Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2024.

Tulevaisuus maaseudulla - utopiaako?

Meidän muutosta vastuullisena vanhempana olen miettinyt monta kertaa, millaisen tulevaisuuden maaseutu voisi tarjota lapsillemme. Onko täällä ylipäätään elämisen mahdollisuuksia enää parin kymmenen vuoden päästä? Onko täällä työpaikkoja, palveluja, kouluja, eri-ikäisiä ihmisiä, harrastusmahdollisuuksia, ruokakauppoja, entä pysähtyykö junakaan? Lahoaako meidän koti silloin täällä yksinään ja piha kasvaa horsmaa. Muistona asukkaista on polttaraispusikkoon unohtunut jalkapallo ja ruostunut, hajonnut jalkapallomaali pihalla? Martti sotkeutui tänään pihamme jalkapalloverkkoon Kun muutin täältä 25 vuotta sitten, asukkaita täällä oli melkein tuhat henkeä enemmän. Väkiluku on pienentynyt vuosi vuodelta, eikä uusia muuttajia juuri ole. Täällä oli verotoimisto, työkkäri, pankkeja, vakuutuslaitoksia, ravintoloita, grillejä, leipomoita ja kyläkouluja. Poissaolovuosien aikana mikään keskustassa ei ole muuttunut rakennusten osalta. Nyt vain puolet liiketiloista ovat tyhjinä. Viimeisistäkin elossa ol...

Mökillä taas keväthommissa

Tultiin tänään mökille "rentoutumaan" pitkän viikon jälkeen.😅 Jossain mielenhäiriössä keksittiin aamulla, että mökille pitäisi istuttaa lisää mansikoita kuolleiden taimien tilalle ja vähän siemenperunoita, tomaatintaimia ym. Käytiin siis A:n Lohtajan harkkapelin jälkeen shoppaamassa Kokkolasta vähän jotain pientä. Mummo oli palkannut vanhemman poikamme vadelmanhoitohommiin ja minä nuoremman kantamaan kuolleet vadelmarisut meidän pellolta pois donitsipalkalla. (Olen velkaa yhden Arnoldsin maitosuklaadonitsin pojalle.)😁 Työnjohtaja ja työläinen mummolassa Mieheni hikoili tuntitolkulla peltojyrsimen kanssa pellolla ja yritettiin haravoida enimmät rikkaruohotupsut pois. Sitten mansikkakangas paikalleen ja mansikantaimien sekä siemenperunoiden istutus.😊 Lajikkeeksi Polkaa ja siemenperunat olikin jotain outoa lajia. Jännityksellä jäädään odottamaan saadaanko uusia pottuja heinäkuussa lomalla täällä. Mansikoita ehkä ensi kesänä, jos saadaan pid...

Älä ainakaan sano ketään kiinalaiseksi

Miten vaikeaa onkaan kommunikoida ihmisiksi? Olen tällä viikolla pohtinut monta kertaa ihmisten sanomisia ja laatinut listan, mitä ei ainakaan kannata sanoa ääneen. Jalkapallossa voit saada punaisen kortin ja lapsena joutua jäähylle, mutta entäs täällä aikuisten maailmassa. Kuka jakelisi meille punaisia kortteja? Älä siis tee ainakaan näitä!  1. Lähetä vihapostia Iso pomo kertoi saaneensa organisaatiomuutoksen ansiosta vihapostia, kun kertoi siirtävänsä henkilöstöinfoa, koska hänellä oli lapsensa häät ja lapsenlapsensa ristiäiset viikonloppuna, eikä ehtinyt valmistella esitystä. En tajua, Kuka ihmeessä lähettelee vihaposteja kenellekään. Seuraavan kerran, kun tekee mieli, odotapa huomiseen! 2. Kerro kuinka hyvää palkkaa saat Muistatko sananlaskun, "kel onni on, sen kätkeköön". Palkka kuuluu tähän luokkaan. Aina löytyy tyyppi, joka saa parempaa tai huonompaa palkkaa, ja niistä keskustelu saa aina jonkun kadottamaan motivaationsa lopullisesti.  3. Kerro ...

Jo kolme vuotta Keski-Pohjanmaalla - "Toivottavasti tuo positiivinen lapsenuskosi säilyy"

Vajaa kolme vuotta sitten muutettiin tänne entiselle kotiseudulle maaseudun rauhaan ja aloitin pitämään blogia ja jakamaan kokemuksiani niin hyvässä kuin pahassakin. Olen kirjoitellut 163 blogikirjoitusta näiden vuosien aikana ja näitä sepustuksiani on luettu tänä aikana 31 068 kertaa. Kiitos, että olet yksi heistä! 😊 Rehellisyyden nimissä en ole kertonut/jakanut tätä blogiani lähes kenellekään tutulleni, koska muuten varmasti vähätkin ystävät ja tuttavat suuttuisivat ja jouduttaisiin muuttamaan täältä karkuun.😁 Kaikki jutut eivät aina ole positiivisia tai ovat ainakin pienellä sarkasmilla varustettuja. Tänään tein työajantasauspäivänäni pitkän pyörälenkin aurinkoisessa kevätsäässä ja kyselin itseltäni mitä minulle ja maalla asumiselleni kuuluu tänään. Onko minusta tullut jo keski-pohjalainen? Lähdin introvertin ja nivelrikkoisen pyörälenkille. Lääkärihän kielsi niveliä rasittavan liikunnan pistoksen jälkeisinä päivinä. Muutenkin epäilen, että olenko minä se 20 prosenttia hevosista,...

Selviääkö esihenkilötyöstä hengissä?

Nyt sitten vinkkejä kehiin, miten selviän tulevasta esihenkilöpestistäni? Saan töissä lisävastuita ja minulla on puolitoista kuukautta aikaa opetella uskottavaksi esihenkilöksi n. 50:lle työntekijälle.😅  Vähän kauhistuttaa taas kerran nämä uudet haasteet, vaikka toki olen myös kiitollinen tästä luottamuksesta ja innostunut oppimismahdollisuudesta. Oma esihenkilötyökokemus on ehkä 15 vuoden takaa, kun olin 1-2 hlön esihenkilönä ja se taisi sujua ihan kaveripohjalta ilman minkäänlaista opiskelua. Olen ikäni vähän vältellyt erinäisiä byrokratiahommia kuten työehtosopimuksia tai vaikkapa työaikalainsäädäntöön liittyviä asioita, mutta nyt nämä opukset on varmastikin kahlattava läpi.😁Mikä on kenenkin työaikamuoto? Kuuluuko siihen ruokatunti vai ei? Miten rekrytointi tapahtuu ja työsopimusten kirjoittaminen? Entä mahdolliset irtisanoutumiset, työyhteisöriidat, työkykyselvittelyt, sairaslomat, kolmikantaneuvottelut työterveyden kanssa, matkalaskut, lomien kertyminen, kehityskeskustelut, ...