Tämä on työkaverini Jaanan heittämä ehdotus tulevalle blogitekstilleni. "Kirjoita siihen kaikki oudot jutut, mitä olet huomannut uudella asuinseudullasi ja sitten joskus vuosien päästä on kiva katsoa, mitkä kaikki niistä ovat muuttuneet. Kiitos tästä ideasta! Tässäpä havaintojani kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta hyvässä ja pahassa😊
1. "Soitellaan"
Olemme törmänneet "Soitellaan"-ilmiöön. Aikatauluja ei laitetakaan täällä "lukkoon" niin kuin muualla ja kirjata kalenteriin, vaan tavara tulee ehkä ensi viikolla, mitä sitten "soitellaan". Toinen jännittävä toteamus on, että "Tulkaa käymään toimistolla", mihin ei varata aikaa, vaan todetaan, että "kyllä minä siellä yleensä olen". Likakaivontyhjentäjä saapuu ehkä loppuviikosta, nuohooja maanantaina tai tiistaina, kun liikkuu "siellä päin". Ilmalämpöpumppuasentaja "joskus lokakuussa". Betoni tulee, kun ehtivät.
Puhutaan, että maalaiset ovat leppoisia ja kaupunkilaiset kiireisiä. Johtuuko se siis tästä, että kaupungeissa sovitaan esimerkiksi, että huoltomies tulee tiistaina klo 13, jolloin sekä huoltomiehen, että asiakkaan pitää olla klo 13 sovitussa kohteessa, mikä taas tarkoittaa kiirettä sitä ennen. Edellisellä työkeikalla ei saa venyä kauemmin, eikä jäädä rupattelemaan kenenkään kanssa saati sitten kahvittelemaan, vaan työpäivät ovat täynnä sovittuja keikkoja, jotka hoidetaan ajallaan. Jos mitään ei sovita tarkasti, kiirettä ei koskaan ole, eikä suorituspaineitakaan. Kyllähän asiakas soittelee uudelleen, jos jotain oikeasti haluaa. Kumpi näistä loppujen lopuksi onkaan kätevämpää ja kenen näkökulmasta? 👀
2. "Täällä pyörällä liikkuvat vain lapset"
Pieneksi paikkakunnaksi täällä on vilkas autoliikenne. Juuri kukaan ei käy havaintoni mukaan asioilla kävellen tai pyörällä. Siinä missä kaupungissa vapaat pyöräpaikat ovat harvinaisia, täällä harvinaista on se, että pyöräpaikoilla joku pyörä joskus on. Missä ovat rollaattoreilla kulkevat mummot, lastenrattaita työntävät äidit ja pyörällä ajavat perheenisät lapsineen? Sisko tähän osuvasti totesikin tätä asiaa ihmetellessäni, että "täällä pyörillä liikkuvat vain lapset".
 |
| Ruokaostoksilla Halpahallissa |
3. Missä on kasvisruoat?
Viime kuussa Tampereen reissussa tokaisin työkaverilleni, että "sinä et saisi meillä kyllä mitään ruokaa, kun olet kasvissyöjä". Trendi ainakin pääkaupunkiseudulla on ollut jo pitkään, että aina on tarjolla vähintään yksi lämmin kasvisruokavaihtoehto. Tämä on lihansyöjän paratiisi, esim. liharuokia on ensi tiistaille lempipaikkani lounaslistalla: "Savuporokeitto, kassler, maksapihvit, jauhelihakastike", mutta kasvissyöjälle pelkkä viher- ja raastesalaatti. Maidottomalla ruokavaliolla oleva aviomieheni ei myöskään löydä lounaspöydistä soijamaitoa kahviinsa.
 |
| Rauhalan kotiruokalounas |
4. Tekstaripalsta
Hauskinta ikinä on lueskella paikallislehden tekstaripalstaa, jotka on siivottu isojen medioiden lehdistä jo aikaa sitten pois. Mitäpä sanotte näistä: "Usko on hyvä asia mutta kaikki uskonlahkot pitäis lailla kieltää" tai "Milloinhan Kitinvaparin salin musiikkivehkeet korjataan? Ilmeisesti kaikista epäkohdista voi valittaa nimettömästi paikallislehden palstalla.😁
5. "Ei mitään kiirettä"
On vaikea tottua tähän kiireettömyyteen. Kun kaupungissa kassajono seisoo jonkun töppäiltyä punnitustarrojen kanssa, jono takana sekä kassa kiristelevät hermojaan ja vaihtavat mahdollisuuksien mukaan kassajonoa. Täällä olen törmännyt tilanteeseen jo useamman kerran, jolloin kassa lohduttaa kertomalla "töppääjälle", että ei ole mitään kiirettä.😀
6. Rupattelu
Vaikeinta itselleni on opetella rupattelemaan. Olen kuljeskellut paljon täällä lähisukuni kanssa, jotka hallitsevat taidon paljon minua paremmin. Mentiin sitten kauppaan, kuntosalille, jumppaan, vanhempainiltaan tai mihin tahansa törmään kevyeen jutusteluun. Kaikki vaikuttavat tuntevan toisensa. Olen parinkymmenen vuoden ajan tottunut istumaan hiljaa busseissa ja odotussaleissa ja nyt yhtäkkiä pitäisi keksiä jotain kevyttä rupateltavaa kaikkialla sulautuakseen joukkoon.😅
 |
| Kuoppia ja paikkauksia uuden kotikaupunkini malliin |
7. Asfalttikuopat
Jo ensimmäisillä viikoilla törmättiin uudessa kotikaupungissamme syviin kuoppiin asfaltissa koko keskustan alueella. Siskontyttö totesi oppineensa niitä hyvin väistelemään mönkkärillään, joten niin varmasti kaikki muutkin. Kaupungilla kävellessämme huudahdin pojalleni, että älä mene kaivon päälle. Selitin, että se voi olla risa ja poika tippua syvälle kaivoon, johon kahdeksanvuotias totesi, että "miksi näille ei tehdä mitään"? Niin. Lapsi on tottunut, että pielessä oleville asioille tehdään jotain.
8. Vanhempainilta, jossa on vanhempia paikalla
Osallistuin tällä viikolla vanhemman poikani vanhempainiltaan ja mikä hämmästys siellä koittikaan, kun tupa oli täynnä vanhempia ja opettaja oli keitellyt meille vielä kahvit ja teetkin😮 Vantaalla olin tottunut kuuden hengen kokoonpanoon, jotka hiki virraten juosten olivat ehtineet paikan päälle kuuntelemaan puolen tunnin yksinpuhelua ja jotka yrittivät kadota pulpetin taakse, kun opettaja alkoi puhumaan varainkeruusta luokalle. Täällä uudessa koulussa vanhemmat olivat viime vuonna askarrelleet porukalla heijastimia myyntiin, ja tarkoituksena on oikeasti lähteä leirikoulua viettämään jonnekin kauemmaksi kuin Vantaalla Helsingin Korkeasaareen. Erästä isää siteeraten: "Laitetaan ne niin kauas kuin mahdollista".
9. Jälkkärit
Olen ilokseni saanut huomata, että täällä pohjoisemmassa syödään vielä jälkiruokia😊 Ihan parasta tuoretta mokkapiirakkaa olen saanut Lounasravintola Rauhalassa jälkkäriksi ja Jokihelmen hedelmäsalaatti kermavaahdolla saa aina hymyn huulille. Kuinkahan lihava minusta vielä tulee täällä, jos en suostu kokkailemaan lounaitani kotona?
10. Edullinen kuntosali
Maksoin pääkaupunkiseudulla kuusinkertaisen hinnan kuntosalikortistani Elixialla. Täällä maksan 10 euroa kuussa. Ehkä sali ei ole kaikista modernein, laitteita on vähän ja pukuhuoneena on unisex-koppi, jonne ehkä juuri ja juuri mahtuu 3 ihmistä samaan aikaan, eikä suihkutiloista tai saunasta ole tietoakaan. Mutta minulle tämä on juuri sopiva. Jos salille sattuu menemään ajankohtana, jolloin siellä ei ole muita, pääsee ehkä vaihtamaan Radio Suomen johonkin toiseen kanavaan nimimerkillä merisää ja puuskaista tuulta kaakkoissuunnasta minuuttitolkulla😄 Niin ja mikä mahtavinta, minun virikesetelit toimivat täällä👍
Edelleen täytyy nipistää välillä itseään, että olen todellakin täällä. Kuljeskelen näillä rauhallisilla kaduilla, vedän henkeen raikasta maalaisiltaa ja kaukana on kaupungin meteli.
Kommentit
Lähetä kommentti