Pettymysten sietoa, itsekkyyspuhetta, sähkönseurantaa ja selviytymistä tästä talvesta

Tultiin juuri viimeisestä talven futsal-pelistä. Aika vihkoon meni pelit siellä. Näytti siltä, että joukkue ei vain halunnut voittaa. Toiset halusi enemmän. Olen oikeastaan oppinut tämän 13-vuotiaalta pojaltani. Kaikessa on kysymys päästä. Kuka haluaa ja kuinka paljon? Mitä olet valmis tekemään joukkueen eteen?

Olen kuunnellut äänikirjana Liisa Keltinkangas-Järvisen Itsekkyyden aika -kirjaa. Tietokirjojen suurkuluttajana harvoin kohtaan mitään kirjaa, mikä jotenkin "herättää". Usein huomaan kävelleeni pitkään äänikirjan kanssa ajatellen ihan muuta tai jopa selaten samalla jotain somea. Tämä kirja jostain syystä puhutteli ja suosittelen sitä siis myös sinulle. 😊 Olen syntynyt tähän Keltinkangas-Järvisen mainostamaan "entisajan" sukupolveen, jolloin ihmiset olivat täyttä massaa, opettaja ja vanhemmat auktoriteetteja, ja jopa aloitellessani ammattikorkeakoulututkintoani 1998, meille annettiin vain valmis opintosuunnitelma ja lukujärjestys eteen, jota kaikki oppilaat mukisematta alkoivat suorittamaan samassa järjestyksessä alusta loppuun. Kouluilla ei ollut yksilöllisiä vanhempainvartteja ja HOPS-keskusteluja, päiväkodeissa varhaiskasvatussuunnitelmia, töissä kehityskeskusteluja, eikä kukaan ylipäätään kysynyt, kuka sinä olet tai mitä haluat tehdä. Oli selvää, että kaikki käyvät vain koulunsa loppuun, hankkivat vakituisen työn, hankkivat perheen, omakotitalon ja koiran, ja rajuimmat ehkä eläkkeellä matkustavat hetkisen, kunnes kuolevat tyytyväisinä veronmaksajina pois. Maailma on muuttunut tästä kuviosta rajusti.

Keltinkangas-Järvinen kutsuu tätä itsekkyyden ajaksi. Yhtäkkiä sinun tuleekin näkyä ja kuulua. Erottua muista ja vaatia itsellesi yksilöllistä kohtelua. Olla jopa tyrkky. Täytyi oikein räjähtää nauramaan, että onko professori katsonut samaa Tyrkky-ohjelmaa, jota seurasin joskus poikani kanssa Yle Areenasta. 😁Ujojenkin lasten kuuluu kuulemma reipastua. Täytyy myöntää, että olen itsekin lähtenyt tähän mukaan. Olen ihaillen katsellut poikieni koulutietä, kuinka nykykoulu opettaa lapsista esiintyjiä ja saamaan suunsa auki toisin kuin meidän sukupolven aikana, jolloin parhaat oppilaat istuivat hiljaa ja antoivat opettajan olla rauhassa.😅 

Nyt kuitenkin professori oli löytänyt yhden selittävän tekijän lasten ja nuorten ongelmiin eli tämän individualismin ja itsekkyyden ajan, kun kukaan ei enää ajattele meitä vaan minua. Jokainen pahoittaa mielensä yhdestä jos toisesta asiasta, kun ajattelu pyörii vain ja ainoastaan oman itsen ympärillä. Ja jos jostain syystä sinusta ei tulekaan menestyjää, olet epäonnistunut yksilö. Itsetunto rakentuu tällöin vain muilta saatujen kehujen tai tykkäysten ympärille. Totta. Kyllähän minäkin seuraan postausteni tykkäyksiä, kommentteja ja lukijamääriä. Ilmeisen itsekäs tyrkky.😁 

Samaan aikaan, kun kuuntelin tätä sanomaa järkyttyneenä ajattelin kokeilla kirpeässä ja aurinkoisessa säässä ottaa selfie-kuvan tänne someen, jossa lumihiutaleet kaaressa kimaltaisivat ylöspäin heitettäessä auringossa puhelin aseteltuna ison heinäpaalin päälle, mutta siis eihän tämä ihan putkeen mennyt, niin kuin kuvasta näkyy, puhelinkin taisi kostua lumesta ja ihan alkoi naurattamaan tämä samanaikainen itsekkyyspuhe ja nämä selfiet. 😂 Mitä sinä ajattelet? Elämmekö itsekkyyden aikakautta? Pitäisikö palata takaisin 80-luvun henkeen ja yhteisöllisempään kulttuuriin?

Tästä itsekkyydestä pörssisähkön hintaan. Kireät pakkaset ovat jatkuneet, ja omakotitalojen sähkönkulutus on pilvissä, eikä kenenkään hermo varmaankaan kestä palella viikosta toiseen saati sitten lykätä pyykkien pesua ja saunassa käymistä. Luojan kiitos vaihdettiin täksi talveksi kiinteään sopimukseen täällä kotona. Mökillä sen sijaan ongelmat ovat käsillä ja iso sähkölasku tulossa, kun mökkiä ei voi kylmäksikään kytkeä. Jostain kumman syystä näin kylmimpänä ajanjaksona, tuulimylly lakkaavat aina pyörimästä, ydinvoimalat ovat huollossa, aurinkosähkö ei lämmitä tai muuten vain sähköyhtiöt keräävät seteleitä Roope Ankan tavoin. Jonkunhan takataskuun nämä rahat menevät. Omaan järkeen ei vain käy, että joku olisi tässä maailmassa niin perusteellisesti muuttunut, että "tälle ongelmalle ei vain voi mitään". Kyllä voi ja te päättäjät siellä Arkadianmäellä voisitte keskittyä tähän sen sijaan, että näperrellään vaikka niiden laitosvessojen tai ovien määrästä laitoksissa!

Meidän viikonlopun suunnitelmat menivät täysin uusiksi, kun A sairastui keskellä viikkoa, eikä kyennyt lähtemään jalkapalloleirille ja omaan huipputärkeään karsintapeliin eilen. Jännättiin sen sijaan VEO:n livekameran ääressä kotona eilen. A mittasi sykettään pelin aikana ja kävi parhaimmillaan 135, ja kaloreitakin kului yli 300 sen pelin aikana jännittäen. Itsekin olin ihan pähkinöinä siinä vieressä ja koko meidän perhe, koska aika pitkälti kesän pelit riippuisivat tästä. Mikä pettymys, kun peli päättyi tasapeliin, ja nyt odotetaan hikisesti pari viikkoa, miten loppujen pelien käy, mihin itse ei enää voida vaikuttaa. Tätä pettymysten määrää on sitten käsitelty tänä viikonloppuna ja tänäänkin, kuin myös isoveljensä pelit menivät penkin alle. 😕

Tämänpäiväiset kannustusjoukot

Saatiin kuitenkin pelikatsomoon tänään J:n mummo ja kummit kannustamaan, eikä halli ollut jäässä, vaan superlämmin, vaikka varta vasten oli mummolle hankittu toppahousut. 😅 Syötiinpä hallilla laskiaispullat pahimpaan harmistukseen ja tästä jatketaan kohti kevään nurmipelejä. Lumesta tosin pitäisi päästä sitä ennen eroon. 😉 OIkeasti on kyllä ollut superkaunista näinä muutamana viikkona, kun aurinkokin on alkanut paistaa hangille. K lämmittää meidän takkaakin tunnelmallisesti aamuin illoin. 

Ihan kuin lapissa tykkylunta:-)

Töissä juuri hikisen työn uuvuttavana palauttamani raportti palautui takaisin täydennyspyyntöineen. Onneksi en ollut ehtinyt vielä siivota työpöytääni niiltä aineistoilta, niin kuin suunnittelin vaan ei kun uudestaan hiomaan. Kollega päästi ruman sanan tästä kuulleessaan, mutta itse ajattelen, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Julkisen sektorin tuottavuus tästä nousuun. 😁

Täällä ne tuulimyllyt lepäävät

Huomenna herätys taas 5.45 ja ei kun töihin. Teen 50 % etätyötä, jolloin joka toinen viikko nämä lyhyesti nukutut yöt 3kertaa ja joka toinen viikko 2 kertaa. Eilen muuten tein veroilmoitukset, johon laskeskelin taas kerran matkakulujani, jotka ovat joka kerta yhtä kauheat. Viime vuodesta ei tainnut saada edes etätyövähennystä, kun hallitus taisi senkin säästötoimina poistaa. Tämän työhuoneen kulut siis jäävät minun, iloisen veronmaksajan kokonaan maksettavaksi. Tarvisin muuten uuden näppäimistön ja hiirikin vetelee viimeisiään.😅

Eilistä jännitysnäytelmää kotona

No niin, täytyy lähteä vielä kävelemään kauppaan, jotta huomiseksi olisi pojille jotain evästä koulun jälkeen ja itsellekin jotain töihin. Ja tämän päivän askeleetkin ovat melko minimissään siellä hallissa istumisesta. 😁 Iloista viikkoa sinne!