Siirry pääsisältöön

Ostaisitko tämän kakun? Myyjäisstressiä ja isäinpäivää

Eilen seisoin tunnin S-Marketin aulassa myymässä arpoja ja kakkuja poikani luokkaretkirahaston hyväksi. Rehellisyyden nimissä en tällaista varainkeruuta olisi ikinä itse ehdottanut. Miksi kukaan ostaisi epämääräisiä ruuhkavuosivanhempien leivontayrityksiä, saati sitten 10-vuotiaiden lasten räpellyksiä, kun vieressä on kauppa, jonka tuotteista et saa ruokamyrkytystä ja tuoteselosteetkin on kunnossa.😁 Olin jälleen kerran väärässä.
Oltiin edellisiltana poikien kanssa saatu leivottua kuvassa näkyvä kakku ja mokkapaloja pellillinen. Kakusta viidesosa tarttui vuokaan kiinni, mitä ei tietenkään oltu jaksettu voidella voilla, mikä tahmaa kädet, vaan kaadettiin öljyä, mikä leviteltiin sudilla, ja siis tässä lopputulos.🤣 Päätettiin yrittää pelastaa kakku, kaatamalla sen päälle loput mokkapalojen kuorrutuksesta, eikä tilanne paljoa kohentunut.🫣
Pojat olivat sitä mieltä, että ehkä kakku olisi hyvä jättää kotiin. Postasin siitä kuitenkin kuvan someen ja kappas. Myyntipäivänä aulaan käveli puolituttu mies, joka halusi ostaa tämän soman kakun, jonka oli nähnyt somessa.😅
Saatiin myytyä koko pöytä tyhjäksi.🤑 Toisten lasten äidit ja juniorimyyjät tunsivat lähes kaikki, joten kukaan ei päässyt ostamatta pöydän ohi. Nämä naapurit, kummitädit, serkut, siskot, kampaajat, sairaanhoitajat ja opettajat eivät varmaankaan kehdanneet olla ostamatta. Kaikki ostivat vähintäänkin arvan, jolla pystyi voittamaan "herkkupaketteja",  joihin oli kääritty kaupan kahvipaketteja, suklaita ja sipsejä. Kun arpapalkinnot sitten arvottiin, kanssamyyjäni tunsi kaikki voittajat ja lupasi viedä paketit heille suoraan kotiin.😊 Epäilen, että jos oltaisiin seisty Jumbon käytävällä, kukaan ei olisi ostanut mitään, eikä tod. olisi viety kenenkään kotiin arvontapussia, vaan ilmoitettu vain paikka, mistä haetaan.😁 Onko tämä sitä maaseudun yhteisöllisyyttä? Jäin miettimään myös sukupuolirooleja, jotka täällä maalla vielä vahvasti ovat olemassa. Naiset leipovat, järkkäävät ja myyvät. Yhtään isää ei näissä hommissa näkynyt.🤔
Ja mitäkä muuta? Koronasta jotenkin taas toivuttu ja töissä duunaan kaikenlaista oma-arvioinnista posteriin, videoon, henkilöstöjuttuihin ja koulutussuunnitteluun. 
Tännehän tuli lunta, mutta pienet vesi- ja räntäkuurot ovat verottaneet lumikasoja. Tänään silti mökillä pojat pääsivät ekaa kertaa laskemaan mäkeä.😍 Tuli ihan jo joulufiilis. Voisipa vaan jäädä mökille nukkumaan talviunta.😴
Käytiin moikkaamassa myös mummoa ja pelailemassa lautapeliä. Onhan tämä niin luksusta asua lähellä vanhempia. 😍
Grillattinpa pitkästä aikaa myös makkarat mökin grillikatoksella, mitä mökin isäntä kesän väsäsi.
Väsättiin juuri poikien kanssa vielä perinteinen isäinpäiväkakku aamua odottamaan. Käydään huomenna myös pappaa onnittelemassa. Mukavaa isäinpäivää! Omaa isää käytiin pyhäinpäivänä moikkaamassa kirkkomaalla.❤️

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...