Kotiseudulle

Terveisiä Helsingistä! Just kotiuduttiin talvilomareissusta. Oikeastaan aika hyvä reissun ajoitus tämä. Ensin levätään ja kerätään työrupeaman jälkeen voimia pari päivää. Sitten intensiivinen reissu, jonka jälkeen taas ainakin vuorokausi vapaata purkaa laukut, pestä pyykit ja täyttää jääkaappi arkikuntoon. 😁 Urheilumuseossa testaamassa ensimmäistä hiihtohissiä Viimeisen blogipostauksen jälkeen käytiin pelireissu Seinäjoelle sunnuntaina. Koko päivä meni ajaessa tai paikan päällä. J pääsi ensimmäistä kertaa lokakuun jälkeen täyspitkälle tekoturmelle Seinäjoki Areenalle pelailemaan. A kysyttiin myös varapelaajaksi tähän entiseen joukkueeseensa, kun näytti siltä, että lisävahvistusta tarvii. Vähän huvitti, kun Seinäjoen SJK:n valmentaja kysyi ottelun jälkeen, että "ei tainnut olla kaikki vuonna 2010 syntyneitä ja vielä tyttökin mukana". 😂 Joo ei, näiltä maalaispaikkakunnilta ei tahdo saada joukkuetta pidettyä kasassa mitenkään saman ikäisten kanssa, kun ikäluokan koko on niin p...

Jos olet lueskellut blogiani aiemminkin, tiedät että sehän on nykyään minun "paras koutsi", jolta tulee kysyttyä apua päivittäin niin kotona kuin töissäkin. Tänään aiemmin kysyin tekoälyltä vinkkiä pilalle menevien kermaviilien käyttöön ja sain siltä läjän ehdotuksia. Kun äsken taas kysyin valkoisen paperin syndrooma edessäni ideoita blogiin, se taikoi ehdotuksen. "Kirjoita tarinallinen postaus siitä, miten päädyit käyttämään vanhenevia kermaviilejä ja mitä syntyi. Ihmiset rakastavat arkisia, samaistuttavia hetkiä ja konkreettisia vinkkejä." 😁 Meidän kermaviili-kinkkupiiras Jostain syystä minulta puuttuu joku ruoanlaitto-geeni. Sellainen innostus, kokeilunhalua ja jaksaminen taikoa jotain monimutkaista ja aikaavievää. Olen ennemminkin umpikonservatiivi, käytännöllinen ruoan laittaja ja leipoja, joka etsii mahdollisimman simppelit, valmiit reseptit nopeasti netistä tai muistista ja, joista ei paljon ole kerrottavaa täällä, eikä kauniita kuviakaan niin kuin taidokkai...

Pysäyttävää nähdä omassa Facebook-feedissä teksti kuinka Etelä-Suomen äitikaverini oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Hoikka, aktiivinen, elämää täynnä oleva, oman ikäisten lasten vanhempi kuoli alle 50-vuotiaana. Hänet vei viime heinäkuussa todettu haimasyöpä. Pari vuotta sitten Facebook-seinälleni ilmestyi vastaava ilmoitus. Jälleen kerran lasten kautta tavattu kaveri, jonka kanssa vaihdettiin iloja ja suruja liittyen lasten kielelliseen erityisvaikeuteen. Hänet vei agressiivinen rintasyöpä. Ja entä tällä viikolla edesmennyt Dawson´s Creekin Dawson (James Van Der Beek). Eihän nuoruuden idolit voi kuolla? Samaan aikaan valitat täällä kylmästä, pimeästä ja omasta kiireisestä arjestasi, etkä kuitenkaan jaksa tehdä asioille mitään, vaan odotat vain kevättä, lomaa, matkoja tai jotain muuta kuin heräämistä klo 5.45 ja raahautumista kylmässä ja pimeässä juna-asemalle oravanpyörään juoksemaan. 😅 Joo, ehkä me jokainen voitaisiin tehdä jotain. Vaikka oppia nauttimaan näistä ohikiitävistä h...

Tultiin juuri viimeisestä talven futsal-pelistä. Aika vihkoon meni pelit siellä. Näytti siltä, että joukkue ei vain halunnut voittaa. Toiset halusi enemmän. Olen oikeastaan oppinut tämän 13-vuotiaalta pojaltani. Kaikessa on kysymys päästä. Kuka haluaa ja kuinka paljon? Mitä olet valmis tekemään joukkueen eteen? Olen kuunnellut äänikirjana Liisa Keltinkangas-Järvisen Itsekkyyden aika -kirjaa. Tietokirjojen suurkuluttajana harvoin kohtaan mitään kirjaa, mikä jotenkin "herättää". Usein huomaan kävelleeni pitkään äänikirjan kanssa ajatellen ihan muuta tai jopa selaten samalla jotain somea. Tämä kirja jostain syystä puhutteli ja suosittelen sitä siis myös sinulle. 😊 Olen syntynyt tähän Keltinkangas-Järvisen mainostamaan "entisajan" sukupolveen, jolloin ihmiset olivat täyttä massaa, opettaja ja vanhemmat auktoriteetteja, ja jopa aloitellessani ammattikorkeakoulututkintoani 1998, meille annettiin vain valmis opintosuunnitelma ja lukujärjestys eteen, jota kaikki oppilaat m...

Eilen juteltiin A:n syntymäpäivillä työstä, työnhausta, valinnoista ja asettautumisesta jonnekin, ja jäin miettimään omaa ja lähipiirini valintoja. Kun opiskelin täällä kotiseudulla lukiossa, itselleni oli aivan selvää, että täältä oli päästävä pois, koska "täällä ei ole mitään". Myös kaikki 3 siskoani ovat opiskelleet isoissa kaupungeissa. Nyt meistä kaikista neljästä kolme asuu täällä "keskellä ei mitään", ainoastaan yksi jäi opiskelupaikkakunnalleen. Jos tämän yhdenkin siskoni mies olisi saanut työpaikan valmistuttuaan täältä, hekin voisivat asua täällä. Oikeasti asuinpaikat ovat kiinni monesti pienistä sattumista. Minkä opiskelupaikan ja työpaikan sinä/kumppani onnistuu saamaan, ja minne paikkaan alkaa lopultakin rakentamaan elämää. Mitä sanoisin 20-vuotiaalle itselleni nyt aloittelemassa työelämää, kun vuosia on takana kohta puoli vuosisataa? 1. Ole avoin kaikelle ja tartu tilaisuuksiin Tartu rohkeammin kaikkeen jo nuoresta pitäen, vaikka pelottaa. Itse missasi...