Siirry pääsisältöön

Miten olisi aikuisten Pisa-tutkimus ja Piip-testi? Joulunalusaikaa maalla

Miten sinä selviäisit aikuisten Pisa-tutkimuksesta tai Piip-testistä? Suomessa on kaksi päivittelypäivää (joita taidan inhota), jolloin media keskittyy kaikkien asiantuntijoiden haastatteluihin, jotka kertovat miksi suomalaiset lapset ovat niin kehnoja laskemaan, lukemaan ja liikkumaan.😡 Toinen on siis koululaisten oppimistuloksia kansainvälisesti mittaava Pisa-tulosten julkistamispäivä ja toinen liikunnallista suorituskykyä mittaavan Move-testin valtakunnalliset tulokset. Tällä viikolla tipahti Pisa-tulokset, eikä Suomi pärjännyt vertailussa taaskaan kovin hyvin.😒
Asiantuntijat, opettajat ja kylänmiehet ovat päivitelleet tuloksia ja etsineet syyllisiä. Minä ja muut keski-ikäiset voimme ylpeänä kertoa kuinka lapsena kannoimme joka viikko kassillisen romaaneja kotiin ja juostiin umpihankea kouluun ilman että kukaan ikinä kuskasi meitä minnekään.😆 Tämä keskustelu johtaa aina syyllisten etsimiseen. Me vetelät vanhemmat emme piiskaa lapsia tarpeeksi lukemaan ja juoksemaan. Kritiikki kohdentuu myös opettajiin, joita pidetään hampaattomina. Entisajan Sylvi-ope olisi pokkana läpsinyt lapsia korville tai lyönyt karttakepillä, jos opiskelu ei maistu.🫣
Oikeasti en usko, että ennen oli paremmin. Kirjat, joita omina kouluaikoina pakotettiin lukemaan, olivat Ilmari Kiannon Punainen viiva, Maria Jotunin joku hirveä novelli, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ja Juhani Ahon Rautatie. Ihan hirveitä sisältöjä 10-vuotiaille.🥱 Liikunta oli tamburiinin tahtiin hypähtelyä ja verenmaku suussa opettajan perässä juoksemista tai hiihtämistä. Nämä opetusmetodit jos mitkä saivat inhoamaan kotimaista kirjallisuutta ja liikuntaa vuosikymmeniksi. Tänä päivänä poikien kotiin tuomat kirjat ovat ihan jotain muuta, hauskoja Neropatin päiväkirjoja, Ellaa ja kavereita, Risto Räppääjä ym. Liikuntatunneilla liikutaan leikin ja positiivisten juttujen kautta. Mutta siis ei näin vaan tarkkisluokat, Juhaniahot, ja karttakepit takaisin -ja älypuhelimet jokeen😬
Miksi meille aikuisille ei ole näitä samanlaisia mittauksia? Niin näkisin meidät kaikki aikuiset vuosittain trikoissa kokeilemassa, miten Piip-testi sujuu ja murtoluvut.😅 Kun katselen poikani biologian koepaperit, huomaan heti että en tunnistaisi niistä Hiirenvirnoista ja Ojakellukoista puoliakaan.😅 Me nykyaikuiset ollaan vähintäänkin yhtä keskittymiskyvyttömiä kuin lapsetkin. Jatkuva multipaskaus vie aivoista viimeisetkin muistihiput.🙊
Tiistaina kävin seiskaluokkalaisemme vanhempainvartissa. Miten ihana englanninopettaja ja luokanvalvoja.😍 Kehui lastamme ja kannusti jatkamaan samaan malliin. Oli kiinnostunut, mitä tavoitteita pojallemme on, miten hän voi ja keräsi palautetta myös meiltä, miten voisivat parantaa opetusta ja työrauhaa. Hän kertoi, miten käyttää enkuntunneilla pallonheittelymetodia ja rentoa meininkiä, jotta lapset uskaltaisivat paremmin osallistua. Itselleni jäi vahva fiilis siitä, että opetus on muuttunut 180 astetta parempaan suuntaan. 🥰 Omina kouluaikoina en muista ainuttakaan keskustelua, että opettajia olisi kiinnostanut olenko oppinut jotain, miten voin tai mitä itse ajattelen. Yksilöllisiä keskusteluja ja arviointikeskusteluja ei ollut ollenkaan.
Tällä viikolla on vietetty itsenäisyyspäivää rapsakassa pakkassäässä. Miten ihanaa on ollut kävellä lumisia, rauhallisia katuja ja katsella jouluvaloja ja kirkkaita tähtitaivaita.😍
Pörssisähkö on ollut niin korkealla, että takkatuli on palanut paljon, lattialämmitys on ollut minimissä ja viltit ahkerassa käytössä sohvalla.😅
Black Friday -ostokset ovat kolahdelleet yksi kerrallaan postiin ja pakettejakin aloin jo väsäämään työhuoneeni nurkkaan.
Eilisellä kävelylenkillä kurvasin jalkapallokentän kautta. Nyt on ollut monta kuukautta taukoa treeneistä ja peleistä. Kausi alkaa kuitenkin pikku hiljaa käynnistymään, onneksi harkat eivät kuitenkaan ole tällä kentällä.🥶
Kohta lähdetään jouluostoksille ja syömään naapurikaupunkiin. Jouluaattoon on 15 päivää, joulukortit on vielä "postissa", kaikki joululeipomukset ja siivoukset tekemättä, mutta jotenkin en jaksa stressata. Täällä himmeissä jouluvaloissa takkatulen ääressä on kiva fiilistellä.😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nivelrikko osa 7: Leikkauskelpoinen?

Viime perjantaina iski paniikki, kun postilaatikosta löytyi kirje OYS:sta. "Sinulle on varattu aika Oulun yliopistolliseen sairaalaan". Kirjeessä luki, että kyseessä on päiväkäynti, ei sentään suoraan leikkaus, mutta samassa kirjeessä puhuttiin, kuinka ihorikkeet, ihottumat, rikkinäiset varpaanvälit ja tulehdukset ovat esteenä leikkaukselle. Ja kuinka huonokuntoiset hampaat tulee hoitaa ennen leikkaukseen tuloa tai jopa vetää irti 2 viikkoa ennen leikkausta. 😕 Myös hampaattoman suun omaavan kuuluu käydä hammastarkastuksessa. 😮Täytyi nopeasti ryhtyä toimenpiteisiin, jotka toki olisi pitänyt hoitaa jo puoli vuotta sitten, kun sinne jonoon pääsin. 🙊 Eilen kerkesin kuntosalille 1. Hampaat kuntoon Minulla oli jo kuukausia sitten varaamani hammastarkastusaika, mutta vasta siksi päiväksi, kun Ouluun tuli kutsu. Soittelin anelevasti ajanvaraukseen maanantaina ja onnistuinkin saamaan päivystysajan heti tiistaille. Hammaslääkäri arvioi 10 minuutissa suun ongelmakohdat, joissa paikka...

Neljäs syksy maaseudulla - 10 juttua, mitä en ainakaan kaipaa kaupungista

Tein vuosi sitten blogikirjoituksen asioista, joita kaipaan täällä maalla kaupungista ja ajattelin päivittää nyt neljäntenä syksynä listausta toisin päin, mitä en ainakaan kaipaa kaupungissa asumisesta. Mitkä jutut täällä on oikeasti paljon paremmin? Miksi maaseutu voi kuitenkin olla vaihtoehto tässä maailmassa, missä meidät kaikki halutaan pakata kaupunkeihin. Tässäpä linkki vuoden takaiseen postaukseen maalla asumisen puutteista ja siitä, mitä kaipaan (vieläkin) pääkaupunkiseudulta, mutta tässä postauksessa siis toisinpäin, mitä en kaipaa kaupunkiasumista.  https://kotiseudulle.blogspot.com/2024/10/mita-kaipaan-kolmen-vuoden-maallaolon.html Lestinjoen rannalla syysloistoa 1. Liikenneruuhkat Muistan ne 10 vuotta, jolloin jumitin Vantaan seutubussissa Helsingin ruuhkissa aamuisin ja neljän aikoihin. Aika monesti oli kiire päiväkotiin, töihin, palavereihin ym. ja se bussi seisoi loputtomassa jonossa päärautatieaseman ja Käpylän välillä pysähtyen joka ainoalle pysäkille. Pääsiäis-, j...

Nivelrikko osa 7: "Ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon"

Soittelin tänään tekonivelkirurgialle, kun kutsua arviointiin ei ole tullut. Lähete tehtiin siis reilu 3 kuukautta sitten joulukuun alussa ja kotiin tullessa "Lähete on vastaanotettu" -kirjeessä kerrottiin, että hoitotakuun mukaan arviointiin tulisi päästä 3 kuukaudessa. En siis tiennyt, että lause oli "vitsi" ennen kuin tänään puhelimessa ystävällinen hoitaja totesi, että "ei täällä ikinä ole kolmessa kuukaudessa päästy arvioon".😕 Kun kyselin milloin aika mahdollisesti tulee, niin vastauksena sain 6-7 kuukautta. Eli hyvässä lykyssä kesä-heinäkuussa. Kyselin, että tarviiko tuon jälkeen odottaa vielä leikkaukseen ja kuulemma sekin 6-8 kuukautta siitä kun kirurgi on tehnyt tästä leikkauspäätöksen. Tällä laskukaavalla saattaisin siis päästä ehkäpä helmikuussa 2026 leikkaukseen.😟 Kyselin, mitä vaihtoehtoja minulla on päästä nopeammin sinne arvioon ja leikkaukseen, ja hoitaja väläytteli päiväkirurgista leikkausta perusterveelle potilaalle, johon pääsisi nopea...