Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟
Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopeammin. Mutta kun hän kuuli, kuinka kaukana asun (200 km päässä), hän totesi ettei se onnistu, kun pitäisi matkata saman päivän iltana kotiin. Väläyttelin mahdollisuutta, että voisin varmaankin saada Oulussa asuvalta siskolta "vuokrattua" huonetta muutamaksi päiväksi, mutta hoitaja kertoi, että "tuskin jaksat olla siellä kuukautta". En siis tiedä, miksi leikkauksen jälkeen tulisi olla erikoissairaanhoidossa kuukautta. Ainakin 80-vuotias äitini tekonivelleikkauksen jälkeen pystyi heti varaamaan jalalle ja kepitkin pystyi heittämään viikon päästä pois. En silti jäänyt väittelemään. 😅
Sairaanhoitajatyökaverini ehdotti, että soittaisin tekonivelleikkauksiin erikoistuneeseen yksityissairaala Coxaan ja kysyisin heidän jonotilannetta. Sitten voisin yrittää vänkätä lähetettä siirretyksi sinne, jos jono olisi lyhyempi. OYS:n hoitaja lupasi kuitenkin, että laittaa "täpän" perumisaikojen kohdalle. Jos he soittavat, minun pitäisi päästä Ouluun seuraavaksi aamuksi. Joo, kyllähän se varmasti onnistuu. 🙋 Täytyy varoittaa tästä työnantajaa ja töitähän voi tehdä vaikka siellä Kela-taksin takapenkillä.
Jään siis odottamaan, että joku muu peruisi arvokkaan aikansa, ja pääsisin nappaamaan se ajan. Toinen vaihtoehto on olla yhteydessä lähettävän tahon lääkäriin ja pyytää heitä kirjoittamaan uusi lähete, mutta kiireellisenä. Joka tapauksessa särkylääkkeeni ovat loppu kahdessa viikossa, ja pakko lähestyä taas kerran jotain lääkäriä. Muuten taas jatketaan ontumista. Loman jälkeen raahasin pyöräni taas esille, koska kävely edes juna-asemalle ei tahdo onnistua. Polvi on virheasennossa. Ainoa ongelma on, että täällä ei pysty juurikaan yhtään pätkää pyörällä ajamaan kaatumatta ympäri, koska tiet ovat niin huonossa kunnossa. Olen silti kokenut pyörän raahaamisen mukana kivaksi, koska saan pyörän koriin raskaan läppärilaukkuni ja pikku pätkiä pystyn jossain paremmassa kohdassa ajamaan. Pyöräilykausi.💓
Olen yrittänyt reissun jälkeen myös skarpata syömisissä. Jos saisin muutamankaan kilon pois, nivel säästyisi niiltäkin kiloilta. Olen kytkenyt taas älykelloni puhelimeen ja terveyssovelluksen päälle, ja saan joka päivä vinkkejä kuinka pääsisin juoksukuntoon. 😁 Myös vanhaan puntariin on kaivettu uudet patterit ja yritän aamuisin muistaa käydä mittaamassa kehon tilanteeni. Tällä viikolla en päässyt spinningiin, kun olen potenut jotain virustautia, mikä onneksi nyt on helpottanut. Kiva perehdyttää uusia työntekijöitä älyttömän kipeällä kurkulla. Mynthoneita ja Strepsilsejä tällä viikolla on kulunut.😉
Töissä on ollut poissaollessani ja tällä viikolla kauheat kärhämät. Työyhteisöriidat eivät ole ainakaan omalla mukavuusalueellani, ja onneksi tällä hetkellä minun ei tarvitse niistä mitään vastuuta ottaakaan. Sekä edeltävä, että nykyinen esihenkilöni joutuu niistä pakostakin koppia ottamaan ja yritän pysyä kaikesta vähän kauempana. 😅 Jalkatilanteen takia todennäköisesti saisin kokoaikaisen etätyömahdollisuuden tai sairaslomaa, mutta rakkaudesta lajiin ja työyhteisöön vaapun ontuen työpaikalle niin kauan kuin se jotenkin onnistuu. 😁Nyt aloin miettimään, että mitä jos varaisinkin ajan sille ulkomaalaistaustaiselle huonosti Suomea puhuvalle työterveyslääkärille, joka selittelemättä ja kyselemättä pisteli joskus vuosi sitten ne kortisonit jalkaani. Niillähän voisin saada kolmeksi kuukaudeksi itselleni kävelykyvyn takaisin ennen sitä arviota. Erikoislääkäri kielsi nämä piikit siihen asti, kunnes polvi on arvioitu, mutta joo, houkutteleva vaihtoehto tämäkin...? Mitähän tekisi?
Viikonloppu edessä. Tänään Tarjan päivän kunniaksi käytiin siskon ja äidin kanssa kahvilassa extemporee, kun törmäsin heihin kylillä. Siis eihän täällä edelleenkään ole varsinaisesti kahvilaa, mutta kylällä olevalla kirpparilla on kaksi pöytää, jossa istuskella kirpparikäyntien ohessa. Huomenna täytyisi saada aikaiseksi suunnitella synttärikorttia äidin yllätysjuhliin ja A aikoi lähteä keilaamaan ystävänsä kanssa. K istuu tällä hetkellä päivystyksessä hankkimassa antibioottireseptiä. Siinäpä tärkeimmät kuulumiset. Ai niin ja ulkomailta tilaamani synttärilahjalammas saapui viimein Suomeen ja tänne periferiaan. Ainoa laatuaan. Hyvää viikonloppua sinne!
Kommentit
Lähetä kommentti