Siirry pääsisältöön

Jo joutui armas aika ja cha cha chaa

Lasten koulu on kyllä mahtava.😍 Miten samaan alakoulun kevätjuhlaan voi taikoa vanhoja perinteitä Suvivirsineen, muuttaa näyttämön mereksi, jonne lapset tekevät "uimahyppyjä", aikuisten puheita, elämänohjeita ja kannustavia sanoja niin oppilaille kuin vanhemmillekin, kepeää kesäfiilistä, lähdön haikeutta, muutoksen tuulia, mutta myös pysyvyyttä siitä, että täällä teitä taas elokuussa odotellaan? Vanhemman näkökulmasta kevätjuhla oli niin naurua, iloa, ihastusta, haikeutta kuin kyyneliäkin. Lopussa pikkuiset kummioppilaat tarttuivat  nuoruuden kynnyksellä olevia honkkeleita nuoria pienillä käsillään kiinni ja saattoivat kutoset ruusujen kera pois salista isompaan maailmaan.😢


Meillä aikuisilla vielä puolitoista kuukautta lomaan, joten käytiin investoimassa eilen jääkaappi täyteen mikrolounaita. Voi kouluruoka, kuinka sua kaipaammekaan.😅Luvassa epäilemättä kahdeksan tuntia älypuhelimella pelaamista ja Youtuben katselua, kun koulu ei ole järjestämässä kehittävää tekemistä päiviksi ja vanhemmat ovat myyneet aikansa työnantajille.🙈 Ensi viikko tosin alkaa kolmen päivän sportti-päiväleirillä, jonka ilmoittautumista varten jouduin valvomaan joskus huhtikuussa yö-kahteentoista, että saisin varmasti paikat.😴 Siellä on lajikokeiluja tanssista, telinevoimisteluun, yleisurheiluun, uintiin, jalkapalloon ja sählyyn.😀 Toivotaan, että leiri on mukava ja kesäloma alkaa sporttisesti. 


Tällä viikolla sain onnistuneesti päätökseen koko kevään työlään projektin.💪 Sen seurauksena olen vähintäänkin puolikuollut, masentunut, univelkainen ja voimat pois. Pystyn vähällä vapaa-ajalla korkeintaan täyttämään pesukoneita, kuuntelemaan äänikirjoja tai tuijottamaan suoratoistoja.😓Ehkäpä tarvisin muutaman viikon hyvin nukutut yöt ja leppoisat päivät ilman aikatauluja, niin maailma alkaisi taas näyttämään normaalilta. Onneksi kesän työkalenteri näyttää ihan erilaiselta kuin menneet kuukaudet, joten eiköhän tämä tästä.😀   

                                                         
Kiireisen kevään takia meillä ei ole ainuttakaan kasvia itämässä missään eikä myöskään kesäkukkiakaan hankittuna. Ei siis tänä kesänä omaa perunaa, porkkanaa, tomaatteja, kesäkurpitsoja, herneitä, salaattia, chiliä tai mitään, mitä suunnittelin ennen tänne maalle muuttoa.😕 Ostetaan kaikki sulavasti kaupasta/torilta ja keskitytään vain marjapuskiin, joita niitäkin harvennettiin kolmasosa pois.    


Omakotitalomme piha tuottaa iloa. Huomasin tänään, että kirsikkapuun pönttöön on muuttanut asukas ja kukatkin ovat avautumassa ihan pian loistoonsa.😍  Maali on kovassa käytössä jatkuvasti, jos pyöräilymatka tekonurmelle ei innosta. Jos pojat saisivat päättää pihaltamme ei löytyisi ainuttakaan puuta tai pensasta, vaan pelkkää nurmea aktiivipelaamiseen, mutta minähän en omenapuistamme luovu.😅


Bongasin yksi päivä Olli Halosen "Kylä keskellä ei mitään" -biisin, jonka sanat sopii niin tänne.😍 Mukavaa viikkoa juuri sinulle!

                                                                                                                                                                      No eihä tää nyt näytä paljolta
Pieni kylä maantien varrella
                                                                  Jos nimee etsit kartalta                                                                                                  
Sun pitää lähelle zoomata
Tääl on kauppa ja Nesteen kahvila
Sen parkkis on kylän keskusta
Tulijat tuntee autoista
Kun ne on kaikki tuttuja
Ja se on täällä parasta
Kuin pala taivasta
Maailman laidalla
Kuin pienen pieni piste Suomineidon iholla
Kaukana kaikesta
Maailmasta suuresta
Tää meidän pala rauhaa pysyy samanlaisena
Eikä meitä täältä saisi lähtemään mikään
Tästä kylästä keskellä ei mitään
Ei pankissa passia kysellä
Täällä tunnetaan etunimillä
Ja paikallisest baarista
Löytyy aina tuttuja
Eikä tartte istuu ruuhkissa
Eihän tääl oo edes liikennevaloja
Ja kavereiden äitien
Tyttönimet tiedän jokaisen
Niinku perheenjäsenten
Kuin pala taivasta
Maailman laidalla
Kuin pienen pieni piste Suomineidon iholla
Kaukana kaikesta
Maailmasta suuresta
Tää meidän pala rauhaa pysyy samanlaisena
Eikä meitä täältä saisi lähtemään mikään
Tästä kylästä keskellä ei mitään
Vuodet ne vierii vaan
Eikä mikään muutu milloinkaan
Eihän siinä järkee oliskaan
Mennä nyt taivasta muuttamaan
Suurta maailmaa kriisit jälleen ravistaa
Mut ne ei täällä kuitenkaan
Näy koska me vaan jatketaan
Leppoista elämää
Kylässä keskellä ei mitään
Kuin pala taivasta
Maailman laidalla
Kuin pienen pieni piste Suomineidon iholla
Kaukana kaikest
Maailmasta suuresta
Tää meidän pala rauhaa pysyy samanlaisena
Eikä meitä täältä saisi lähtemään mikään
Tästä kylästä keskellä ei mitään
Tästä kylästä keskellä ei mitään
Tästä kylästä keskellä ei mitään
                                                                        Lähde: LyricFind                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                              


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...