Uusia tuulia - jäähyväiset työlle

Miten outoa oli palata eilen Helsingistä ilman työtä. Ei työkonetta, ei työpuhelinta, ei työsähköposteja, ei työsometilejä, ei kerrassaan mitään työvälineitä, millä voisi kuluttaa aikaa 4,5 tunnin työmatkalla. Matkalaukussa oli työtodistus ja ihania läksiäislahjoja. Mielessä ja sydämessä ne kaikki muutaman päivän aikana saadut kymmenet lämpimät viestit ja halaukset. Rinnassa pelottava tunne, mitä ihmettä olen taas tekemässä. 

Läksiäislahjat työkavereilta

Joskus kesäkuussa juteltiin työkaverini kanssa Helsingin lähiliikenteessä siitä, kuinka minun tarvitsisi varmaankin alkaa katselemaan työpaikkoja täältä nykyiseltä seudultani. Kaikista Pohjanmaan työpaikoista löysin yhden kiinnostavan, jonne rustasin hakemukseni. Parin viikon päästä puhelin soi ja sain kutsun haastatteluun. Miten jännittävää olikaan mennä haastatteluun kuuden vuoden tauon jälkeen.😟 Ensimmäisenä lomapäivänäni sain tietää, että haluaisivat minut.😊 

Mietin kuinka työni etelässä on pitänyt minut pinnalla synkkinäkin, pimeinä päivinä täällä. Lukuisat työmatkat ja entisen elämän ympyrät ovat olleet napanuora, jota en ole halunnut katkaista. Toisaalta, jos on toinen jalka koko ajan ilmassa, ei anna uudelle edes mahdollisuutta. Mitä jos ihan reilusti alkaisin nyt tutustumaan tämän alueen ihmisiin ja saisin viedä teekuppini johonkin kahvipöytään täällä lähistöllä? Siispä sanoin reippaasti joo, täältä tullaan. 😊

Näkymää hotellisviitin ikkunasta

Viimeisenä iltana kävelin työpaikalta erityisen hitaasti fiilistellen Punavuoren katuja kohti varaamaani hotellia. Tyypillinen budjettiin sopiva standard-huone keskustasta. Kirjautumisautomaatti latasi minulle hassun kuuluisen huoneen: Business & romance suite.👀 Pääsin jostain syystä tolkuttoman kokoiseen sviittiin, josta oli upeat maisemat Helsingin kattojen yllä.😍 

Parin tunnin ajan olin varma, että kohta huoneistoon ryntää joku bisness-porukka tai hääpari, joka sviitin on oikeasti varannut, mutta ei. Siellä minä istuin yksin formatoiden työlaitteitani luovutuskuntoon.😁

Olin tunkenut koko työmatkalaukkuni täyteen työpaikan palautettavia tavaroita, joten olin unohtanut vahingossa yöpaitanikin kotiin.🙈 Huomasin siis nukkuvani 10 tyynyn prinsessavuoteella huikein maisemin verhot auki sen päivän työvaatteet päällä.😂 En jaksanut edes romanttiseen vaahtokylpyyn.

Summasummarum, uusi ura siis odottaa maanantaina ja ajatukset alkavat kääntyä haikeasta eilisestä kohti uutta. Kun uusi työnantajani kertoi sähköpostissa työpaikan parkkipaikoista, varailin samalla tyylilleni uskollisena matkalippuja. Vakaa aikomukseni on selvitä täällä maaseudulla edelleen ilman autoa. Nyt olisi helppoa hakea se työterveyden viime syksynä ehdottama virtsapurkki sieltä uuden työpaikan naapurista, mutta todennäköisemmin sinne ei ole enää mitään asiaa.😁Nyt vadelmapuskat odottavat vielä mökillä ja ehkä saan työkavereiden lahjoittaman riippumatonkin viriteltyä vielä jonnekin.😊