Kotiseudulle

Tänään on rehellisesti sanottuna ensimmäinen päivä jalkaoperaation jälkeen, kun elämä alkaa voittamaan. Söin äsken kaksi ruispalaa juustolla ja munilla. Minulla oli ensimmäistä kertaa nälkä ja ruokahalua. Kävin myös ulkona ihanassa syysauringossa muutama sata metriä köpöttelemässä keppien kanssa. 😍 Tänään elämä jo hymyili ulkona pikkukävelyllä Muuten olen lähinnä yrittänyt selviytyä sohvalla päivät ja sängyssä yöt jatkuvan kivun, väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa lääkitysajankohtia kyttäillen ja odottaen perhettä kotiin auttamaan kiperissä tilanteissa. Heti maanantaina oli aivan pakko aukaista työkone muutamia keskeneräisiä työtehtäviä varten. Jalka huusi istuma-asennossa ja hiki valui heikosta olosta. Jotenkin kuitenkin selvisin parista tunnista ja sain läppärin kiinni ja itseni torkkumaan sohvalle.  Leikkaushaava oli koskemattomana 7 ensimmäistä vuorokautta Perheen K ja A olivat jalkapalloleirillä Oulussa su-ti ja J oli ainoa "hoitajani" kotona koulun ja harrastusten ohel...

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Nyt viimeistään olen alkanut valmistautua operaatioon. Eilen illalla heräsin yhtäkkiä siihen, että mitä ihmettä pakkaan sairaalakassiin ja kysyin sitäkin tekoälyltä. Tarvitsen kuulemma leikkauksen jälkeen mukavia housuja tai legginssejä, eikä missään nimessä mitään tiukkoja normifarkkuja. Ostin siis tänään kahdet lököhousut marketista. Toiset mukaan Ouluun leikkaukseen ja toiset samettilegginsit kuukauden sohvalla makoiluun kotona. 😁 Ehkä otan sitten kuvan niistä jossain vaiheessa, kun ne on saatu käyttöön. 😅 "Päivän asu".  Muitakin neuvoja olen kuullut kollegoiltani ja lähipiiriltä operaatiosta kuntoutumiseen. Tässäpä niistä muutamia helmiä: 1. Jumppaa Täytyy varautua jumppaamaan aamusta iltaan. Kuminauhat, kahvakuulat ja kehonpaino. Jos et jumppaa, jalasta ei tule hyvää. Sohvalle ja sänkyyn ei saa jäädä.  2. Paina jalkaa suoraan Jalka ei parane kuulemma koskaan ennalleen, jos sitä ei paina suoraan. Paras apu on, että joku istuu sen polven päälle niin että jalka suoristuu....

Siivouspäivä on nykyään se paras päivä. Kun tulee töistä kotiin ja edessä on täydellisen siisti, kiiltävä ja hyvältä tuoksuva koti. Laskupäivänä palvelu ei välttämättä innosta niin paljoa, mutta heitän puolet laskuista sujuvasti puoliskolleni, niin kyllä niistä selvitään niin kauan kuin työpaikat säilyvät. 😊 Näkeepähän myös kaksi kertaa kuussa perheen lasten pedatut sängyt ja lattiat ilman tavarakaaosta. 😍 Ja arkieteisen kaaos on työnnetty hetkeksi edes vähän piiloon, jotta sisään pääsee ilman sekaista kenkä-, läksykirja-, pallo- ja vaateläjää eteisen lattialla. 😅 Töiden jälkeen voi vain lösähtää sohvalle, etenkin jos vielä sattuu olemaan perjantai ja pitsapäivä ilman ruoanlaittovelvollisuuksia. 😁 Perheen nuorin oli kutosen luokkaretkellä kaksi yötä Kuortaneen urheiluopistolla. Kun menin häntä bussille vastaan, siellä oli varsin hiljainen ja väsynyt nuori mies. Urheiluaktiviteetit aamusta iltaan ja huoneissa valvotut yöt tekivät kai tehtävänsä. Saatiin reissusta kuitenkin iso kasa ...