Siirry pääsisältöön

Eläkevirka

Sain sen vakituisen työpaikan. Ehkä vähän hämmentyneet, mutta positiiviset fiilikset tästä. En ehkä ole koskaan ollut se vakiintuneen elämän puolesta puhuja enkä tavoittelijakaan, mutta onhan tämä hieno tilaisuus päästä jättämään jälkiä tänne vähän pitkäjänteisemmin. 

Hain siis paikkaa ja ilokseni valitsivat minut 14 muun sijaan.😃 Nyt sitten harjoittelen olemaan sitoutunut ja vakaa työntekijä ja kyllä, tarvitsen uuden työterveystodistuksen kelvollisuudestani - joka siis tarkoittanee sitä tutuksi käynyttä huumetestiä ja läskikäyrää + 6 kuukauden koeaikaa.😅 Juhlittiin perheen kanssa nimitystä kuudella Arnoldsin donitsilla, jotka raahasin lumisateen keskellä työkaupungistani kotiin. 🥶❄


Ensi viikolla täytyy kehitellä työporukoille myös jonkinlaista kakkua kahvipöytään. Superkiitollinen kaikesta kannustuksesta, vaikkakin tiedostan, että ehkäpä ne 14 muuta hakijaa ovat myös sieltä työhuoneeni lähettyviltä, eivätkä välttämättä niin ilahtuneita tästä ole. No kunhan en saa nastaa työtuoliini. 😂 Yksi kollegani sanoi, että jos täällä onnistuu vakituisen viran saamaan, siitä ei kannata luopua koskaan. Toisiin työpaikkoihinkin lähtijät vedättävät virkaansa koeajan ajan, kunnes vasta uskaltavat irtisanoutua.😕


Oikeasti minulla taitaa olla vaihtelevin työ ikinä jo nyt. Tälläkin viikolla olen päässyt tekemään vaikka ja mitä. Varmasti jännintä oli torstaina toimia koko päivän kuvausassistenttina meidän videoprojektissa.🤩 (Kantaen kuvauskalustoa, huolehtien aikataulusta, kuvattavista ja fokuksesta) Unohdin ihan kokonaan, että ollaan 2-kielinen maakunta ja että kaikki viestintä täytyy toteuttaa myös på svenska. Menin ehdottamaan Google Kääntäjää pikaruotsinnokseen.😁 Ei kuulemma käy.🙃 
Kun kysytään maaseudusta haaveilevilta kaupunkilaisilta, mikä estää heitä muuttamasta, esiin nousee usein juuri työ. Kaikki muu on helppo saada järjestymään. Hyviä päivähoitopaikkoja ja koulujahan täällä riittää, ja myös asuntoja ja tontteja. 
Nyt on jo joulukuu. Koti on täyttynyt joulukalentereista. Sain tämän joulukalenteri-ihanuuden siskoni tyttäreltä.😍 
Poikani luottavat kaupan tarjoamiin mahdollisuuksiin paitsi että olen tänäkin vuonna koonnut heille oman, yhteisen yllärikalenterin.😁
Elämäntapamuutosprojekti on ollut nyt tauolla niin, etten ole jaksanut laskeskella kaloreita. Paino on silti pysynyt samoissa lukemissa. Painoindeksi on 26,7 eli ylipainoinen edelleen, mutta 8 kiloa vähemmän kuin kesällä ja tavoitteena on päästä sinne normaalipainoisten sarjaan ensi vuoden aikana. Sitä ennen muutamat joulusuklaat ja viininmaistelut.😁

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Tekonivelleikkaus - Potilas hyvinvoiva

No niin, leikkauksesta ja sairaalareissusta selvitty joten kuten kotiin ja kuntoutuminen alkanut. Omakannasta löytyi tänään perjantain sairaalalähdöstä kirjaus: "Potilas kotiutuu hyvinvoivana". Jep, oksennuskippo kädessä ja 3 varalta repussa. 😰 Kuva sairaalasta lähdön aamuna taksia Kela-taksia odottaessa Keskiviikkoaamuna heräsin klo 03.50 aamusuihkuun ja taksi nouti klo 5.00. Nautin hirveältä maistuvan vitamiinijuoman (ainoan sallitun) ja aamulla hetken mielessä kävi, että juoksenko vielä karkuun. Jos kuitenkin hajalla oleva polvi jotenkin korjautuisi itsestään kävelykuntoon, mutta joo, nokka kohti taksia ja Oulun tekonivelkirurgian polia.  ProvideX-herkkujuoma klo 04:45 turvaamaan päivän ravitsemusta Meidät leikattavat keräiltiin kirurgian odotusaulaan numerolappujen kanssa. Osa potilaista näytti saavan vielä siinä eteishallissa tilattuja verikokeita. Minut nouti ystävällinen nuori hoitaja, joka ohjasi minut tavaroineen naisten pukukoppiin, jossa sain pukea sairaalavaattee...

Töihinpaluu ja laihdutuspohdintaa

 Viikko töitä takana tekonivelleikkauksen 4:n viikon sairasloman jälkeen ja hengissä. 😅 Vaikka kuinka lupasin itselleni, että joka tunti vähintään kerran nousen työtuolistani polkemaan hetkeksi kuntopyörää tai tekemään voimisteluliikkeitä, mutta kuinkas kävikään? Neljänä päivänä sain pidettyä puolen tunnin ruokatunnin kuitenkin, jolloin hain lounassalaattini sohvalle ja nostin jalat suoraan "levähtämään" puoleksi tunniksi. Puheluiden aikana kävelin työhuoneessani ympyrää. Ja jokainen päivä töiden jälkeen raahauduin heti kävelylenkille ennen pimeän tuloa ja sain 5000 askelta täyteen. Onhan sekin jo jotain, mutta siis hyvästi ne pari aurinkoista ulkolenkkiä ja himmailut sohvalla sairaalasta saatujen kuntoutusohjeiden parissa.😁  Kävelyä, kävelyä ja äänikirjoja... Mutta siis jos rehellisiä ollaan, niin kiva oli palata töihin ja päästä juttelemaan työkavereiden kanssa ja tekemään jotain järkevää telkkarin sarjamaratonien sijaan. 😅 Kaiken lisäksi sain olla kotona, jolloin pystyi...