Eilen juteltiin A:n syntymäpäivillä työstä, työnhausta, valinnoista ja asettautumisesta jonnekin, ja jäin miettimään omaa ja lähipiirini valintoja. Kun opiskelin täällä kotiseudulla lukiossa, itselleni oli aivan selvää, että täältä oli päästävä pois, koska "täällä ei ole mitään". Myös kaikki 3 siskoani ovat opiskelleet isoissa kaupungeissa. Nyt meistä kaikista neljästä kolme asuu täällä "keskellä ei mitään", ainoastaan yksi jäi opiskelupaikkakunnalleen. Jos tämän yhdenkin siskoni mies olisi saanut työpaikan valmistuttuaan täältä, hekin voisivat asua täällä. Oikeasti asuinpaikat ovat kiinni monesti pienistä sattumista. Minkä opiskelupaikan ja työpaikan sinä/kumppani onnistuu saamaan, ja minne paikkaan alkaa lopultakin rakentamaan elämää. Mitä sanoisin 20-vuotiaalle itselleni nyt aloittelemassa työelämää, kun vuosia on takana kohta puoli vuosisataa?
1. Ole avoin kaikelle ja tartu tilaisuuksiin
Tartu rohkeammin kaikkeen jo nuoresta pitäen, vaikka pelottaa. Itse missasin pelon vuoksi monia kokemuksia. Halusin 16-vuotiaana taidealalle, ja jostain kummasta syystä päädyin sote-alalle (jossa on (tai ainakin oli) töitä). Katselin haikaillen taidekorkeakoulujen opintopolkuja ja huomasin päätyneeni heti valmistuttuani sijaiseksi vaihtamaan ikäihmisten vaippoja. Olisin päässyt nuorena kyläyhdistyksen sponsoroimalle teatterikurssille opiskelemaan kesäteatterihommaa, mutta ujona tyttönä puhelinsoiton tullessa, en osannut hyppiä innosta. Kieltäydyin myös pyhäkoulun vetämisestä. Sekin olisi varmasti ollut hauska kokemus ja buustannut itsetuntoa. Onneksi tartuin kuitenkin 4H-kerhon vetohommiin sekä vedin monet vuodet ilmaisutaidon kerhoja, saaden niistä taskurahoja. Eri kerhojen vetovastuu täytti omaa CV:täni jo heti nuoresta ja opetti vastuuta.
2. Keskity vahvuuksiin
Nuorena ajattelin kaikkea, mihin minusta ei ole, ja annoin niiden asioiden rajoittaa tekemistäni. Suljin esimerkiksi pois kaikki alat, missä tarvitaan vahvaa kielitaitoa (koska minulla ei ole kielipäätä) ja matkatyöt (koska en ole ollut koskaan auton ratissa vahvimmillani). Mihin ihmeeseen unohdin, että olin tosi luova keksimään mitä vain, sain innostettua ihmiset helposti mukaan mihin vain, olin utelias, avoin, huumoritajuinen ja aktiivinen, joita piirteitä tarvitaan ihan joka paikassa. Johtamisguru Peter Drucker onkin sanonut osuvasti, että "ihminen voi suoriutua vain vahvuuksiensa varassa. Heikkouksien varaan ei voi rakentaa mitään".
3. Älä vertaile itseäsi muihin
Muistan, kuinka kateellinen olin, kun luokkakaverini pääsi heti valmistumisemme jälkeen vakituiseen työhön jonnekin vanhusten uuteen avattavaan palveluasumisyksikköön. Itsekin olin hakenut sinne, mutta jostain syystä haastattelu taisi mennä penkin alle. Nyt myöhemmin mietin, että olisin varmasti siellä paikassa kyllästynyt kahdessa kuukaudessa, enkä varmasti olisi osannut laittaa niitä sipulipihvejä, mitä haastattelussa kysyttiin, ja ehkä haastattelijat näkivät sen. Itse ajattelin vain olevani huonompi kuin kollegani, koska en päässyt sinne. Tein itse pätkätöitä aktiivisesti monta vuotta eri yksiköissä, ja kadehdin jopa opiskelukaveriani, joka soitettiin entiseen harjoittelupaikkaan kylvettäjäksi ja vakinaistettiin siihen. Meillä oli siis ammattikorkeakoulututkinto, mikä ei missään nimessä pätevöittänyt kylvettäjäksi, mutta työpaikat olivat niin "kortilla", että otettiin vain mitä saatiin. Näin myöhemmin ajateltuna, sain näissä pätkätöissäni enemmän omaa aikaa ja vapautta, näin erilaisia paikkoja, tutustuin uusiin ihmisiin ja asiakkaisiin, ja sain hyvää kokemusta, mistä on ollut paljon hyötyä. Joten älä vertaile itseäsi muihin.
4. Elä tätä hetkeä, äläkä ole niin huolestunut tulevasta
Muistan yhden entisen kollegani, joka teki määräaikaisena viriketoimintaa kaupungin yksiköissä. Jokainen kokous, jossa minäkin olin, tämä henkilö keskittyi hänen epäselvään työtilanteeseensa, eikä voinut ottaa mitään tehtävää hoidettavakseen. Siinä vaiheessa itse olin ollut niin pitkään erilaisissa määräaikaisissa kehittämistehtävissä, etten jaksanut stressata yhtään. Jokainen työpaikka pitää nähdä portaana seuraavaan ja hoitaa ne täysillä viimeiseen asti. Kaiken lisäksi vakituinen työpaikka ei ole yhtään sen suojatumpi, jos taloustilanne on huono. Jos olisin saanut vakkariduunin heti valmistuttua, olisi esim. meidän hieno Aasian 2,5 kuukauden kiertomatka jäänyt kolmikymppisenä tekemättä. Ja silloinkin panikoin matkalta kotiin tullessa, mistä löydetään työpaikat ja asunto. Nyt kuiskaisin korvaan, että kaikki järjestyy. Nauti tästä elämänvaiheesta, kun elämä on täynnä mahdollisuuksia ja koko omaisuutesi pakattuna kesämökille. 😁
5. Ole joustava ja ota nekin hommat, joita et osaa tai mitkä tuntuvat hankalilta
Moniin kurjempiin ja oudompiin tehtäviin ei monesti ole ottajia. Älä kuuntelee liikaa kokeneita ja joskus kyynistyneitä kollegoja, jotka neuvovat "pitämään oman päänsä" ja kieltäytymään kaikesta, mikä ei "kuulu sinun tehtäviin". Ainakin omat vastuualueet ovat lisääntyneet joka työtehtävässä, kun on joustavasti suostunut osallistumaan yhteen jos toiseen juttuun ja venymään silloin, kun siihen on tarve.
6. Lähde ennen kuin sinusta tulee kyynistynyt ja jatkuvasti valittava työkaveri
Muista, että aina löytyy vaihtoehtoja. Ketään ei ole sidottu mihinkään työhön. Jos nykyinen työ tuottaa tuskaa ja motivaatio on nolla, tee suunnitelma siihen, miten pääset sieltä pois polttamatta siltoja. Ehkä hämmentävin hetki on jokaisessa työssä kuunnella näitä kollegoja, joiden mielestä lähes kaikki on p...skaa. Ei kannata olla siellä valitusporukassa, vaan käyttää sama energia siihen, että löydät jotain muuta, ellei sitä p...kaa onnistu joksikin muuksi tuunaamaan. Muistan, kun tein sijaisuutta järkyttävässä paikassa inhoten jokaista minuuttia siellä. Olin välillä hyvin epätoivoinen ja tuntui kuin olisin ikuisesti ollut tuomittu olemaan siellä loppuiän. Uskoin, että myöskään työttömäksi ei kannata jäädä tai en ainakaan löydä unelmien työtä. Kävin vapaa-ajat avoimen yliopiston luennoilla ja väänsin työhakemuksia joka mahdolliseen paikkaan, ja yritin selvitä töistäni hukkumatta kokonaan ja pilaamatta työilmapiiriä töissä, koska siellä oikeasti oli niitäkin, joille se työ oli elämäntehtävä. Yksi päivä tanssin siellä käytävällä uuden työpaikkani työsopimus käsissäni. Lähdin 2,5 vuoden työsopimuksella heti kahden viikon sisään toiselle puolelle Suomea, enkä katunut päätöstä hetkeäkään, vaikka puoli vuotta sitten hankkimamme ensimmäinen omistusasunto ja rivitalon pätkä jäi sinne "jonnekin" ja alkuun aviomiehenikin...Sain ekan ihan parhaan koulutusta vastaavan työpaikan. Toki en olisi lähtenyt minnekään sieltä rivarista, jos olisinkin löytänyt sieltä jonkun kivan paikan.😂
7. Opettele kaikki uudet jutut ensimmäisenä
Pysy koko ajan ajan tasalla. Opettele kaikki uudet jutut ensimmäisten joukossa, ja päivitä omat opintosi vähintään kerran kymmenessä vuodessa. Tutkinnot vanhenevat, maailma menee eteenpäin, ja jotta menettäessäsi työpaikkasi, pystyt taistelemaan vähistä uusista töistä, on pakko olla ajan tasalla. Itse olen opiskellut vuosien varrella neljä tutkintoa ja mennyt töissä kaikille kursseille, mihin vain ikinä olen päässyt. Avoimen yliopiston opinnot ovat huippuja ja nykyään moni taho tarjoaa aivan ilmaisia verkkokursseja esimerkiksi tekoälyyn. Muistan, kun toiset paperit käteen saatuani ajattelin oikeasti, että nyt voi alkaa lukemaan pelkkiä Harlekiineja. Ehkä en olisi heittänyt kaikkia opiskelukirjojani paperinkeräykseen, jos näkymä jatkuvasta opiskelusta olisi ollut silloin näköpiirissä. 😁
7. Sinun ei tarvitse tietää, mitä teet isona
Vaikka kaikki elämäntaito-oppaat sanovat, että täytyy olla selkeät tavoitteet ja päämäärät, niin uskaltaisin silti kuiskata 9-luokkalaiselle itselleni korvaan, että ei tarvitse. Joskus voi mennä vain go with the flow jonnekin suuntaan ja kokeilla umpimähkää mikä itselle toimii ja mikä ei. Esim. muuttaa tänne maalle takaisin ja toivoa, että löytää täältä töitä ja rauhallista elämää. 😁
Välillä tosin täytyy nipistää itseään, että tallaanko oikeasti täällä näitä polkuja, mitä joskus 16-vuotiaana ollessani terveyskeskuksessa kesätöissä. 😂 Nyt pian 16-vuotta täyttävä poikani miettii ensimmäistä kesätyötään, ja saa ehkäpä samanlaisia kivoja kosketuksia työelämään jostakin kesäduunista täällä niin kuin itsekin aikoinaan. 😀
Mitäs muuta tällä viikolla? A:n pelejä ja synttärit, töissä kiirettä ja pitkiä päiviä. Lauantaina käytiin pelireissulla Pietarsaaressa, A:n kummisetä tuli viikonlopuksi kylään ja sunnuntaina pidettiin 13-vuotiaalle kuopusellemme synttärit kotona. Mukava oli nähdä kaikkia. 💓 Duunattiin tällä kertaa Runebergin torttuja, tavis-kermakakku, voipullia ja voileipiä. Tänään olen tasausvapaalla töistä, ja on ollut ihan mahtavaa nukkua pitkään ja käydä aurinkoisella kävelylenkillä pakkassäässä joen rannalla ja hengata sohvalla tämän blogini parissa. Kävin myös siskoni kanssa uimassa pitkästä, pitkästä aikaa, kun ei vain töiden ohessa ehdi koskaan tai jaksa. Paitsi toki ehtii, jos tekee töitä sen eteen. 😅 Mukavaa pakkasviikkoa sinne!
Kommentit
Lähetä kommentti