Siirry pääsisältöön

Ostaisitko tämän kakun? Myyjäisstressiä ja isäinpäivää

Eilen seisoin tunnin S-Marketin aulassa myymässä arpoja ja kakkuja poikani luokkaretkirahaston hyväksi. Rehellisyyden nimissä en tällaista varainkeruuta olisi ikinä itse ehdottanut. Miksi kukaan ostaisi epämääräisiä ruuhkavuosivanhempien leivontayrityksiä, saati sitten 10-vuotiaiden lasten räpellyksiä, kun vieressä on kauppa, jonka tuotteista et saa ruokamyrkytystä ja tuoteselosteetkin on kunnossa.😁 Olin jälleen kerran väärässä.
Oltiin edellisiltana poikien kanssa saatu leivottua kuvassa näkyvä kakku ja mokkapaloja pellillinen. Kakusta viidesosa tarttui vuokaan kiinni, mitä ei tietenkään oltu jaksettu voidella voilla, mikä tahmaa kädet, vaan kaadettiin öljyä, mikä leviteltiin sudilla, ja siis tässä lopputulos.🤣 Päätettiin yrittää pelastaa kakku, kaatamalla sen päälle loput mokkapalojen kuorrutuksesta, eikä tilanne paljoa kohentunut.🫣
Pojat olivat sitä mieltä, että ehkä kakku olisi hyvä jättää kotiin. Postasin siitä kuitenkin kuvan someen ja kappas. Myyntipäivänä aulaan käveli puolituttu mies, joka halusi ostaa tämän soman kakun, jonka oli nähnyt somessa.😅
Saatiin myytyä koko pöytä tyhjäksi.🤑 Toisten lasten äidit ja juniorimyyjät tunsivat lähes kaikki, joten kukaan ei päässyt ostamatta pöydän ohi. Nämä naapurit, kummitädit, serkut, siskot, kampaajat, sairaanhoitajat ja opettajat eivät varmaankaan kehdanneet olla ostamatta. Kaikki ostivat vähintäänkin arvan, jolla pystyi voittamaan "herkkupaketteja",  joihin oli kääritty kaupan kahvipaketteja, suklaita ja sipsejä. Kun arpapalkinnot sitten arvottiin, kanssamyyjäni tunsi kaikki voittajat ja lupasi viedä paketit heille suoraan kotiin.😊 Epäilen, että jos oltaisiin seisty Jumbon käytävällä, kukaan ei olisi ostanut mitään, eikä tod. olisi viety kenenkään kotiin arvontapussia, vaan ilmoitettu vain paikka, mistä haetaan.😁 Onko tämä sitä maaseudun yhteisöllisyyttä? Jäin miettimään myös sukupuolirooleja, jotka täällä maalla vielä vahvasti ovat olemassa. Naiset leipovat, järkkäävät ja myyvät. Yhtään isää ei näissä hommissa näkynyt.🤔
Ja mitäkä muuta? Koronasta jotenkin taas toivuttu ja töissä duunaan kaikenlaista oma-arvioinnista posteriin, videoon, henkilöstöjuttuihin ja koulutussuunnitteluun. 
Tännehän tuli lunta, mutta pienet vesi- ja räntäkuurot ovat verottaneet lumikasoja. Tänään silti mökillä pojat pääsivät ekaa kertaa laskemaan mäkeä.😍 Tuli ihan jo joulufiilis. Voisipa vaan jäädä mökille nukkumaan talviunta.😴
Käytiin moikkaamassa myös mummoa ja pelailemassa lautapeliä. Onhan tämä niin luksusta asua lähellä vanhempia. 😍
Grillattinpa pitkästä aikaa myös makkarat mökin grillikatoksella, mitä mökin isäntä kesän väsäsi.
Väsättiin juuri poikien kanssa vielä perinteinen isäinpäiväkakku aamua odottamaan. Käydään huomenna myös pappaa onnittelemassa. Mukavaa isäinpäivää! Omaa isää käytiin pyhäinpäivänä moikkaamassa kirkkomaalla.❤️

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...