Uusi työ ja uusi kaupunki - hymyile, unohda entinen ja sitten vain rohkeasti kohti uusia seikkailuja
Tulin ekana työpäivänäni niin aikaisin työpaikalle ilman avaimia, että päädyin tutustumaan uuteen työpaikkakuntaani jalkaisin. Kun valitsee umpimähkää Rantakadun, niin oman logiikan mukaan rannan pitäisi löytyä jommasta kummasta suunnasta ja niinhän se löytyikin. Ruskeaa vettä, mutta vettä ja ranta kuitenkin.😁
Miten varustauduin uuteen työhöni? Ottamalla kaksi teepussia laukun pohjalle mukaan sekä entiseltä työpaikaltani olevia kyniä, muistikirjan ja vesipullon. Ja niitä kaikkia tarvittiin.😁 Tapasin viikon aikana tosi mukavia ja ystävällisiä työkavereita, jotka jaksoivat kärsivällisesti opastaa minua uuden organisaation ja paikkakunnan saloihin. Sain ainakin toistaiseksi oman työhuoneen. Pääsin tutustumaan 3 kertaa paikallisen kaupan lounastarjontaan sekä yhden kerran sairaalan linjastolle. Hei ja täällä on kuulemma aina torstaisin hernekeittoa ja pannukakkuja.🤩 Takkusin IT:n ja verkkoyhteyden kanssa, mutta lopulta sain itselleni toimivan tietokoneen ja puhelimen. Loppuviikosta selkäni oli jo siinä pisteessä liiasta istumisesta, että askartelin oman sähköpöydän tekemällä pahvilaatikoista läppärin ja hiiren korokkeen ja siinä sitten pokkana päätin työskennellä ainakin osan ajasta seisten.😅
Työpaikan vaihto on yksi ihmiselämän stressaavimmista tapahtumista, mutta toisaalta se "pakottaa" omalle epämukavuusalueelle tutustumaan rohkeasti uusiin ihmisiin, työtehtäviin, työtapoihin ja työvälineisiin, jolloin pakostakin uutta oppimista tapahtuu. Huomasin sen itsekin tällä viikolla. Maanantaina itkin sähköpöydän, hyvän työtuolin, kahviautomaatin ja toimivan it-tuen perään. Tiistaina mietin, voisinkohan vielä palata entiseen työhön. Keskiviikkona olin valmis irtisanoutumaan. Söin pehmistä töiden jälkeen tämän likaisen "rannan" portailla ja mietin kuinka olin onnistunut tuhoamaan koko urani muuttamalla tänne tuppukylään, jossa hyviä työpaikkoja ei ole. Torstaina huomasin, miten mielenkiintoinen uusi työ minulla onkaan ja aloin innostua, mitä kaikkea voinkaan alkaa tekemään. Ja perjantaina olin kiitollinen, miten siistin työpaikan olinkaan saanut.😍
Mun uudelta työpaikkakunnalta löytyy Spice Ice, H&M ja vaikka mitä.😍 Minun työpäivistäni matkoineen tulee 11 tunnin mittaisia, kun kuljen julkisilla, joten minulle jää runsaasti omaa aikaa, jota perhe-elämässä ei ole tainnut olla 12 vuoteen. Tästä riemastuneena ostin salikortin työpaikkani viereiselle kuntosalille. Aion käydä siellä "päivähoidossa" treenaamassa ja saunomassa joka päivä, kun työmaalle menen. Kävin kokeilemassa jo puolen tunnin Body Pumppia, jonka jälkeisenä päivänä en kyennyt töiden jälkeen kuin kevyesti käveleskelemään Spice Iceen.😂
Jos oma elämäni on taas kerran mullistunut, niin niin on myös perheenikin. En ole aamuisin herättämässä poikia, enkä laittamassa koulutielle. En ole myöskään ottamassa heitä koulusta vastaan, enkä laittamassa päivällistäkään. Hyvästi jää ne omat kahteentoista kukkumiset sohvalla mieheni kanssa suoratoistopalveluiden parissa, kun täytyy mennä viimeistään kymmeneltä nukkumaan, jotta jaksaa herätä 5.30 ylös.😅 Onneksi pystyn tekemään kaksi työpäivää viikossa kotoa käsin etänä. Miten luksusta oli perjantaina nukkua seitsemään, antaa isot halit kouluunlähtijöille ja aloittaa työpäivää niin kuin jo vuoden päivät täällä omalla etätyöpisteelläni.😍 Mitähän kivaa ensi viikolla tapahtuu? Ainakin olen menossa huumetestiin, kuten pääministerimmekin. Ja ei, en kuulu toistaiseksi mihinkään paikalliseen Jauhojengiin.😎
Kommentit
Lähetä kommentti