Kohta hajoaa selkä ja lonkat - polven tekonivelleikkauksesta kohta 7 kuukautta

Olen tuudittautunut tilanteeseen, että "jee, polvi on lähestulkoon kunnossa", kunnes siskoni tällä viikolla töksäytti kävelylenkillä, että "sinähän linkutat". En ole edes tajunnut linkuttavani ja kuulemma tällä menolla seuraavaksi hajoaa lonkka ja selkäkin. 😨

Ilta-aurinko, kävelylenkki ja kevättakki

Anoppi ja appiukko neuvoivat todellakin heti leikkauksen jäljiltä niitä "sauna ja polven runttaus suoraan" -vinkkejä, joista keskustelin 6 viikkoa leikkauksen jälkeen fysioterapeutin kanssa, joka sanoi, ettei sellaista tarvitse eikä ainakaan suosittele tehtäväksi. Jalka kuulemma kuntoutuu siitä pikku hiljaa jumppaohjeita noudattaen. Nyt siskoni tarkkasilmäisenä huomasi, että eihän jalka edes mene kokonaan suoraan, jolloin kävely muuttuu vinoksi linkuttamiseksi. Olen siis vain yksinkertaisesti käynyt normaaleilla kävelyillä, hoitanut työtä ja perhe-elämää, käynyt kuntosalilla ja uskotellut, että kyllähän se jalka siitä kuntoutuu. Nyt kuitenkin täytynee alkaa tekemään jalalle taas jotain ja ainakin kaivaa ne vanhat jumppaohjeet esiin.🙈

Kuntosalilla tällä viikolla 2 kertaa

Mikä toimintakyky on siis reilu puoli vuotta polven tekonivelleikkauksen jälkeen?

1. Normielämä

Palasin töihin jo kuukauden jälkeen leikkauksesta, ja arki alkoi pyörimään ja pitkät päivät töissä. Oli talvi ja pimeä, jolloin liikuin lähinnä hyötymatkoja juna-asemalle, kauppaan jne. Tänä päivänä pystyn suunnittelemaan reissuja ja liikkumaan jokapäiväisessä arjessa niin kuin muutkin. Pystyn seisomaan kioskilla ongelmitta, haravoimaan, käymään kohtuulenkeillä ja tekemään kotitöitä. Julkisilla pystyn roudaamaan kärrylaukkua ja juna-asemalta veto sujuu ongelmitta.

2. Pyöräily

Pyöräilyhän ei onnistunut pitkään aikaan leikkauksen jälkeen, kun en saanut polvea koukkuun. Lymfaterapiassa keskityttiin nimenomaan polven koukistamiseen ja turvotuksen poistoon, ja sen jälkeen olenkin päässyt kyykkyyn ongelmitta, ja lumen sulatessa polkupyörä löytyi pihalta, eikä ole enää mitään ongelmaa polkemisen kanssa. 

Pyöräily sujuu kuin ennen leikkausta

3. Kävelylenkit

Teen sellaisia 4 kilometrin kävelyjä ongelmitta ja ilman särkylääkkeitä. Jos tarve on enempään, tarvitsen särkylääkkeet. Kesällä on suunnitelmissa mökillä aloittaa saa Soinin lenkit, mistä tulee matkaa n. 7 kilometriä ja nähtäväksi jää, miten jalka kestää ne lenkit. Mutta siis töiden jälkeen ei ole mitään tekosyytä, miksi lenkille ei voisi mennä. Pehmeä maasto on paljon parempi kävellä kuin asfaltti, joten jos mahdollista, kävelen maastossa. Korkokenkiin en ole palannut ollenkaan, vaan mukavilla tennareilla mennään, missä on hyvä vaimennus ja paksut pohjat. Mutta nyt siis ilmeisesti linkutan pahastikin, joten täytyy alkaa jumppaamaan uudelleen polvea suoraksi ennen tehokävelyä. 

Hiekkatiet on must ja ympäröivä luonto täällä maalla

4. Jumpat

Haluaisin mennä esim. pilatekseen, mutta en pysty olemaan polvillaan. Polvi ei edelleenkään kestä varaamista. Myös kyykystä ylös pääseminen ei tahdo onnistua kuin toisella jalalla. Toiveena olisi, että syksyllä jalka kestäisi aloittaa jotain??? En tiedä onko normaalia, ettei polvi vieläkään kestä varata???

5. Kuntosali

Kuntosalilla käyn ihan normaalisti, paitsi jätän jalkakyykyt ja polvien kipeät ojennukset väliin. Tosin nyt aloin miettimään, että pitääkö niitä tehdä kivuista huolimatta. Onko ongelma se, että olen vältellyt liikkeitä, jotka tekevät kipeää, jolloin lihakset eivät ole vahvistuneet? 

6. Juoksu

En ole juossut tai hölkännyt ainakaan 16 vuoteen, mutta olen tottunut juoksemaan bussipysäkille, metroon, kokouksiin jne. mihin nyt viime tipassa tuleekaan mentyä, ja nyt tämä ei onnistu. Jalalla ei siis pysty vieläkään ottamaan juoksuaskelia, koska käy kipeää ja pelkään jalan menevän alta. 

7. Portaat

Asutaan kaksikerroksisessa talossa ja yhdet portaat ylös menevät ongelmitta. Alas tulen edelleen yksi porras kerrallaan. Töissä turvaudun useimmiten hissiin, mutta viime aikoina olen huomannut, että ylös pääsee kyllä melko vaivatta kolmet portaat, alas päin on vaikeampaa. Porraskävelyä täytyy alkaa harrastamaan enemmän ja hyötyliikuntaa ainakin niissä. Ehkä en vielä kuntani kuntoportaille kuitenkaan mene, vaan odotan sitä kivutonta päivää. 

8. Rappuset ja kiipeily ylös

Verhojen vaihto ja ylhäällä kiikkuminen on jäänyt pääsääntöisesti perheen miehille, koska alastullessa tärähtää ja ylöspääsy on hankalaa.

9. Kantaminen

Kevyet kauppakassit ja työreppu tietokoneineen kulkee ongelmitta mukana, mutta raskaat 8 purkin maitokassit ei, eikä myöskään sohvien tms. kantohommat. Pääsiäisenä siivosin mökkiä ehkäpä 8 tunnin ajan melko ongelmitta, mutta en lähtisi muuttamaan mitään, ja tänään skippasin siskoni ehdotuksen kantaa mummon lyijynpainava pihakeinu autotallista pihalle. 

Tänään siskon ja äidin kanssa lähdössä kävelylenkille

Summasummarum, toimintakyky polven nivelrikon ja leikkauksen jälkeen ei ole täysin vielä palautunut, mutta normiarki sujuu hyvin. Ja siis pakko kaivaa esiin ne ohjeet vielä jalan suoristamiseen, ja tarvittaessa konsultoida työpaikan fyssaria kävelyasennon kanssa, jotta selkä ja lonkat pysyisivät kunnossa. Myös viiden kilon laihdutus auttaisi varmasti kovasti kävelyn helpottumisena, mutta sehän on helpommin sanottu kuin tehty. Niin ja ne portaat etureisien vahvistamiseen...😅

Siellä se mökki taas odottaa

Tällä viikolla olen kävellyt paljon ja jaksoinpa etäpäivän jälkeen jopa pyöräillä kunnon lenkkipolun viereen. Kaiken lisäksi otin lisämotivaatioksi luureihin David Gogginsin kirjan Pysäyttämätön. Ehkäpä kirja haastaa minutkin ylittämään omat rajat ja löytämään oman potentiaalin kivusta huolimatta. Lukuvinkki sinulle, joka tyydyt ehkä liiankin helppoon elämään ja tarvitset vähän potkiskelua niin kuin minäkin. 😁

Päästiin eilen Kokkolan Keskuskentälle pelaamaan ROPS:ia vastaan

Eilen pelattiin Kokkolan Keskuskentällä Rovaniemen joukkuetta vastaan ja meidän sarjapelit käynnistyivät. Aivan mahtava ilma olla ulkosalla, ja suuren luokan meininki päästä isolle stadionille, jossa oli kuuluttaja ja katsomot. Pojat kuulutettiin sisään juhlallisin menoin, ja me päästiin nautiskelemaan musiikista ja kovasta pelistä. Meidän joukkue tosin hävisi 1-0. Ehkäpä vielä täytyy treenata yhdessä. Katsotaan, miten ensi viikonloppuna käy Oulussa pelireissulla. Nyt siis joka viikko heinäkuun alkuun pelejä 1-2 viikossa, Särkänniemi Cup ja se Hollannin turnaus. Ja pihankin repaleinen maalinverkko pitäisi saada korjattua ja piha joskus haravoitua. 😅

Jotain tarttis tehdä, mutta onneksi aurinko häikäisee

Töissä mulla oli kehitys- ja työnkuvakeskustelu, ja aika jännää, että sain oikeasti työlleni määrällisiä tavoitteita. Katsotaan, miten käy. Työkaverini lakonisesti sanoi tämän kuullessaan, että aikoo lykätä keskustelua kesään asti, kunnes menee sinne ja saa ne määrälliset tavoitteet myös, jonka jälkeen saa niille vuoden toteutusaikaa. Sitten vuoden päästä todetaan, että tavoitteet eivät ole toteutuneet, ja hän saa potkut. Irtisanomisaika on 6 kuukautta, jolloin hän voi jäädä eläkkeelle. 😂 Mikä suunnitelma. Itse en ole eläkeiässä, joten pakko alkaa urakoimaan tavoitteita toteutumaan. 

Eilen Kokkolassa oli kiire käydä etsimässä lähin jätskipaikka ennen pelin alkua

Huomenna taas työviikko käynnistyy ja treenikuskaukset. Nämä valoisat päivät ja illat on kyllä ihan huippuja. Nautitaan siis niistä! 😍 Mukavaa viikkoa sinne!