Siirry pääsisältöön

Ostaisitko tämän kakun? Myyjäisstressiä ja isäinpäivää

Eilen seisoin tunnin S-Marketin aulassa myymässä arpoja ja kakkuja poikani luokkaretkirahaston hyväksi. Rehellisyyden nimissä en tällaista varainkeruuta olisi ikinä itse ehdottanut. Miksi kukaan ostaisi epämääräisiä ruuhkavuosivanhempien leivontayrityksiä, saati sitten 10-vuotiaiden lasten räpellyksiä, kun vieressä on kauppa, jonka tuotteista et saa ruokamyrkytystä ja tuoteselosteetkin on kunnossa.😁 Olin jälleen kerran väärässä.
Oltiin edellisiltana poikien kanssa saatu leivottua kuvassa näkyvä kakku ja mokkapaloja pellillinen. Kakusta viidesosa tarttui vuokaan kiinni, mitä ei tietenkään oltu jaksettu voidella voilla, mikä tahmaa kädet, vaan kaadettiin öljyä, mikä leviteltiin sudilla, ja siis tässä lopputulos.🤣 Päätettiin yrittää pelastaa kakku, kaatamalla sen päälle loput mokkapalojen kuorrutuksesta, eikä tilanne paljoa kohentunut.🫣
Pojat olivat sitä mieltä, että ehkä kakku olisi hyvä jättää kotiin. Postasin siitä kuitenkin kuvan someen ja kappas. Myyntipäivänä aulaan käveli puolituttu mies, joka halusi ostaa tämän soman kakun, jonka oli nähnyt somessa.😅
Saatiin myytyä koko pöytä tyhjäksi.🤑 Toisten lasten äidit ja juniorimyyjät tunsivat lähes kaikki, joten kukaan ei päässyt ostamatta pöydän ohi. Nämä naapurit, kummitädit, serkut, siskot, kampaajat, sairaanhoitajat ja opettajat eivät varmaankaan kehdanneet olla ostamatta. Kaikki ostivat vähintäänkin arvan, jolla pystyi voittamaan "herkkupaketteja",  joihin oli kääritty kaupan kahvipaketteja, suklaita ja sipsejä. Kun arpapalkinnot sitten arvottiin, kanssamyyjäni tunsi kaikki voittajat ja lupasi viedä paketit heille suoraan kotiin.😊 Epäilen, että jos oltaisiin seisty Jumbon käytävällä, kukaan ei olisi ostanut mitään, eikä tod. olisi viety kenenkään kotiin arvontapussia, vaan ilmoitettu vain paikka, mistä haetaan.😁 Onko tämä sitä maaseudun yhteisöllisyyttä? Jäin miettimään myös sukupuolirooleja, jotka täällä maalla vielä vahvasti ovat olemassa. Naiset leipovat, järkkäävät ja myyvät. Yhtään isää ei näissä hommissa näkynyt.🤔
Ja mitäkä muuta? Koronasta jotenkin taas toivuttu ja töissä duunaan kaikenlaista oma-arvioinnista posteriin, videoon, henkilöstöjuttuihin ja koulutussuunnitteluun. 
Tännehän tuli lunta, mutta pienet vesi- ja räntäkuurot ovat verottaneet lumikasoja. Tänään silti mökillä pojat pääsivät ekaa kertaa laskemaan mäkeä.😍 Tuli ihan jo joulufiilis. Voisipa vaan jäädä mökille nukkumaan talviunta.😴
Käytiin moikkaamassa myös mummoa ja pelailemassa lautapeliä. Onhan tämä niin luksusta asua lähellä vanhempia. 😍
Grillattinpa pitkästä aikaa myös makkarat mökin grillikatoksella, mitä mökin isäntä kesän väsäsi.
Väsättiin juuri poikien kanssa vielä perinteinen isäinpäiväkakku aamua odottamaan. Käydään huomenna myös pappaa onnittelemassa. Mukavaa isäinpäivää! Omaa isää käytiin pyhäinpäivänä moikkaamassa kirkkomaalla.❤️

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

9 viikkoa tekonivelleikkauksesta - Ennen ja jälkeen -tilanne? Kannattiko leikkaus?

Polven tekonivelleikkauksesta on tänään 9 viikkoa ja 3 päivää. Miten kaikki on mennyt niin kuin omasta mielestäni? Oliko leikkauksessa järkeä, vai olisiko kuitenkin pitänyt pärjätä vielä vanhalla jalalla? Eilen kaupungin jouluavajaisissa joen rannassa 1. Kipu Ennen leikkausta söin kipulääkkeeksi Etoricoxib 90 mg kerran päivässä noin kahden vuoden ajan. Ilman sitä en käytännössä pärjännyt päivääkään. Lääkkeen avulla pääsin töihin ja jaksoin noin kilometrin kävellä jalalla. Seisominen jalkojen varassa onnistui ehkäpä puolen tunnin ajan kivun kanssa ja varaten lähinnä terveelle jalalle.  Tällä hetkellä syön 1-2 Panadol 1000 mg sekä 1-2 Celecoxib STADA 100 mg päivässä. Jaksan kävellä yhtäjaksoisesti n. 4 kilometriä ja seisoskella noin pari tuntia välillä liikkuen.  Lääkearsenalia 2. Nukkuminen Tarvitsen edelleen sänkyyn polvien väliin tyynyn. Unet sujuivat ennen leikkausta ja nyt aika lailla samaan tyyliin, nyt kun pystyn taas leikkaushaavan toipuessa kääntyilemään, miten päin vai...

Kohta hajoaa selkä ja lonkat - polven tekonivelleikkauksesta kohta 7 kuukautta

Olen tuudittautunut tilanteeseen, että "jee, polvi on lähestulkoon kunnossa", kunnes siskoni tällä viikolla töksäytti kävelylenkillä, että "sinähän linkutat". En ole edes tajunnut linkuttavani ja kuulemma tällä menolla seuraavaksi hajoaa lonkka ja selkäkin. 😨 Ilta-aurinko, kävelylenkki ja kevättakki Anoppi ja appiukko neuvoivat todellakin heti leikkauksen jäljiltä niitä "sauna ja polven runttaus suoraan" -vinkkejä, joista keskustelin 6 viikkoa leikkauksen jälkeen fysioterapeutin kanssa, joka sanoi, ettei sellaista tarvitse eikä ainakaan suosittele tehtäväksi. Jalka kuulemma kuntoutuu siitä pikku hiljaa jumppaohjeita noudattaen. Nyt siskoni tarkkasilmäisenä huomasi, että eihän jalka edes mene kokonaan suoraan, jolloin kävely muuttuu vinoksi linkuttamiseksi. Olen siis vain yksinkertaisesti käynyt normaaleilla kävelyillä, hoitanut työtä ja perhe-elämää, käynyt kuntosalilla ja uskotellut, että kyllähän se jalka siitä kuntoutuu. Nyt kuitenkin täytynee alkaa te...

Mitä ajattelen nyt? Neljä päivää kesälomaan

Työnantajamme suositteli säästösyistä vaihtamaan kesälomarahoja vapaiksi, joten kohta se on edessä: 6 viikon kesäloma. Ja myöhemmäksi säästetty syysloma ja reilu joululomakin. 😀 Ainoa negatiivinen asia tässä on niiden rahojen menetys, mutta jospa nautitaan pääosin kesästä mökillä, ja muutaman pelireissun kautta. Pyysin meille myös siivousvapaan heinäkuun ja eipähän mene työmatkoihin rahaa, ja josko saisi aikaiseksi tehdä enemmän edullista kotiruokaa. 😅 Mitä muita ajatuksia tässä kesäkuun puolivälissä? Herätys klo 5.45 ja töihin pirteänä 1. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi Onkohan tämä laiskan, mutta tunnollisen ihmisen perisynti soimata itseään tekemättömistä töistä niin töissä kuin vapaa-ajallakin? 😒 Oma tekemättömien töiden lista on ihan loputon. Töissä suunnittelin tekeväni kaikki ei-kiireelliset "rästihommat" ennen lomalle jääntiä, mutta perjantaina kalenterioin ensi viikon neljä päivää ihan kokonaan kaikkeen "pakolliseen" hommaan, joten ne tietoturva-/tekoäly-/op...