Kotiseudulle

Eilen esikoiseni laittoi yläasteen oven lopullisesti kiinni ja kuopukseni ala-asteen. Viimeisten viikkojen aikana on pohdittu nuorison, K:n sekä työkavereiden kanssa paljon tulevia, mahdollisia arvosanoja, tavoitteita, menestymistä ja ylipäätään elämää, miten sen vaatimuksista selviää hengissä. 😀 Ja mikä ylipäätään on riittävää? Ja entä mikä reilua? Tässä muutamia pointteja, mitä olen itse miettinyt nykykoulua läheltä seuraten.  A:n saama hymypoikapatsas 1. Eriarvoisuus Toisten vanhemmat ovat sata lasissa mukana lasten koulunkäynnissä ja pystyvät tarjoamaan turvalliset olosuhteet ja huolehtimaan lasten perustarpeista. Toiset taas vähän välittävät. Jo se, että vanhempi on vähääkään kiinnostunut siitä, miten koulussa menee, mitä on läksynä ja onkohan ne läksyt tehty, kirjat ja työvälineet mukana, oppimistulokset ovat varmastikin paljon parempia. Tukitoimia varmasti on, mutta niitä olisi myös jotenkin hyvä selittää koko koululuokalle. Miksi jonkun koululaisen pulpetin ympärille on ky...

Jalkapallo on kuulunut meidän elämään noin yhdeksän vuoden ajan lasten harrastusten kautta. Varsinainen jalkapallo-kärpänen puraisi oikeastaan vasta tänne maalle muuton jälkeen, kun nuorempi poika halusi liittyä paikalliseen urheiluseuraan ja isoveljensä puolitoista vuotta sitten. Itselle tämä "koulu" on ollut isompi. En ole ikinä harrastanut mitään urheilulajia perusjumppia, kävelylenkkejä ja kuntosaleja ja koululiikuntaa enempää. On myös yhden käden sormilla laskettavissa minkäänlaiset urheilukisat, joita edes olisin ollut katsomassa ennen poikien harrastamista. Siskon lasten muutamaa peliä olen käynyt katsomassa, jos ne ovat olleet jossain aivan lähellä. Mitään maksullista en varmastikaan koskaan. Telkkarista olen jaksanut katsoa korkeintaan jääkiekon MM-kisojen finaaliotteluita tai olympialaisista kerran neljässä vuodessa jotain, mistä on tulossa "varma mitalli". 😅 Mutta...nythän minusta on tullut futismutsi, joka löytyy jokaisesta katsomosta, jossa jompi kumpi...

Ja varoituksen sana nyt, että en jaksa tällä kertaa siloitella mitään, ja ehkä minut lynkataan seuraavalla kauppareissulla. 😁 Mutta siis tällä kertaa vähän negatiivisempi postaus maaseudulla asumisesta. Vaikka maalaiselämässä on paljon kivoja asioita ja ilmiöitä, löytyy täältä se toinenkin puoli, josta en ole niin ylpeä.    1. Ennakkoluulot ja rasismi: "Ei tulla tänne elämään meidän verorahoilla" Kuukausittain saan käydä nuorten kanssa hämmentäviä keskusteluja ulkomaalaisista, maahanmuuttajista, vegaaneista, vihreistä, vasemmistolaisista, homoista, kelapummeista jne, mitä paikalliset koulussa "jäppäävät". Yleinen käsitys koululuokassa kuulostaa aivan hirveältä. Nytkin luokassa oli harjoiteltu puheiden kirjoittamista, pitämistä ja argumentointia, ja äidinkielen opettaja on yrittänyt hartiavoimin kieltää puheisiin runsaslukaisasti kirjoitetut rasistiset sisällöt, joita en ainakaan itse voinut edes kuunnella. Silti kuulin, että 6-luokkalaisten yläasteelle tutustumispä...

Äitienpäivästä on vaikea kirjoittaa olematta imelä. Kaikilla on ainakin ollut äiti, vaikka itse ei olisi ikinä äidiksi päätynytkään. Itse olen ollut äiti 16-vuotta ja olen saanut nauttia omasta äidistäni jo vajaa 50 vuotta. Annanpa itselleni tässä kevätlukutodistuksen, kuinka on omasta mielestäni mennyt. 😁 Tänään äitienpäivähortensian kanssa poseerausta Käytös 8 Aina välillä pinna palaa, eikä jaksa selittää kolmatta kertaa samaa asiaa teineille, jotka eivät ole kuunnelleet niitä kahta ensimmäistäkään. Ja kun äidin töistä tullessa keittiö on loputtoman sekaisin, astianpesukone tyhjentämättä ja pöytä täynnä likaisia astioita ja maitopurkkeja, hermot palaa ja tällöin uhkaillaan MTV3 + Urheilun peruutuksella ja kännykkäkiellolla. 😂 Useimmiten kuitenkin käytös ihan ok, ystävällinen ja arvostava. Välillä tosin peleissä mutisen pelaajia arvostelevia kommentteja, jos on oikein tiukkoja tilanteita tai joku erehtyy väkivaltaisesti kaatamaan minun pojan. 😈 Keskiviikon pelireissulta Nivalasta H...

Palattiin juuri mökiltä Vapun ja J:n synttäreiden vietosta. Pari päivää irti töistä, arjesta ja harrastusrumbasta teki kyllä hyvää. Torstain olin ottanut tasausvapaaksi itselleni ja varannut itselleni poliisilaitoskäynnin sormenjälkien ottamiseen uuteen passiin. Aviomieheni oli lupautunut mukaan kuskiksi (meidän paikkakunnaltahan on loppunut poliisin palvelut jo vuosikymmeniä sitten) ja ajatuksena oli käydä stressittä aikuisten kesken lounaalla ja marketissa ostamassa Vappu- ja synttäriherkut. Mutta mieheni työkalenteri olikin ladattu täyteen Teamsejä niin, että pääsin haahuilemaan tunneiksi poliisilaitoksen ympäristöön, kun mieheni yritti selviytyä palavereista. Ja pikaisen mättölounaan jälkeen käveleskelin kiireettä markettia yksin ristiin rastiin kärryineni samaan aikaan, kun mieheni yritti selvitä työstään autossa Prisman parkkipaikalla. 😅 Nykytyöelämä. 🙈 Kevään merkkejä haahuillessani passinhakureissulla Passiasia edistyi ja lähdin mökille valmistelemaan seuraavan päivän synttär...