Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista. https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html
 |
| Lestinjoen rannalla syysloistoa |
1. Liikenneruuhkat
Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, joulu-, juhannus- ja talvilomille lähtiessä seisottiin Kehä 3 ruuhkassa usein jopa tunti ja valuttiin loputonta jonoa kohti väljemmille vesille. Tätä stressiä ei ole enää ollenkaan. Täällä maalla ei ole mitään ruuhkaa koskaan mihinkään suuntaan. 😅
 |
| Kävelybaana moottooritien varrella |
2. Harrasteruuhkat
Vaikka pääkaupunkiseudulla on tarjolla ihan kaikkea laidasta laitaan, niihin kaikkiin on ruuhkaa ja huomaat aina olevasi samoissa paikoissa samaan aikaan kuin muutkin. Kun muutettiin tänne maalle ja mentiin koululle luistelemaan, oltiin siellä todellakin aivan keskenään, eikä luistinkoppeihin tarvinut jonottaa niin kuin pääkaupunkiseudulla.
 |
| Kartanonkoskella luistelemassa |
3. Turvattomuus
Vaikka asuttiin kivoilla asuinalueilla Vantaalla, pelotti silti monesti päästää lapsia yksin kouluun ja Pokemon-jahtiin. Facebook-puskaradio oli täynnä häkkivarastovarkauksia, pihavarkauksia, Roadman-ryöstelyjä, kiusaamistapauksia, liikennevahinkoja ja ilkivaltaa. Bussipysäkkejä potkittiin öisin rikki, auton ja pyörien renkaita viilleltiin, huumeneuloja oli siellä ja täällä maassa, ja kaikki omaisuus tuli laittaa kettingeillä kiinni. Täällä on kuin elämistä lintukodossa, jossa pyörät voivat olla auki, missään ei liiku "epämääräistä sakkia tai jengejä" eikä kävely kylänraitilla pelota käytännössä koskaan.
 |
| Ekaluokkalaisen koulumatkalla Vantaalla |
4. Sekava ja karu peruskoulu
Nuorimmaiseni ekaluokalla oli yli 40 oppilasta monitoimitilassa, jossa koulua käytiin lattioilla, tyynyillä ja onnekkaimmat puolet ihan tuolillakin. Kaikki ostetut koulutarvikkeet katosivat niille lattioille, omaa aidattua pihaa ei ollut ollenkaan (varattu vain eskareille), koulukaveri kuristi ja uhkaili arempia väkivallalla, yhteistä kieltä ei ollut ja päivät oli selviytymistä. Vanhempi yritti selvitä yli tuhannen hengen peruskoulussa istuen lähinnä kalliolla yksin ja hirveässä metelissä sisällä opettajien vaihtuessa joka vuosi pahimpina vuosina monta kertaa lukuvuodessa. Iltapäiväkerho oli yhtä karu säilytyskokemus, jossa odotettiin vain kello neljää ja vankilan porttien avautumista. Täällä meillä on paratiisimainen, vanhanaikainen koulu, missä luokassa on yksi opettaja, säännöt, oppimistavoitteet, kirjat, läksyt ja koulun juhlat. Kaikki pääsevät porukoihin mukaan ja lapset saavat kasvaa turvallisissa ja pienissä ympyröissä.
 |
| Ekaluokkalainen uudessa keltanokka-lippiksessään |
Itä-Vantaalla oli tasan yksi yleinen uimaranta, joka oli kauniina päivinä aina aivan täynnä parkkipaikkoja myöten. Kuusijärvellä oli myös ihanat luksussaunat ja avantouintimahdollisuus, mutta ne muutamat kerrat kun paikkaan yritettiin, saunat ja nuotiopaikat olivat ihan täynnä, poluilla sai kulkea jonoissa ja uimaranta oli suorastaan pelottava väenpaljouden takia. Uimahallit olivat myös aina todella täynnä ja joka kerta niissä käydessä huippukiukkuiset vesijuoksijat ja pitkän matkan uijat toivottivat lapsiperheet H....iin.
 |
| Vantaan Kuusijärvellä luontoretkellä |
6. Työhuone ja tilaa
Kalliit neliöt pääkaupunkiseudulla tarkoittavat sitä, että tilaa eri toiminnoille kotona ei ole ja kaaos on koko ajan läsnä. Ergonomia ei välttämättä ollut huipussaan, kun makuuhuoneen sängyllä tehtiin töitä ja opiskeluja. Korona-aikana oli pakko hommata pieni pöytä makuuhuoneen nurkkaan, mikä vei samalla yöpöytäni. Sängyssä oli kansiot, paperit ja oheismateriaalit. 🙈 Täältä maalta löytää tilavia, halpoja omakotitaloja pikkurahalla, jossa jokaiselle perheenjäsenelle on oikeasti tilaa ja etätöiden tekeminen omissa työhuoneissa on luksusta.
 |
| Ergonominen etätyöpiste |
7. Julkinen terveydenhuolto
Joskus pitäisi laskea ne lukemattomat eurot, joilla ostettiin Tikkurilan Mehiläisestä pikakaista lääkärille. Jos halusi käyttää julkista terveydenhuoltoa täytyi varautua ensin jonottamaan puhelinpalvelussa pari tuntia. (Takaisinsoittoa jos jäi odottamaan siihen meni vähintään vuorokausi). Tämän jälkeen hyvällä tuurilla sait ajan jollekin päivälle tai kehoituksen tulla terveyskeskuspäivystykseen, jossa ensin jonotettiin noin tunti sairaanhoitajan arvioon, jonka jälkeen päästiin lääkärin noin kolmen tunnin jonoon. Jos lääkäri määräsi verikokeita, ne piti lähteä otattamaan HUS:n lähimpään laboratorioon vajaan kilometrin päähän. Sairaan lapsen tai lasten kanssa autottomana tämä kuvio oli kerrassaan hirveä ja yksityinen Mehiläinen oli käytännössä ainoa vaihtoehto, jos lapsi oli oikeasti sairas. Peijaksen päivystykseen meneminen tarkoitti myös noin neljän viiden tunnin jonotusta humalaisten ja muiden sairaiden yskijöiden seassa ilta- ja yöaikaan. Täällä maalla lääkärinaika on saatu joka kerta samalle päivälle ja puhelinjonotuskin on ollut lähes olematon. Sähköisiin viesteihin vastataan parin tunnin sisällä ja kaikki toimii mutkattomasti. 😍 Myös lastenpäivystys Kokkolassa on huippu! HUS:lle erikoissairaanhoitoon Foniatrian polille kuitenkin lämpimät kiitokset, kun sinne jossain vaiheessa päästiin pitkän jonon jälkeen, kaikki toimi loistavasti. 😊
 |
| Foniatrian visiitillä Helsingissä |
8. Vege-hössötys
Minulla ei ole mitään eri ruokavalioita vastaan, mutta jotenkin siellä etelässä kaikki meni niin yli. Olen itse sekasyöjä, jonka mielestä jokainen lounas-ravintola oli ihan jees, enkä olisi jaksanut millään jäädä odottelemaan joka päivä ravintoloiden listauksia, missä ruoassa on käytetty mitäkin eläinperäistä asiaa. Ymmärrän hyvin, jos kyseessä on ruoka-aineallergiat, mutta se, että kaikki ovat pakotettuja tähän rumbaan ja vaihtamaan ruokapaikkaa, mikäli päivän keitosta löytyykin lihaliemikuutiota tai kasvispihvi näyttää lihalta tai kasvisproteiininlähde ei olekaan lämmin, jonnekin on laitettu kananmunaa, voita tai kermaa jne. Myös päiväkodin vanhempainilloissa käytiin tätä samaa keskustelua, jotta ainakin omien lasteni rakastamat pinaattilätyt ja pannukakut olisi saatu ruokalistoilta pois ja koulujen maitoautomaatit h...iin. Sama keskustelu on tosin nyt tullut jo työkaupunkiini, jossa on uudistettu kerralla lasten rakastamat uunimakkarat pois ja vaihdettu Hernerouhe-juuresraguun, mikä kuulemma ei maistu lapsille, menee roskiin ja vanhemmat joutuvat laittaa vieläkin enemmän iltaisin niitä lasten oikeasti syömiä ruokia, jotta pysyvät hengissä. 😒
 |
| Työlounassalaatti |
9. Viheriöttömät korttelihirviöt
Katselin vuosikausia työikkunastani muun muassa tätä maisemaa. Jotenkin vaan haluan nähdä jotain vihreää ja avaraa. Sielu lepää, kun pystyy välillä katsomaan jotain horisonttia ennemmin kuin parvekkeella tupakoivaa kortteliasukasta. Täällä maalla asutaan koko ajan keskellä luontoa ja luonto alkaa heti kotiovelta, eikä kilometrin päästä puistosta.
 |
| Ikkunamaisemaa konttorilta |
10. Loska ja likainen lumi
Vaikka en talvea ole ikinä rakastanutkaan, mutta se etelän hetkessä ruskeaksi kuraksi muuttuva lumi ei houkuttanut ulkoilemaan koskaan. Bussin ohi ajaessa löysit aina päältäsi kuraiset lahkeet ja kengät.
 |
| Päiväkotireitin sohjoa ja kuraa |
Tässäpä nämä muutama 10 juttua, mitä en todellakaan kaipaa sieltä isoista kaupungeista ja miksi maalaiselämä tuntuu tällä hetkellä vähemmän stressaavalta ja kuormittavalta.
Hyvää viikonloppua! Me lähdetään kohta jalkapalloseuran kauden päättäjäisiin, K on hakemassa kaupasta perjantai-pitsa -värkkejä ja pojat duunaavat kaurakeksejä pahimpaan makeannälkään. Mä kävelin tänään aamulenkillä yli 5000 askelta kepeillä ja uusi jalka siitä ehkä vetreytyy A:n sanoja lainatakseni. 😀
 |
| Jokivarren lenkkireitin maisemaa |
Kommentit
Lähetä kommentti