Tämä viikko on ollut enemmän kuin ankea. Vettä sataa joka päivä, syksyn lehdistä ei ole enää jälkeäkään. Joka puolella on pilkkopimeää, eikä täällä ole edes kahvilaa, jonne illalla voisi mennä. Vitsit siis ovat vähissä tällä viikolla😀 Selvästikin tarvitsen jonkun strategian selvitäkseni näistä mustista päivistä ja talvesta täällä. Kun kaksi viikko sitten ajeltiin syysloman viettoon Etelä-Suomeen 3/4 perheestä huokasi "koti" nähdessään moottoritien reunalta pilkistävät kerrostalot, hotellit ja elämän. Mikähän auttaisi meitä sopeutumaan tänne? Kesällähän maaseutu on parhaimmillaan, mutta mitä ihmettä täällä tehdään koko pitkä talvi?
Maanantaina heitettiin meidän Telian liittymä jorpakkoon. Minulla oli illalla Teamsissä työjuttu, joka meni totaalisen pieleen, kun verkko ei taas kerran toiminut. Se oli 17 hengen tilaisuus, jossa keskustelun lisäksi yritettiin työkaverin kanssa jakaa Formsin kautta kysymyksiä osallistujille ja netti meni taas kerran poikki ja Teams kaatui. Miten noloa oli yrittää tulla sisään ja ulos, vaihtaa verkkoyhteyttä mobiiliin ja lopulta lähettää työparilleni suunnittelemani jutut sähköpostilla, mikä sentään vielä toimi. Tästä ärsyyntyneenä kävelimme mieheni kanssa R-Kioskille hankkimaan prepaid-liittymän toiselle operaattorille. Nyt meillä on viikon testissä Elisa, mikä on toistaiseksi kestänyt ainakin Zoomin, Teamsin ja muun verkkosurffaamisen samaan aikaan. Ehkäpä meistä siis kohta tulee taas Elisan asiakkaita??? En ole tajunnut, että 2020-luvun Suomessa nettiyhteydet eivät edelleenkään toimi joka paikassa!!!
 |
| Sateisen päivän podcastit |
Yhtenä masentavana päivänä lähdin töiden jälkeen ulos sateeseen kävelylenkille. Kuuntelin verkkovanhempainillan tallennetta lapsiperheen liikkumisesta ja Helsingin yliopiston Utelias mieli -podcastia piristyäkseni. Joku teiden ritari roiskutti vesilätäkön päälleni ja ensimmäistä kertaa varmaankin koko aikuisiän aikana olin todella lähellä näyttää hänelle keskisormea👿 Toinen auto samalla reissulla tööttäsi minulle. Eikö täällä saa kävellä? Rehellisyyden nimissä, minulla ei ollut heijastinliiviä, joita täällä kaikki tuntuvat käyttävän. Miten vapauttavaa olikaan samalla reissulla käydä luurit päässä S-Marketissa, kun ei kerrankaan edes tarvinnut yrittää puhua kenellekään mitään.
 |
| Näkymää kotikadulta |
Yhtenä synkkänä päivänä eksyin Etuoveen katselemaan asuntoja kriteerinä iso kaupunki, kerrostalo, kahviloita, ravintoloita, kuntosali, toimivat verkkoyhteydet, kaupat, posti, katuvalot, ihmiset. Jopa Seinäjoki, Vaasa ja Oulu alkoivat houkuttelemaan enemmän. Käytiin tästä asiasta myös poikien kanssa keskustelua, johon A totesi, että voithan sinä äiti alkaa itse tekemään niitä salaatteja ja J totesi Kannuksesta löytyvän keltaisen Kahvibaarin😁
 |
| Siskoni hommasi meille Halloween-kakun😋 |
Kauhean viikon kruunasi perjantainen Jokihelmen pihvilounas, johon oli kaadettu varmastikin puoli purkkia suolaa. Siivosin töiden jälkeen taloa kolme tuntia pesten kolmea vessaa ja kantaen robotti-imuria ylhäältä alas. Tämäkin meidän paras kaveri juuttui ainakin viisi kertaa takertuen sukkiin ja kaapin alusiin. J:llä oli kaverisynttärit, joihin hän ei olisi päässyt, koska ne pidettiin 8 kilometrin päässä ja perheen ainoa auto oli "töissä" Kokkolassa. Poika suunnitteli ajavansa jonnekin Korpelaan polkupyörällä 8 kilometriä, kunhan välillä ei ole metsiä ja susia. Sitä ei voitu luvata, eikä pyöräteitäkään, joten onneksi poikani luokkakaverin äiti suostui ottamaan J:n kyytiin. Julkisiahan täällä ei ole ja meillehän ei ihan heti toista autoa hankita.😃 A:n ensimmäisiltä kaverisynttäreiltä joku isä heitti poikamme pyöränsä kanssa kotiin. Ilmeisesti oli säälinyt vesisateessa pyöräilevää poikaa. Juuri tällä viikolla kaksi päivää UKK-instituutin Terveysliikunnan päiville osallistuneena ymmärsin, että lisääntyvän pyöräilyn ja kävelyn avulla rapakuntoinen Suomi saadaan kuntoon. Sitä odotellessa.😅
Ja ehkä ensi viikolla jotain positiivisempaa postausta maallemuuton valoisemmista puolista.👍
Kommentit
Lähetä kommentti