Olipa surullista ja järkyttävää lukea entisen kotikaupunkimme kouluampumisesta.😪 Osuu niin lähelle. Koulu oli tärkeä syy muuttoomme maaseudulle.
Olen ollut monta kertaa kiitollinen pienen kunnan kouluillemme. Vaikka täällä ei ole hienoja digiprojekteja, opetusnäyttöjä ja kotiin jaettavia tietokoneita, luulen että lapset saavat täällä paljon turvallisemman ja yksilöllisemmän tuen ja perustan elämälleen, mistä lähteä sitten isompaan maailmaan.
Kun pari viikkoa sitten täyteltiin J:n valinnaisainelomaketta pienen hetken kaipasin ison kaupungin mahdollisuuksia valita listoilta mitä vain, joista olisi varmasti hyötyä tulevaisuuden kilpailluilla työmarkkinoilla. Ehkä katalogin kuvis ja kotitalous eivät ole niitä akateemiseen uraan siivittäviä aineita, mutta jos niiden avulla pidetään mielenterveys kasassa niin ihan sama. 🧠
Minusta tuntuu, että lasten ja nuorten elämä ei ole täällä maalla yhtä paineistettua kuin isoissa kaupungeissa, joissa pyritään shoppailemaan lapsille parhaat koulut ja harrastukset. Muistan edelleen, kun 3-vuotis neuvolassa kyseltiin J:n harrastuksista ja kehoitettiin sellainen hankkimaan. Minulla ei ollut käynyt mielessäkään, että sen ikäisellä pitäisi olla omia harrastuksia.🫣 Terkkari jakoi esitteen, jossa oli paikallisia urheiluseuroja ja samantien ilmoitinkin pikkukaverin temppujumppaan, jonne alettiin roudaamaan kaveria sunnuntaisin halusi tai ei.😅 Ennen kouluikää meidän junnut kävivät liikuntakerhoja, jalkapallokerhoja, nassikkapainia, näytelmäkerhoa, sirkuskoulua, koodikerhoa, uintikursseja, seurakunnan äiti-lapsikerhoja, metsäkerhoa ja parkouria.😅 Hommasinpa isommalle 5-vuotiaana oman personal trainerin, jonka tehtävä oli etsiä junnulle sopiva, säännöllinen urheiluharrastus.😁
Muistan myöhemmin lukeneeni lastenpsykiatrigurun Jari Sinkkosen kirjasta, että lapsesta voi tulla normaali, vaikka hänellä ei olisi yhtään harrastusta.😶
Täällä maalla olen oppinut relaamaan. Jos lapseni eivät halua koulun liikunta- tai ammuskelukerhoon niin ei sitten. 😁 Koulun jälkeen ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Viikko sitten Wilmaan pukkasi tieto ja ilmoittautumisohjeet ensi kesän parhaalle (ja ainoalle) kesäleirille, jonne työnsin pojat viime kesänä heti koulun loputtua koska ajattelin, että lapset tarvitsevat järkevää ja liikunnallista "päiväkerhoa", kun vanhemmat on pitkät päivät töissä. Varovasti kysäisin, mitä tehdään. Ei kuulemma mitään. "Kun just on selvinnyt koulusta ja saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa ja tehdä mitä huvittaa, niin sitten pitäisi kiirehtiä yhdeksäksi kesäleirille ja...."
En tiedä miksi lapset ja nuoret tänä päivänä kokevat niin paljon maailman tuskaa, väsymystä, ahdistusta ja masennusta, mutta ehkä meidän aikuisten ei ainakaan pitäisi lisätä sitä. Toisaalta niin myös me aikuiset koetaan. Perjantaina istuin kiireisen työviikon jälkeen joutilaana kampaajalla selaillen lehtiä. Kurkkasin hetkeksi Kotivinkkiä millaisia pääsiäiskattauksia ja herkkuja olisi ehkä pitänyt tehdä pääsiäiseksi ja läppäsin lehden hyvin nopeasti kiinni.😅 En vain kaipaa yhtään muistutusta siitä, mitä minun ehkä kuuluisi tehdä.
Entä jos me tarvittaisin enemmän joutilasta aikaa? Pääsiäinen sujui superrennosti mökillä ilman matkustusta minnekään ja minimaalisin kokkailuin. Työkaverini kertoi, kuinka hän oli vastaanottanut joka pääsiäispäivä vieraita ja loihtinut 3 ruokalajin aterioita.🤩 Samaan aikaan mietin meidän lankalauantain grillimakkaroita, mansikkarahkaa ja kaupan karjalanpiirakoita.😂 Sain jopa pääsiäisen iloksi ostamani tulppaanikimpun vuorokaudessa lösähtämään lähes maljakkoon kelpaamattomaksi, koska en muista koskaan tulppaanin hoito-ohjeita.🙈
Joulukuusi saatiin sentään vietyä pihalta pääsiäiskokkoon ja kerättyä joulukoristeet ja -valot pois.😅 Kahlattinpa myös pajunkissojen perässä. Tein 3 päivää palapeliä mökin lattialla kuunnellen samalla nonstoppina Maria Veitolan uusimman kauden Katsomosta.😂 Pojat pelasivat kavereiden kanssa etänä parvella Fotnitea ja Fifaa. Ja K urakoi polttopuita ensi talveksi ja risuja kokkoon.😅
Tänään käytiin Kärkkäisen Sikapäivillä. Napattiin kyytiin mummokin ja shoppailtiin vaikka mitä ja syötiinpä Sikamunkitkin.😅 Kesä ei tunnu tulevan tänne ikinä. Pihalla on edelleen kymmenien senttien lumikerros, mutta trampalle pääsee silti sukkasillaan hyppelemään.😆 Ensi viikoksi on luvattu plussakelejä ja niin toivon, että joku päivä voisi siirtyä jo toppakuteista kevyempiin vaatteisiin.☀️🕶👕
Kommentit
Lähetä kommentti