Puolivuotistilinpäätös - Täyttikö todellisuus odotukset maallemuutosta?

 

Mitkä ovat tunnelmat puolen vuoden maalla asumisen jälkeen? Plussaa ja miinusta. Tässäpä muutamia huomioita puolen vuoden täällä asumisen jälkeen.😊

Kun ketään ei tarvitse väistellä

Lauantaina lopettelin tiiviin kahden päivän stressaavan työputken Teamsissä ja lähdin ulos. Kävelin talomme vierestä kulkevaa tietä niin pitkälle kuin se vei ja törmäsin ainoastaan kahteen kävelijään ja yhteen hevoseen ohjastajineen. Laajat peltoaukeamat, puhdas ilma, paljon tilaa, luonto ympärillä ja avara taivas ovat jotain, mitä kaupungista ei saa. Stressi ja työajatukset sulivat askel askeleelta ilmaan ja takaisin tullessa olo oli elpynyt. Viikko sitten näin myös elämäni ensimmäistä kertaa kunnon revontulet taivaalla. Tuijotimme kahdeksanvuotiaan poikani kanssa selkeän tähtitaivaan liikkuvaa väriloistoa. Wau😍

Kun tiellä ei tarvitse törmätä keneenkään

Paluu 90-luvulle

Kun olin pois yli kaksi vuosikymmentä, en tajunnutkaan muuttuneeni niin paljon ja samaan aikaan täällä kaikki oli pysynyt ennallaan. Kun juttelin kahden täältä muuttaneen kaverin kanssa, he naureskelivat, että oikeastiko se kampaamo on vielä siellä paikallaan ja baari, missä lukioaikana käytiin. Yhtään uutta julkista rakennusta täällä ei ole tullut lähtöni jälkeen. Kaikki on vain rapistunut entisestään. Yläasteella rakennettu komea Halpahallikin näyttää nyt ankealta betonimöykyltä. Näiden pikkukuntien keskustat pitäisi päivittää äkkiä nykyaikaan tai väestö karkaa inspiroivampaan ympäristöön. 

Muuttumaton kylänraitti

Luistimet, jalkapallot ja ihmiset samassa eteisessä

Ison talon käyttömahdollisuudet ovat rajattomat. Rakastan sitä, että tavaroille on tilaa kaapeissa ja eteisessä ei tarvitse kompastella kenkäröykkiön yli. Kolme vessaakin on luksusta (siivouspäivää lukuunottamatta) aamukiireessä, kun neljä ihmistä säntää samaan aikaan vessaan. Kukaan ei ole valittanut kävelyäänistä tai liiasta imuroinnista, (kuten eräs entinen kerrostalonaapurimme) ja pihalla on tilaa potkia palloa ja heittää frisbeetä. Meidän nykyinen parkkipaikka on isompi kuin entisen asuntomme piha. Tännehän mahtuisi vaikka rekka-auto ja huonommillakin ajotaidoilla osuu pihaan😁

Kun meidän entinen sataneliötä tuplaantui🙂

Ulkopuolinen olo

Viimeiset puoli vuotta olen hengaillut vaan lähisukulaisteni kanssa. Rehellisyyden nimissä, en tunne täältä edelleenkään ketään. Kohtaan siis vähän tutun näköisiä ihmisiä kauppojen kassoilla, jotka hämärästi saatan tunnistaa Osuuspankin tai Halpahallin kassoiksi tai ehkä jonkun entisen luokkatoverin vanhemmiksi, mutta ketään nuorempaa en tunne edes kasvoilta. Työtuttavani soitteli pari viikkoa sitten kiihtyneenä "miksi hän ei tiennyt mitään, että olin tänne muuttanut". Hänen tuttunsa oli tämän kertonut. Välillä on tullut tunne, että tietääkö kaikki meidät kummajaiset täällä, mutta me ei tunneta täältä ketään? 😁 Täytyisi varmastikin ängetä mukaan johonkin paikalliseen toimintaan tutustuakseen ihmisiin. 

Kylpylä kävelymatkan päässä

Ollaan löydetty uiminen uudeksi harrastukseksi. Pääkaupunkiseudulla uimahallit ovat niin täynnä ja tukossa, ettei niihin ole kiva mennä, eikä siellä tällä hetkellä taida mikään edes olla auki. Meidän vieressä ollut Flamingon kylpylä jäi myös melko harvinaiseksi ajanvietteeksi sen kalleuden takia. Meidän perheen uintimaksut siellä olivat 70 euroa kerta, kun täällä uimahallissa käy koko perhe 17 eurolla. Uimisen lisäksi löysimme itsemme aina myös Hesburgerista uimavaatteissamme, jolloin uintimaksut nousivat sataseen. Täällä tällaisista houkutuksista ei ole tietoakaan, koska hampurilaispaikkoja ei täällä ole, eikä edes lasten suosikkiuimahallieväitä Berliininmunkkeja.😂 Mutta itse uimahallista löytyy perusradat hyppypaikkoineen. Lastenallas uimaleluineen, kahluuallas ihan pienimmille, poreallas nautiskelijoille, liukumäki lastenmielisille sekä mummoallas (poikien nimitys), missä paikalliset vesijumpat pidetään. Niin ja meille tietokoneen ääressä istuville on mahtavat niskavesiruutat siellä mummoaltaassa. Täydellistä iltaohjelmaa meidän perheelle.😀

Meidän nykyinen "suosikkikylpylä"

Ura päin puuta

Peruspositiivisena ihmisenä ajattelin ennen muuttoa, että "kyllähän tekevälle töitä löytyy", sitten kun sen aika on ja nykyinen määräaikainen työni loppuu. Tällä hetkellä ajattelen, että joo, varmasti löytyy jos haluaa tehtaalle pakkaamaan makkaroita tai liimaamaan ikkunoita. Hyviä töitä nuokin, mutta samalla vetää vessanpöntöstä alas omat maisterinpaperinsa ja akateemisen uransa. Eilen naureskeltiin siskon perheen kanssa, kuinka voisin hakea töihin tänne avattavaan hampurilaispitsabaariin. Ehkä olisi hetki hauskaa laskea kaljaa hanasta ja pyöritellä pitsoja uuniin, mutta pidemmän päälle olisin varmasti onneton ja maksaisin mitä tahansa, jotta pääsisin taas osallistumaan Teams-kokouksiin.😁Työ Helsingissä ja työmatkat sinne ovat pitäneet minut täällä järjissään. Rehellisyyden nimissä en ole edes hakenut mitään täältä muuton jälkeen, kun Oikotien kaikki "minun" työpaikat osoittavat vain yhteen suuntaan eli Helsinkiin. 

Elämän helppous

Tuskailin siskolleni lapseni synttärijärjestelyjen kanssa. Mistään ei kuulemma kannata ottaa stressiä. Kutsuksi käy mikä tahansa paperinpala pari päivää ennen syntymäpäiviä. Tarjoiluksi keksit, karkit, popparit ja mehu. Ei kannata siivota tai leipoa mitään, kenelläkään ei ole ohjattuja leikkejä eikä teemoja ja heität porukan heti alkuun ulos ja syötät sokerihumalan vasta, kun ovat lähdössä. Näillä ohjeilla siis järkkäilemään poikani 9-vuotissynttäreitä.😁 Pääkaupunkiseudulla ennen kuin päädyimme ulkoistamaan poikiemme synttärit Hoplopiin, Superparkkiin, Megazoneen tai vastaavaan, kokeilimme kotisynttäreitä epätoivoisine järjestelyineen. Ostat teeman mukaisia pöytäliinoja, lautasliinoja, juhlapalloja ja rekvisiittaa. Askartelet kutsut useita viikkoja ennen juhlia. Hankit tilpehöörit ja askartelet vieraille lähtöpussukat kotiinviemisineen. Leivot päiväkausia teeman mukaisia hirviömuffinsseja ja marsipaanikakkua. Suunnittelet kahden tunnin minuuttiohjelman kaikkine ohjattuine leikkeineen ja lopulta h-hetkellä yrität pitää paletin jotenkin kunnossa ja vieraat hengissä kahden tunnin ajan, jonka jälkeen kaadut kuolleena sohvalle kaikkien popcornien joukkoon ja yrität selvitä sieltä taas seuraavaan vuoteen. Ilmeisesti täällä eletään synttäreitä niin kuin omassa lapsuudessakin. Vanhemmat hoitavat tarjoilut ja muuten lapsiporukka touhuaa omiaan. Jännittävää testata ensi viikolla tätä hommaa ja jännittävää tuleeko outojen maallemuuttajien synttäreille täällä ylipäätään kukaan.🧐 Ja osaako tämä äiti ottaa rennosti.🤣