Olisipa ollut kiinnostavaa, jos ryhmänohjaajat olisivat jakaneet meille Playboy-lehtiset ja ruoskineet meitä vähän enemmän liikkeelle.😁
Tässäpä siis 10 viikon aloituskuva vaatteet päällä ensimmäiseltä laihdutusviikolta. Sota on aloitettu kaikkea hyvää vastaan.🫡 Tänään töiden jälkeen kävelin puolitoista tuntia tihkusateessa työlaukku läppäreineen selässä kaverini kanssa jutellen, enkä siis ainakaan eksynyt Heselle tai jäätelöbaariin.😅

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...