Jalkeilla ja ensimmäinen viikko kotona leikkauksen jälkeen

Tänään on rehellisesti sanottuna ensimmäinen päivä jalkaoperaation jälkeen, kun elämä alkaa voittamaan. Söin äsken kaksi ruispalaa juustolla ja munilla. Minulla oli ensimmäistä kertaa nälkä ja ruokahalua. Kävin myös ulkona ihanassa syysauringossa muutama sata metriä köpöttelemässä keppien kanssa. 😍

Tänään elämä jo hymyili ulkona pikkukävelyllä

Muuten olen lähinnä yrittänyt selviytyä sohvalla päivät ja sängyssä yöt jatkuvan kivun, väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa lääkitysajankohtia kyttäillen ja odottaen perhettä kotiin auttamaan kiperissä tilanteissa. Heti maanantaina oli aivan pakko aukaista työkone muutamia keskeneräisiä työtehtäviä varten. Jalka huusi istuma-asennossa ja hiki valui heikosta olosta. Jotenkin kuitenkin selvisin parista tunnista ja sain läppärin kiinni ja itseni torkkumaan sohvalle. 

Leikkaushaava oli koskemattomana 7 ensimmäistä vuorokautta

Perheen K ja A olivat jalkapalloleirillä Oulussa su-ti ja J oli ainoa "hoitajani" kotona koulun ja harrastusten ohella. J kokkasi meille jauheliha-makaronimössöä, jota sitten syötiinkin kaksi päivää. 😁 J myös auttoi äitinsä turvallisesti joka ilta portaat yläkertaan ja aamulla J:n kouluun lähtiessä, kun aamulääkkeet olivat alkaneet vähänkään vaikuttamaan.

Oman puutarhan ainoat kukkivat

Tiistaina sain yllärivieraita, kun äitini ja siskoni T tulivat minua piristämään. Äiti oli leiponut lempikakkuani, jota sitten lohtuna söinkin joka päivä. Tomerat vieraat tyhjensivät sotkuisen ruokapöydän, keittivät kahvit ja teet ja minä sain vain istua ja nauttia. 😍 Kiitos äiti ja T, oli kyllä iso ilo saada vieraita! 💓

Äiti ja sisko piristysvierailulla

Torstaina revin viimein leikkaushaavalapun pois ja näin, mitä polvelle oli tehty. Poikien kommentti oli heti, että "Eikö lääkäri ole osannut leikata edes suoraan?" 😂 Joo, kieltämättä vähän vinolta näyttää. Nyt en ole pitänyt mitään lappua, vaan niitit kivasti leggienssien alta hohtavat.😉 

Puolikkaan tekonivelen leikkaushaavat ja hakaset 

Torstaina oli poikien P14-joukkueen peli Kalajoella ja uskaltauduin lähtemään mukaan, vaikka jäykän jalan autoon saaminen tekee edelleen tuskaa, eikä jalka nouse eikä koukistu normaalisti. Kalajoella pääsin myös ekaa kertaa yli viikkoon ruokakauppaan ja sain sieltä puristettua appelsiinimehua litran kotiin ja pojille Geisha-patukat pelin jälkeen.😀 Itse pelissä oli todella kylmä ja olisi tarvinnut jo toppatakin ja pipon. Istuskelin vuoroin retkituolissa kentän laidalla ja vuoroin nojaten aitaan, kun istuminen ei enää onnistunut. Kun päästiin kotiin jalka oli todella kipeäja oli pakko vielä ottaa opiaattia, jotta saisin nukuttua. 

Kalajoella peliä katsomassa

Perjantaina sama homma, kun viimeisiä vieraspelejä viedään. Lähdettiin Kokkolaan pelireissulle. Tällä kertaa otin Panadol 1000mg ennen lähtöä ja pärjäsin kentän laidalla sekä autossa melko hyvin pelin ajan. J oli tässä pelissä äidin tukihenkilönä retkituolia kantamassa, kun K oli valmentamassa joukkuetta. 

Kokkolassa viimeinen vieraspeli GBK:ta vastaan

Eilen käytiin mummollassa lyhyellä reissulla syömässä lihapullia, poikien herkkuruokaa mummolassa, ja toki pelattiin yksi muistipelikin samalla. 😀 Omat kesäkukat ovat jo aivan kuolleita, mutta hyvällä hoidolla mummon kukat porstuassa näyttävät vielä tältä. 😍

Mummon kauniit kukkaset

Eilen en ottanut koko päivänä opiaatteja, enkä tänäänkään, ja toivon pääseväni niistä nyt eroon. Tänään kokeilin myös kuntopyörää, mikä on vielä ihan mahdoton tehtävä. Jalka ei yksinkertaisesti koukistu tarpeeksi, joten jalan koukistusharjoitukset jatkuvat. Olen kysellyt viikon aikana CoPilotilta kaikkea mahdollista, ja se on laatinut minulle oman kuntoutusohjelman, lääkityksen vähentämisohjelman ja jopa tulevan leikkausarven rasvausohjelmankin. Kun yöllä olen epätoivoisena valvonut sängyssä kivuliaan jalkani kanssa unettomana, tekoäly on sinnikkäästi neuvonut vaikka ja mitä, ja kertonut tämän olevan normaalia. 😁 Toki myös OYS:sta saamani kuntoutusvihkonen on ollut kovassa käytössä ja pientä edistymistä jalan kanssa tapahtuu koko ajan. 

Jalan nostelua apuvälineellä

Olen katsellut sohvalla makoillessani kaikkea viihdettä Netflixistä. Työkaverini suositteli minulle Tanskalaista leffaa Vielä yhdet, jossa työhönsä ja elämäänsä vähän kyllästyneet yli keski-ikäiset lukion opettajamiehet lukevat jostain, että ihmisellä on syntyessään puoli promillea liian vähän alkoholia veressään ja alkavat sitten ottamaan töissä pieniä huikkia täyttääkseen puuttuvat promillet. 😂 Elokuvan innoittamana ei kun töihin sitten pullo kainalossa, kun se aika koittaa. 😊 Tällä hetkellä ei kyllä uskalla pisaraakaan ottaa ennen kuin lääkearsenaali saadaan pois. 😉 

Äidin kakku ja kuuma tee parantaa

Kuntoutus ja telkkarisarjat siis jatkuvat. Luinpa tässä myös Eddie Jakun Maailman onnellisin mies -kirjan. Aika vaikuttava teos 4 keskitysleiriltä selvinneeltä ja saa tällaisen polvikipuja/liikkumisvaikeuksia valittavan hyväosaisen rouvan ajatukset kääntymään omasta navasta kohti 2. maailmansodan kauhuja. 

Toivottavasti siellä päässä on kaikki hyvin? Aurinkoisia syyspäiviä! 😊