Kun lomasta ei ole jäljellä enää mitään muuta kuin läskit vyötäröllä

Kolme päivää töitä ja kuin lomaa ei olisi ollutkaan. Päivät ovat venyneet tuttuun tapaan, enkä ole vielä perjantainakaan "kuivilla" sähköpostiruuhkasta". Eli siinä missä heinäkuun alussa oli ihanan leppoisaa tyhjällä konttorilla, elokuun puolivälissä se on kaikkea muuta. Ensi vuonna jään lomalle juhannuksena ja vietän hitaan viikon jo heinäkuun lopulla.🌿🍀

Kun stressikäyrä on jo valmiiksi korkealla, ei kannata kasata iltoihin jalkapalloa, vesijuoksua, sängyn hankintaa, eikä ylipäätään mitään. Löysin itseni siis keskiviikkona vesijuoksusta. Kun siskoni ehdotti leppoisana lomapäivänäni osallistumista vesijuoksukurssille, ajatus tästä ideasta kuulosti eksoottiselta ja hauskalta. Kun keskiviikkona loppuunväsyneenä tulin töistä kotiin ja aloin etsimään uimakamoja ja löysin lopulta itseni sieltä seisomassa läskeineni hirvittävä vyöliivi päällä kirkkaassa uimahallissa odottaen ohjaajan neuvoja, halusin painua pinnan alle tai vähintään juosta karkuun kuin yläasteen liikuntatunneilta.🙈

Kun ohjaaja laittoi meidän pullukkalauman juoksemaan kehää altaassa peräjälkeen, vain tamburiini puuttui. Se oli yksinkertaisesti kamalaa. Muistelin itseäni Vantaalla Elixian salilla polkemassa spinningiä discojytkeessä ja harjoittamassa ihanaa Yin-joogaa kynttilöiden valaisemassa salissa, aloin melkein itkeä.😥 Kun paljon pullukampi, huohottava kanssamatami kiilasi ohitseni, teki mieli huutaa, mitä v...tua, liikenteessäkin jätetään turvaväli. Kurssin jälkeen tarkistin kotona, mihin oikeasti olin sitoutunut osallistumaan, ja siis tämä kurssi kestää syyslomaan asti.😭

Kerroin aiemmin jo ilmoittautuneeni painonhallintakurssille, johon yllätyksekseni olen päässyt. Se alkaa reilun vk päästä ja olen siitäkin kauhuissani. Kampaajani sanoi, etten pääse näillä kiloilla sinne ja kehoitti juomaan 3 litraa vettä ennen punnitusta.🤣 Siskoni ehdotti tämän lisäksi suolaa. Sain palveluntarjoajalta ohjeen paastota pari tuntia ennen kehonkoostumusmittausta, joka tapahtuu siis ensimmäisellä kerralla. Työkaverini puhui sen päivän lounaspitsasta ja kaljasta. Ehkäpä nappaan tänne kuvan itsestäni juuri ennen punnitusta niiden kolmen litran suolavesien, kaljan ja pitsan jälkeen.😆

Ja jos viikko ei ole jo valmiiksi ollut hirveä, kruunasin sen tämänpäiväisellä lounaslihapiirakalla.😇 En tiedä, pitääkö minun alkaa kohta pitämään ruokapäiväkirjaa, muuttuuko elämäni täydeksi kärsimykseksi ja kaloreiden laskemiseksi, ja olenko tosiaan pakotettu sinne vesijuoksuun seuraavaksi seitsemäksi viikoksi? Pitäisikö vain laittaa korkki kiinni ja lähteä illoiksi juoksulenkeille? Polveni on tosin jo valmiiksi p:na, joten jos hankkiutuu tähän jamaan, on kai pakko kestää niitä kaakeleita tai ostaa lihavuusleikkaus.🫣