Jo kolme vuotta Keski-Pohjanmaalla - "Toivottavasti tuo positiivinen lapsenuskosi säilyy"

Vajaa kolme vuotta sitten muutettiin tänne entiselle kotiseudulle maaseudun rauhaan ja aloitin pitämään blogia ja jakamaan kokemuksiani niin hyvässä kuin pahassakin. Olen kirjoitellut 163 blogikirjoitusta näiden vuosien aikana ja näitä sepustuksiani on luettu tänä aikana 31 068 kertaa. Kiitos, että olet yksi heistä! 😊 Rehellisyyden nimissä en ole kertonut/jakanut tätä blogiani lähes kenellekään tutulleni, koska muuten varmasti vähätkin ystävät ja tuttavat suuttuisivat ja jouduttaisiin muuttamaan täältä karkuun.😁 Kaikki jutut eivät aina ole positiivisia tai ovat ainakin pienellä sarkasmilla varustettuja. Tänään tein työajantasauspäivänäni pitkän pyörälenkin aurinkoisessa kevätsäässä ja kyselin itseltäni mitä minulle ja maalla asumiselleni kuuluu tänään. Onko minusta tullut jo keski-pohjalainen?

Lähdin introvertin ja nivelrikkoisen pyörälenkille. Lääkärihän kielsi niveliä rasittavan liikunnan pistoksen jälkeisinä päivinä. Muutenkin epäilen, että olenko minä se 20 prosenttia hevosista, jotka ontuvat lääkkeen annon jälkeen, koska jalka on nyt kipeämpi, kuin viime viikolla ja tekonivelleikkaus tuntuu kohta jo parhaimmalta vaihtoehdolta. 🙈 Varsinkin, kun pyöräilin paikallisen makkaratehtaan ohi tänään, minne tunnetusti on viety alueen nilkuttavat hevoset. 🙊Introvertti minussa tarvii taas vastamelukuulokkeet, jotta voin olla rauhassa, enkä ärsyynny ohikulkevista autoista.😅 

Ja, jotta liikunta ei tuntuisi ajanhukalta, tarvitsen tottakai myös äänikirjan. Luenpa tällä hetkellä asiantuntijaopusta työuupumuksesta. En siis itse ole työuupunut, mutta tulevaa työtäni ajatellen, kirja saattaa olla tarpeen. Kirjassa kerrottiin, että työuupumuksesta kärsivää työntekijää ei ainakaan kannata irtisanoa tai hankkiutua hänestä eroon, koska viimeinen työnantaja joutuu maksamaan myös osuutta työkyvyttömyyseläkkeestä. Aika pitkä kappale oli myös alkoholista ja sen haitoista työntekijöille, mutta ei ainuttakaan neuvoa kuinkahan voisit oikeasti pyytää työntekijää laittamaan korkin kiinni. Ja etenkin, jos alkoholi ei edes ole ongelma.😏Huoh, seuraavaksi parempi kirja.😁

Jäin tällä viikolla miettimään, voiko olla liian positiivinen. Juteltiin nykyisen esihenkilöni kanssa organisaatiostamme, henkilökunnastamme, nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Lopulta esihenkilöni tokaisi, että "toivottavasti tuo positiivinen lapsenuskosi säilyy." Jäin miettimään, että pitäisikö minun ajatella vähän kriittisemmin tai negatiivisemmin ja ennen kaikkea miksi. Kysyinpä asiaa taas tekoälyltä, joka kertoi, että esihenkilötyössä on tärkeää löytää tasapaino negatiivisuuden ja positiivisuuden välillä. "Positiivinen esihenkilö voi luoda kannustavan ja innostavan ilmapiirin, joka motivoi tiimiä saavuttamaan tavoitteet. Positiivinen asenne voi myös auttaa ratkaisemaan ongelmia ja luomaan yhteistyötä." Tätähän minäkin ajattelen ja uskon. Teköäly kuitenkin jatkaa: " Toisaalta negatiivinen esihenkilö voi olla realistinen ja kriittinen, mikä voi auttaa tunnistamaan kehityskohteita ja estämään virheitä." Nyt siis täytyy viimeistään löytää se kriittinen ja kehityskohteita näkevä minä. 😁

Näiden muutaman vuoden aikana olen päässyt analysoimaan paikallista mielenlaatua. Oma analyysini perustuu siis lähinnä näiden vuosien aikana tehtyihin täysin subjektiivisiin näkemyksiin. Keski-Pohjalaiset ihmiset ovat:

• Arkoja ja varovaisia. Esim. töissä tämä näkyy siinä, että asioita ei uskalleta kokeilla, jos erityistä kehoitusta asiaan ei ole annettu. Pelätään epäonnistumisia ja virheitä. 
• Vaatimattomia. Vaikka olisi tehty kuinka hyvää työtä, sitä ei tuoda esille, ettei näyttäytyisi leuhkana. 
• Jääräpäisiä. "Olen päättänyt, että en tanssi, maista kiinalaista ruokaa, mene Instagramiin tai opettele uusia taitoja, niin en sitten opettele enkä tee."
• Perässäkävelijöitä. Jos joku keksii uuden tavan tai innovaation meidän alalla, joku kysyy heti kysymyksen, että tekeeko joku muu tätä. Odotellaan mieluummin hetki, että joku muu kokeilee ja tullaan vasta sitten perässä jos tullaan.
• Kuuliaisia ja uskollisia. Täällä kukaan ei halua muuttaa pois eikä vaihtaa työpaikkaa. Ihmiset ovat sitoutuneita siihen, missä ovat ja tekevät kaiken mitä ovat luvanneet. 
• Hillittyjä. Keski-Pohjalaisista ei näe naamasta, ovatko he juhlissa vai hautajaisissa. Tarvitaan alkoholia, että ilo alkaa näkymään.
• Perinne- ja kotiseuturakkaita. Lähes joka viikko kuulen jossain pöydässä juttua kansallispuvuista, perinneruoista, sukutiloista ja juhlaperinteistä, joita noudatetaan. 
• Sopuisia ja rauhaa rakastavia. Täällä kukaan ei huuda eikä melskaa ja hauku ketään ääneen. 
• Realisteja. Kun kukaan ei tavoittele pilviä taivaalta, ei tule putoamisiakaan. Rahaa säästyy, kun asioita harkitaan, eikä lähdetä hullutuksiin mukaan.

Olen varmasti itsekin saanut geeniperimässä näitä ominaisuuksia. Usein kuuntelen enemmän kuin puhun, enkä tykkää olla huomion keskipisteenä. Silti esim. kokoukset täällä ovat kiusallisimpia, missä olen ikinä ollut, kun juuri kukaan ei sano mitään tai jos sanoo, on niin varovainen sanoissaan, että vastaanottaja ei lopultakaan tiedä oliko puhuja puolesta vai vastaan. 😁 Toisaalta, jos itse osallistuu johonkin, paineita mihinkään ei ole. Pöydissä voi ihan huoletta olla kokonaan hiljaa puhumatta sanaakaan, ja silti voit olla ihan normaali. 😁

Kevään ensimmäinen pihajäätelö, ja pihalla tarkeni pyörälenkin jälkeen melkein ilman takkia, eli ei kuitenkaan. Ensi viikon lämpöaaltoa odotellessa. Hyvää äitienpäiväviikonloppua kaikille!💗 Niin ja Euroviisumenestystä! Aiottiin poikien kanssa valvoa ja katsella Suomen esitys.😍 Humenna sitä ennen aamulla muutama jalkapallopeli Kokkolassa ja ruusujen metsästystä, reissu Ylivieskaan ja sunnuntaina lähdetään äitienpäivälounaalle "ulos".