Kun muutettiin tänne maalle monen kymmenen vuoden kaupungissa olon jälkeen, en oikeastaan tiennyt, mikä täällä odottaa ja mitä jäisin kaipaamaan kaupungista. Vuosien varrella olen purrut monesti hammasta, kun en ole saanut täällä valmista mustikkarahkaa tai lempikarkkejani, polkupyörä on jäätynyt kiinni ja pimeys ja talvi on tuntunut jatkuvan läpi vuoden. Nyt kun elämä on tukevasti asettunut tänne, ja vanhat muuttolaatikotkin ovat kostuneet autotallissa muuttokelvottomiksi, voin ehkä analysoida paremmin, mitä kaipaan vai kaipaanko mitään? Toki voisin edelleen ottaa ne mustikkarahkatkin tänne.😁
1. Lupausta tulevasta
Siinä missä täällä suljetaan kouluja yksi toisensa jälkeen ja valot sammuvat monen pirtin ikkunasta lopullisesti, pääkaupunkiseudulla näki joka puolella nostokurkia, nousevia kerrostaloja ja hiljaisia signaaleja tulevasta. Ääntä, vilinää ja tekemisen meininkiä. Toisaalta rakastan tätä hiljaisuutta täällä, mutta tiedostan, että tulevaisuus on siellä, missä ihmisetkin.
2. Työpaikkoja ja vapautta valita
Pääkaupunkiseudulla mielenkiintoisia työpaikkoja tipahteli työnhakuportaaleihin jatkuvasti. Täällä työpaikat ovat "kortilla" ja se ainoa työnhakuportaaliin tipahtava työpaikka on kemian teollisuuden myyntimanager tai teollisuussiivooja. 🙈 Jos jonkinlaisen työn on onnistunut nappaamaan, siitä ei voida lähteä vaikka pää tai kroppa hajoaisi tai pomo olisi täysi kusipää. Itsellä oli onni löytää koulutusta vastaava vakituinen työ, mutta moni kollegani tuskailee määräaikaisen työn loppumisen uhan kanssa. Mikään määrä koulutusta ei takaa täällä työpaikkaa. Joskus olen huvittuneena kuunnellut Lähtijät -podcastia, jossa lähtijät kertovat, miten heidän osaamistaan ei arvostettu, nillitettiin pienestä, eikä etätyömahdollisuudetkaan olleet rajattomat. Nämä eivät koske maaseutua, koska lähtijöitä ei ole kurjasta kohtelustakaan huolimatta tai jos on, pääkaupunkiseutu odottaa.
3. Palveluja
Juuri taas työviikosta, arjesta ja koulutyöstä loppukuolleena, oltaisiin entisessä elämässä lähdetty Jumboon syömään, nauttimaan lasillinen, leffaan tai ainakin hakemaan valmiit herkkueväät viikonlopun viettoon, jouduin etsimään keittiön kaapista ananassäilykepurkin ja kaivamaan pakasteesta paahtoleivät leivänpaahtimeen. Nuorempi poikamme soitti isälleen töihin, että A tarvitsisi Arnoldsin donitsin ja että voisiko isä käydä työkaupungista tuomassa ko. eväät kotiin.😅 Täällä ei ole edes Berliinin munkkeja pojan herkun nälkään. Niin ja Wolttia täällä ei ole eikä tule. 😁
4. HSL:ää
Jokaisella lapsiperheellä on täällä kaksi autoa ja ihan syystäkin, koska julkisia ei juuri ole. Maanantaina tarvitsin poikkeuksellisesti autoa töihini matkatessani Veteliin ja K pääsi heräämään kuudelta ehtiäkseen puolestaan aamun ainoaan kaukojunaan.😅 Polkupyöräilykään taajaman ulkopuolella ei ole mukavaa, koska pyöräteitä ei ole.
5. Harrastusmahdollisuuksia
Ihan oikeasti on jouduttu googlettamaan, mitä talvilämmin jalkapallohalli tulisi maksamaan, ja millaisia tukia siihen voisi hakea. Maaseudun jalkapallokausi on nyt ohi ja käynnistyy taas toukokuussa lumien sulaessa. 7 kuukautta kotisohvalla ei tee hyvää pienille jalkapalloilijoille. Koko alueella on yksi talvihalli tekonurmineen, jonne ei maaseudun jalkapalloharrastajat mahdu harrastamaan. Ja siis tänä syksynä kun tutkin taas paikallisen kansalaisopiston tarjontaa, huomasin sen saman oudon joogan, jonne roudasin itseni ensimmäisenä syksynäni täällä. Joo, en mene uudestaan.😂 https://kotiseudulle.blogspot.com/2021/09/kun-lumpeenkukat-eivat-avaudu-ja.html
6. Hyviä lounaspaikkoja, -seteleitä ja -kavereita
Miten ihana olisi päästä vielä päivittäin Helsingin Punavuoreen tai keskustaan syömään. Yksi päivä istuin taas totaalisen yksin ja ahdistuneena R-kioskin Hotdog kädessäni työpaikkani lähipuistossa ja mietin, miten ihmeessä olen joutunut tänne.😅
7. Merta ja laivoja
Kun pääkaupunkiseudulla elämä ahdisti, kävelin aina merenrantaan. Kun haahuili Kauppatorin rannassa katsellen merta räntäsateessa, koki jotenkin elävänsä.😀
8. Kulttuuria, teattereita, leffoja, konsertteja, museoita
Heitin vanhan Museokorttini lompakosta pois, koska en halua sen muistuttavan menneistä. Poistin myös Finnkinon jäsenyyden ja uutiskirjeen. Tiedän, että ne odottavat siellä jossain ja nyt tyydytään telkkariin ja maksukanaviin. 😔
9. Etelä-Suomen talvea
Tämä tuntuu kauhealta myöntää, koska tiedän, että useimmat inhoavat etelässä räntä- ja loskakeliä haluten epätoivoisesti kunnon talvea ja hankia. Jos olet seurannut tätä blogia enemmänkin, tiedät, että täältä löytyy perhe, jonka kestokyky talveen on ehkä sen kuukauden.😁 En kestä sitä marraskuun päivää, joka tekee pyöräilystäni juna-asemalle yhtä h...iä, en niitä päiviä kun poikien pyörien ketjut, jarrut, lukot ja vaihteet jäätyvät lopullisesti kiinni, eikä auton tuulilasia saa rapattua puolessa tunnissakaan sulaksi. En niitä lukemattomia päiviä, jolloin sataa lisää lunta viistossa ja joudut joka päivä tuntikausia yrittää kolata pihaa, jotta sisään pääsisi ilman toppahousuja. Enkä niitä 30 asteen pakkasia, jolloin sisälämpötila laskee +15:sta.
10. Katuvaloja
Kaupungeissa on elämää talvellakin 24/h ja katu-/ulkovaloja on oikeasti. Tänä aamuna lähdin ensimmäistä kertaa tänä syksynä pilkkopimeässä töihin kiireellä. Pihavalot ovat vielä kesäasennossa, eikä niitä katulamppuja oikeasti ollut, ja melkein myöhästyin junasta, kun yritin käsikopelolla löytää pyöräni lukkoa. Voisin kyllä hankkia avainnippuuni oikeasti jonkun pienen lampun??? Ja toki ulkovaloihinkin voisi satsata.😂
Toivelistallani ei sitten olekaan enempää. Eli muutama pieni toive haltialle tai sitten vain hommaan itse kirkasvalolamppuja, lumitykin, lämmitetyn pyöräkatoksen, taskulamppuja, mielialalääkkeitä, positiivinen asenne -kurssin ja kuvittelen loput kaipaamistani asioista. 😁 Oikeasti siis elämä täällä on varsin mukavaa ja saisin varmasti yhtä pitkän listan asioista, mitä en todellakaan kaipaa etelä-Suomesta.
Mitäs muuta tällä viikolla? Käytiin pojan kanssa ilmoittautumassa rippikouluun. Istuin raskaan työpäivän jälkeen 2,5 tuntia kirkossa poikani kanssa ehkä vähän huonolla ja väsyneellä asenteella, ja ihan oikeasti kävin kysymässä kirkon nuoriso-ohjaajalta, että pitääkö meidän todellakin istua koko 2,5 tuntia siellä. 😁Olin siis jotenkin odottanut vain puolen tunnin infoa, jossa vanhemmat saavat korkeintaan maksuviitteen käteensä.😅 No mutta jotenkin siitäkin selvittiin ja ostin pojalle puolentoista viikon rippikoululeirin ihan muualta. Kotiseurakunnassa on käytävä pakolliset 12 leimaa, joista 3 ansaitaan yhdessä vanhempien kanssa. Poika sai leimansa ja äitikin pysyi jotenkin penkillä hereillä. 😅 Miten komean kotiseurakunnan farkkuraamatun poika sai ja leimakortti taiteltiin huolellisesti raamatun väliin odottamaan joulutapahtumia. Kuulemma poika lähtee ainakin mummon kanssa joulukirkkoon. 😍
Kommentit
Lähetä kommentti