Hätkähdin siskoni tokaisua viime viikonloppuna, kuinka en ymmärtänyt jotain asiaa, koska "sinähän olet kaupunkilainen". En tiedä, miksi itse itseäni kutsuisin. Maalta kotoisin oleva, kaupungin iloihin tottunut nykyinen maalainen. Mihin heimoon oikein kuulun? Tarvitseeko puoltaan valita? Voisiko olla vain puolikas, jonka toisessa kädessä on multahanska ja toisessa lounasseteli?😊
 |
| Heimo Tampereella |
Lähdettiin äitini, siskojeni ja kummiserkkuni kanssa Tampereelle hurvittelemaan. Kun pyöreitä täyttävä siskoni toivoi saavansa syntymäpäivälahjaksi rahaa käytettäväksi virkistäytymiseen, toinen siskoni heitti viisaasti, että eihän me mitään rahaa anneta, vaan lähdetään itse virkistämään siskoa.😂 Saatiin virkistämisporukkaan mukaan myös "maalaisserkku" (joksi hän itsensä nimesi) ja äitimme, jolle päätimme ostaa äitienpäivälahjan etukäteen. Käytiin katsomassa murhamysteeriä "Yksikään heistä ei pelastunut" ja juteltiin aamuneljään Torni-hotellin yläkerroksissa S-Marketin virvokkeiden kanssa. Yksi voimisteli ilman hampaita illanviettosviitissämme jalat pystyssä ja toinen sammui neljältä kesken puheen. Kaksi oppi käyttämään kapselikahvinkeitintä vesivahingon jälkeen. Yhden sänky piippaili koko yön ja ainakin yksi tarvitsi aamulla Buranaa. Yksi kaatoi hyvän viinin sunnuntaina viemäristä alas ja yksi pölli hotellin teepussit. Joka tapauksessa virkistäydyttiin niin, että tällä reissulla jaksaa ainakin vuoden.😂 Kiitos heimoleidit💓
Maalaisserkun sunnuntain ravintolaeväs Panimoravintola Plevnaksessa😂
Juuri, kun verenpaine alkoi tasaantumaan edellisestä reissusta, lähdin työreissulle Vaasan kautta Tampereelle. Työjuttujen jälkeen ehdin fiilistelemään pikaisesti ilta-auringon aikaan meren rannassa. Miten ikävä minun olikaan ollut Vaasaa. Asusteltiin Vaasassa hetken aikaa vuonna kirves ja miekka. Miltä elämämme mahtaisi näyttää jos olisimme jääneet Vaasaan? Huomasin makaavani unettomana hotellisängylläni, niin kuin kolmena muunakin hotelliyönä viikon aikana. Heimoveljeys on jännä asia, jossakin vain tuntee olevansa "kotona". En koskaan unohda kertoa pohjanmaalla reissatessani olevani pohjalainen. Toisaalta työkuvioissa meidät esitellään aina vieraiksi Helsingistä ja sekin kuulostaa kotoisalta.😁 Keskiviikkona vaasalainen kuulija vetäisi minua esityksemme jälkeen kädestä sivummalle ja kehoitti lähtemään kävelemään rantaan kohti, ja ihailemaan vanhoja kotikulmia. Sieltähän löysin itseni vielä myöhään illalla kävelemässä kirpeässä kevättuulessa ja katselemassa auringon värjäämää merta.💗
 |
| Rakas entinen kotikaupunkini Jotkut kaupungit jäävät sydämeen. Toiset ovat vain kaupunkeja ja kuntia muiden joukossa. Ehkä sydämeen jääminen vaatii sieltä rakkaita ihmisiä, eikä pelkät komeat puitteet riitä. Jostain syystä oma sydämeni on jäänyt Seinäjoelle, Vaasaan, Jyväskylään, Helsinkiin, Aviapolikseen ja Kannukseen. Ja kun nyt sanon näin, löydän kohta itseni varmaan jostakin Porista.😁 |
Kommentit
Lähetä kommentti