Kotiseudulle

Kuudes syksy täällä maaseudulla käynnistyy. Viisi vuotta on lopultakin kulunut hujauksessa. Alakoululaiset ovat kasvaneet yläkouluun ja lukioon. Omat ja K:n työtehtävät ovat vaihtuneet ja minulla työpaikkakin. Meidän vanhemmat ovat ikääntyneet ja haurastuneet. Oma polvikin reistaillut ja leikattu. Äsken ajeltiin J:n kanssa Halpahalliin ja takaisin pyörällä ostamaan J:lle uusia juoksulenkkareita lukioon, ja kyselin hiljaista kylänraittia ajaessa, että tuntuuko tämä kodilta. Vastaus oli teinimäiseen tapaan lyhyt "joo". 😊 Perjantaina fiilistelemässä töiden jälkeen mökin ilta-auringossa Etätöistä läsnätöihin Tulin tänne Helsingistä etätöihin. Silloin matkustelin paljon etelä-Suomeen ja muuallekin silloisen työn perässä, ja loput aikaa täältä kotoa käsin tein hommia verkossa. Oltiin jo korona-aikana totuttu siirtämään kaikki koulutukset, kokoukset ja osallistavat tilaisuudet verkkoon, ja täällähän minä yritin luoda hyviä, osallistavia tilaisuuksia ja somepostauksia kotistudiossan...

Tänään löysin itseni askartelemasta bingoa, minä bingojen vihaaja, joka lupasin vakaasti valmistuessani parikymmentä vuotta sitten geronomiksi, vanhustyön asiantuntijaksi, että minä en tule koskaan vetämään bingoja. Älä siis sano ei koskaan millekään, koska se saattaa jäädä seuraamaan sinua. 😅 Viikonloppuna seurailemassa serkusten jalkapallomatsia pellolla Miksi päädyin bingojen vihaajaksi? Kun olin lapsi, meidän maalaiskylän urheiluseura järjesti kerran kuussa kinkkubingoja. Itsellä ei ollut sinne rahaa eikä ikääkään, mutta kerran vanhempi siskoni kävi siellä, ja voitti palkinnoksi lapsen silmissä aivan valtavan Lauantaimakkara-pötkön, josta isäni paistoi meille maukkaat makkarapihvit kunnon voissa käännellen. 😂 Kävin silloisen kaverini kanssa joskus katsomassa bingoa, jossa tuntui koko kylä olevan. Nohevimmat ostivat ainakin 5 lappua ja heitä ei saanut missään nimessä häiritä, kun heillä oli kova kiire ehtiä etsiä kaikista viidestä lapusta oikeat numerot. Sitten loppui bingot ja nu...

Olen yrittänyt pakoilla omia tulevia syntymäpäiviä työntämällä ne jonnekin todella kauas. Järkkäilen mielelläni muille juhlia, mutta omat juhlat ovat jostain syystä isosti epämukavuusalueella. Kaikki käsissä olevat ideat tuntuvat joko a) liian työläiltä, b) liian tylsiltä tai c) liian kalliilta. Kaiken lisäksi en halua myöntää edes itselleni, että olen näin vanha. Missä vaiheessa nämä kaikki vuodet ovat kuluneet?  Miten siis järjestää juhlat pienelle lähipiirille lokakuun säässä niin, että niistä jäisi jotain mieleen? Yhdelle siskolle tätä tuskailin, ja hän ehdotti vuokraamaan vain jonkun tilan ja ostamaan pitopalvelusta sinne ruoat ja täytekakkukahvit niin kuin vanhemmat siskonikin ovat tehneet. 😅 Mieheni ehdotti kokeilemaan mökkisynttäreitä, mitä hän vietti. 😂 Ja joo ei. Se edellyttäisi mökin maalausta, remontointia ja laajennustakin, kun lokakuun säässä tuskin tarkenisi pihalla. Joten huoh, mitä varaan? Täällä omalla paikkakunnalla mahdollisuudet tuntuvat aika onnettomilta, va...

5 työpäivää takana kesäloman jälkeen. Tänään ja eilen lauantaina nukuin aamulla puoli kymmeneen. Sen verran täytyi palautua univelasta. Oikeasti jos herää 5.45 töihin, pitäisi mennä nukkumaan viimeistään kymmeneltä, ja enhän minä ennen kahtatoista sänkyyn pääse yrityksestä huolimatta. 😅 Joten harjoiteltavaa syksyyn riittää. Nyt kun pelikausi sekä marjakausi on täysillä käynnissä, päivät ovat hullunmyllyä.   Reipas työläinen ensimmäisenä työaamuna Parasta alkusyksyssä on, että ei kuitenkaan tarvitse pukea takkeja, hanskoja ja raskaita vaatteita. Ei myöskään tarvi sytytellä valoja aamuisin, eikä pimeässä kompuroida talosta ulos. Voi polkea juna-asemalle lintujen laulaessa ja parhaina aamuina auringon paistaessa. Ja mikä parasta, minulla sentään vielä on työpaikka, jonne mennä. 😊 Olenkohan yrittänyt suggeroida itseäni ajattelemaan positiivisia asioita? 😂 Jos ihan rehellisiä ollaan, niin onhan se harmittanut ihan kunnolla herätä kesken yöunien ja yrittää taikoa itsestään ihmise...