Kotiseudulle

Ihan parasta viihdettä on seurata täällä maalla urheiluseurojen toimintaa. A:n uusi ulkomaalainen valmentaja on laittanut tuulemaan. Hän haukkuu treeneissä laiskat ja lahjattomat futaajat maan rakoon. Ja lopuksi sanoo, "Jos ei kiinnosta, lähde meneen." Voin kuvitella, että joku erityisherkän lapsen huoltaja on tehnyt jo kirjallisen valituksen ja hankkinut lapselleen psykoterapiaa.😉 Kun varovasti kyselin meidän futaajan mielipidettä tästä höykytyksestä, hän vastasi vain, että "pitää vain olla parempi". 😁 Kun Kokkola Cupin aikaan hänen kummisetänsä tenttasi uudesta valmentajasta, futaaja kertoi hänen olevan paras ikinä. 🤩Eli onko kotimaiset valmentajat oikeasti liian nössöjä, eivätkä vaadi mitään? No nyt meidän pelko vain on, että valmentaja lähtee itse meneen, kun löytää parempia töitä maailmalta.  Vapaaehtoistöissä koulun keittiöllä Mitähän edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut? Tässä pääkohdat😅 1. Shoppailureissu Ylivieskaan Käytiin tuhlaamassa mummon lahj...

Kumpi oppii enemmän reissussa toisiltaan? 49-v keski-ikäinen äiti vai 13-vuotias teinipoika? Oltiin 13-vuotiaalle ostamallani synttärireissulla Helsingissä tiivis 3 vuorokauden setti yhdessä. Mitä tästä jäi "käteen" muuta kuin läjä luottokorttilaskuja?😆 1. Therian Koulussa ja harrastuksissa aina hyvin käyttäytyvästä nuoresta voi tulla hetkessä villipeto. Nyt vasta tajusin tämän juonen. Kun lapsella on tylsää hän alkaa härkkimään, varastaa äitinsä tavaroita, säikyttelee, pitää pahaa ääntä, vie peiton ja karkit, kutittelee, kiusaa jne. kunnes vieruskaveri menettää hermonsa ja on valmis kuristamaan tyypin.😁 Yleensä tässä vaiheessa isoveljensä kaataa tyypin lattialle painiotteella, jolloin "avuton" pikkulapsi huutaa äitin apuun, koska "ilkeä isoveli kiusaa" ja äiti komentaa isoveljeä kauhuissaan. 😉 Nyt kun tätä isoveljeä ei ollut kiusattavana, eikä myöskään jokapäiväisiä rankkoja treenejä viemässä energiaa, tämä therian vain tupsahteli esiin väl...

Eihän minulla mitään ikäkriisiä ole, mutta vanhimpia suvun jäseniä viikonloppuna katsellessa ja kuunnellessa, tulee väkisinkin mieleen, että elämä kuluu, eikä pysy paikoillaan. Näiden 80-90 -vuotiaiden päivät kuulostivat olevan "selviytymistä päivä kerrallaan" tuntuvan lääkedosetin kanssa. 😉 Tutustuin K:n sukuun joskus 30-vuotta sitten, kun vanhemmat olivat vielä loppumetreillä työelämässä ja lapsensa viettämässä "villiä nuoruutta" tai asettuneet juuri aloilleen joka vuosi lisääntyvän pikkulapsikatraan kanssa. Nyt nämä aiemmat toimeliaat perheiden päät ovat hauraita, juuri ja juuri kotona pärjääviä, osa jo kuolleita tai hoivakodissa. Ja "nuorempi" polvi, jota itsekin siis edustan on tukevasti keski-ikäistynyt, tukevoitunut, paikalleen jämähtänyt ja nykyelämässä jotenkin sinnittelevä sukupolvi. Pienellä huumorilla tämäkin luonnehdinta sallittakoon.😁 Ja sitten vielä katselin tätä nuorempaa polvea pienine lapsineen, ja kuinka yhdelle 3-vuotiaalle oli maailm...