Siirry pääsisältöön

Eläkevirka

Sain sen vakituisen työpaikan. Ehkä vähän hämmentyneet, mutta positiiviset fiilikset tästä. En ehkä ole koskaan ollut se vakiintuneen elämän puolesta puhuja enkä tavoittelijakaan, mutta onhan tämä hieno tilaisuus päästä jättämään jälkiä tänne vähän pitkäjänteisemmin. 

Hain siis paikkaa ja ilokseni valitsivat minut 14 muun sijaan.😃 Nyt sitten harjoittelen olemaan sitoutunut ja vakaa työntekijä ja kyllä, tarvitsen uuden työterveystodistuksen kelvollisuudestani - joka siis tarkoittanee sitä tutuksi käynyttä huumetestiä ja läskikäyrää + 6 kuukauden koeaikaa.😅 Juhlittiin perheen kanssa nimitystä kuudella Arnoldsin donitsilla, jotka raahasin lumisateen keskellä työkaupungistani kotiin. 🥶❄


Ensi viikolla täytyy kehitellä työporukoille myös jonkinlaista kakkua kahvipöytään. Superkiitollinen kaikesta kannustuksesta, vaikkakin tiedostan, että ehkäpä ne 14 muuta hakijaa ovat myös sieltä työhuoneeni lähettyviltä, eivätkä välttämättä niin ilahtuneita tästä ole. No kunhan en saa nastaa työtuoliini. 😂 Yksi kollegani sanoi, että jos täällä onnistuu vakituisen viran saamaan, siitä ei kannata luopua koskaan. Toisiin työpaikkoihinkin lähtijät vedättävät virkaansa koeajan ajan, kunnes vasta uskaltavat irtisanoutua.😕


Oikeasti minulla taitaa olla vaihtelevin työ ikinä jo nyt. Tälläkin viikolla olen päässyt tekemään vaikka ja mitä. Varmasti jännintä oli torstaina toimia koko päivän kuvausassistenttina meidän videoprojektissa.🤩 (Kantaen kuvauskalustoa, huolehtien aikataulusta, kuvattavista ja fokuksesta) Unohdin ihan kokonaan, että ollaan 2-kielinen maakunta ja että kaikki viestintä täytyy toteuttaa myös på svenska. Menin ehdottamaan Google Kääntäjää pikaruotsinnokseen.😁 Ei kuulemma käy.🙃 
Kun kysytään maaseudusta haaveilevilta kaupunkilaisilta, mikä estää heitä muuttamasta, esiin nousee usein juuri työ. Kaikki muu on helppo saada järjestymään. Hyviä päivähoitopaikkoja ja koulujahan täällä riittää, ja myös asuntoja ja tontteja. 
Nyt on jo joulukuu. Koti on täyttynyt joulukalentereista. Sain tämän joulukalenteri-ihanuuden siskoni tyttäreltä.😍 
Poikani luottavat kaupan tarjoamiin mahdollisuuksiin paitsi että olen tänäkin vuonna koonnut heille oman, yhteisen yllärikalenterin.😁
Elämäntapamuutosprojekti on ollut nyt tauolla niin, etten ole jaksanut laskeskella kaloreita. Paino on silti pysynyt samoissa lukemissa. Painoindeksi on 26,7 eli ylipainoinen edelleen, mutta 8 kiloa vähemmän kuin kesällä ja tavoitteena on päästä sinne normaalipainoisten sarjaan ensi vuoden aikana. Sitä ennen muutamat joulusuklaat ja viininmaistelut.😁

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...