Siirry pääsisältöön

12-vuotiaan synttärihulinaa - "Kunhan on limua, sipsejä ja karkkeja"

12-vuotiaan sielunmaisemaan on hankala pureutua. Pikkukaveri on samaan aikaan älyttömän pieni, rakastaa pehmolelujaan, touhaa askartelujen kanssa, tykkää kakkavitseistä ja heittelee kotiin tullessaan huolettomasti eteisen lattialle ulkovaatteet, kengät ja reput kuten kaverinsakin. Sitten toisaalta sama kaveri ramppaa monta kertaa päivässä suihkussa, huolehtii että tukka on "mintissä", eikä "pieruverkkareita" voi käyttää edes kotona. 


Ostin poitsulle lahjaksi uudet Jordanit, Niken housut, Panda-asun ja jalkapallokansion. Muuten pikkukaveri sai enimmäkseen jalkapalloon liittyviä kamoja, kuten Real Madridin palapelin, polvituen, kipugeeliä, makujuomapullon, Litmasen paidan ja hajusteita. Niin ja kavereilta puristeluleluja ja serkultaan kakkapökäleen käärittynä pariin kymmeneen pakkaukseen. 😁 Saatiinkin sitten hauskaa huvia, kun kakkapökäle lensi ensin kattoon, eikä sitä saatu sieltä alas edes luudanvarrella huitoen. Sitten se lensi mummon olkapäälle ja Tarja-tädille tarkoitettuun teekuppiin. Niin ja Niina-serkun jalan alle. 😂 Ja olihan se säikyttelemässä myös vessassakin. 



Kakkuna oli tänä vuonna hyvin tavallinen toivekakku. Ihan vain tavis-kermakakku Daimilla. Ja vieraina ihan vain isovanhemmat ja tädit lapsineen. Hulinaa ja melskettä riitti silti. 





Piti kerätä viimeisinkin joulu tällä viikolla pois, mutta näytin unohtaneen vielä jouluverhot olkkariin. Olli tuumasi, että menisikö vielä seuraavaan jouluun.😂


Perjantaina pidettiin kaverisynttärit, jonn tuli A:n 8 luokka- ja joukkuekaveria. Kun tiedustelin, mitä tarjotaan, niin oikeastaan mitään muuta vaatimusta ei ollut kuin, että "kunhan on simua, sipsejä ja karkkeja". Niitä sitten ainakin oli. 😁



Pidin perjantain tasausvapaana ja ehdin peräti leipoa juhliin pullia ja mokkapaloja pitkästä aikaa ennen kuin talo täyttyi nuorista miehistä. 😅 Piilonen tuntui olevan edelleen se hauskin juttu. Kun porukat alkoivat lähteä seitsemän aikaan, kun vanhemmat tulivat hakemaan meidän synttärisankari oli edelleen piilossa komerossa. Jostain syystä kaverit eivät ihan kaikkia kaappeja kehdanneet lähteä koluamaan. 🙈 Pöydässä kaverit kisailivat, kuka saa mahtumaan eniten sipsejä suuhunsa. Taisi mennä parikymmentä tai jotain.  Tänään uusi piiloskierros isompien serkkujen kanssa, mutta sipsikisaa ei onneksi otettu. 😁


Muuten synttäreistä siis selvitty tänäkin vuonna ja koko viikonlopusta. Eilen oltiin päivä siellä jääkylmässä pallohallissa Kalajoella, missä poikien talvisarjaa pelataan. Kaksi voittoa ja tasuri. 😍 Ihana, kun ihan kohta tulee kevät ja kesä ja päästään kesäaurinkoon viherkenttien reunalle kannustamaan. Huomenna on maanantai ja työelämä taas kutsuu meitä ja kouluarki. 😊




Labels:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...
Lähetä kommentti
Lue lisää »

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...
Lähetä kommentti
Lue lisää »